Kuu­let­ko tuon vas­ten­mie­li­sen, kor­via­rii­pi­vän äänen? Se on herä­tyk­se­si. Vaik­ka käy­tit pal­jon aikaa ja huo­lel­li­suut­ta vali­tak­se­si kän­ny­käs­tä­si mah­dol­li­sim­man miel­lyt­tä­vän äänen herä­ty­sää­nek­si, nyt aamul­la, kun tuo ääni raas­taa sinut pois Nuk­ku-Matin rin­noil­ta, se kuu­los­taa sil­tä kuin tuhat moot­to­ri­sa­haa von­kui­si tyh­jä­käyn­nil­lä samal­la kun suden ja kar­hun ris­tey­tys­tä muis­tut­ta­vat, mus­tat hel­ve­tin­pe­dot ärjyi­si­vät odo­tel­les­saan sinua kuo­laa ja tul­ta rois­ki­viin, ahnai­siin kitoi­hin­sa. #

Tämä on siis se ääni, joka kes­keyt­tää une­si, jos­sa olit juu­ri pää­se­mäi­sil­lä­si tosi­toi­miin par­haan ystä­vä­si puo­li­son, sen häi­rit­se­vän sek­sik­kään lähi­su­ku­lai­sen tai naa­pu­rin häi­rit­se­vän sek­sik­kään puu­de­lin kans­sa. Tie­dät, ettet enää kos­kaan saa tois­ta tilai­suut­ta, ja nyt sinul­le jäi vain tuon val­veil­la niin kiusal­li­sen unen huo­noim­mat puo­let: likai­set alus­housut ja mah­dot­to­muus suh­tau­tua salai­sen himo­si koh­tee­seen luon­nol­li­ses­ti enää kos­kaan oikeas­sa elä­mäs­sä. #

Yri­tät hais­tel­la huo­neil­maa totut­taak­se­si itse­si jäl­leen tähän todel­li­suu­teen, mut­ta mitä huo­maat­kaan? Tilan­ne on kään­ty­nyt pää­lael­leen sit­ten eili­sil­lan: sii­nä, mis­sä eili­sil­ta­na huo­nees­sa oli muka­van läm­min­tä ja tuok­sui hyväl­tä, ja vuo­de tun­tui inhot­ta­van kyl­mäl­tä sin­ne pujah­taes­sa­si ja yrit­täes­sä­si läm­mi­tel­lä pei­ton alla oman hen­gi­tyk­se­si haju tun­tui epä­miel­lyt­tä­väl­tä, nyt huo­neil­ma onkin yhtäk­kiä jäi­sem­pää kuin ulkoil­ma Sipe­rias­sa, ja sinus­ta on niin läm­min­tä, muka­vaa ja sulois­ta käper­tyä takai­sin pei­ton alle nuus­ki­maan oman keho­si erit­tä­miä, kiel­tä­mät­tä var­sin ime­liä tuok­su­ja. #

Eili­sil­ta­na sinus­ta tun­tui sil­tä, että vuo­tee­si on täyn­nä ihmis­pään kokoi­sia kiviä, eikä sii­nä ole miten­kään mah­dol­lis­ta löy­tää muka­vaa asen­toa. Et oli­si voi­nut siir­tyä tie­dot­to­muu­den tilaan sii­nä vaik­ka sinut oli­si kol­kat­tu nui­jal­la. Nyt tun­tuu sil­tä kuin mikä tahan­sa asen­to täs­sä vuo­tees­sa oli­si uni­ju­mal­ten sinul­le silk­ki­kää­röis­sä lah­joit­ta­ma, ja voi­sit nukah­taa sata­vuo­ti­seen ruususe­nu­neen vaik­ka pääl­lä­si seis­ten, sadan kilon pun­nuk­set kaik­kiin raa­joi­hin sidot­tu­na, nän­nin­ni­pis­ti­mien puris­tuk­ses­sa, jos vain sai­sit teh­dä sen täs­sä vuo­tees­sa, tämän pei­ton alla, juu­ri nyt! #

Työn­nät käte­si kyl­mää uhma­ten pei­ton alta esiin ja vedät sen sit­ten pian pois. Tämä urhool­li­nen pik­ku sotu­ri­si onnis­tui juu­ri tuo­maan jul­mas­ta ulko­maa­il­mas­ta sota­van­gin: kän­nyk­kä­si. Tut­kit pimeäs­sä pei­ton alla kän­ny­kän lois­ta­val­ta näy­töl­tä kel­loa, mut­ta aivo­si tun­tu­vat ole­van ihan jumis­sa. Olet lähes var­ma sii­tä, että kän­nyk­kä­si on yön aika­na vaih­det­tu ulkoa­va­ruu­den olioi­den kom­mu­ni­kaat­to­riin, sil­lä nume­roi­den tilal­la näyt­täi­si ole­van täy­sin vie­rai­ta hie­rogly­fe­jä. #

Kun sit­ten lopul­ta­kin tun­nis­tat nume­rot ara­bia­lai­sik­si, ja tajuat, pal­jon­ko kel­lo on, et ole uskoa sil­miä­si: kuin­ka on voi­nut kulua kym­me­nen minuut­tia sii­tä kun herä­sit? Kun­pa aika rien­täi­si­kin edes puo­lel­la täs­tä nopeu­des­ta siel­lä, min­ne olet menos­sa: töis­sä, oppi­tun­nil­la, ham­mas­lää­kä­ris­sä! Voit loh­dut­tau­tua vain sil­lä, että kun herä­sit edel­li­sen ker­ran, kol­mel­ta aamu­yöl­lä, aika juok­si tähän­kin ver­rat­tu­na kak­sin­ker­tai­sel­la nopeu­del­la aina kuu­teen asti, jol­loin nukah­dit uudes­taan. #

Pääs­tät huo­kai­sun, joka sai­si sitä kuu­le­mas­sa ole­van Clint Eastwoodinkin purs­kah­ta­maan hal­lit­se­mat­to­maan myö­tä­tun­toit­kuun, ja rao­tat sit­ten varo­vas­ti peit­toa. #

Hrrrrrrrrrrrrrrrr! #

Vedät pei­ton äkkiä takai­sin kor­viin, ja käper­ryt takai­sin syväl­le sen sisuk­siin. Nukah­dat uudes­taan ja seu­raa­vat puo­li­tois­ta tun­tia nukut elä­mä­si makein­ta unta. #

Hät­käh­dät hereil­le nel­jä­kym­men­tä­vii­si minuut­tia sen jäl­keen, kun sinun piti olla peril­lä. #

Vas­tuu­va­paus­lause: Jot­kin käy­te­tyt ilmai­sut ovat sub­jek­tii­vi­ses­ti värit­ty­nei­tä. Oman aamu­hen­gi­tyk­sen hais­te­lua ei suo­si­tel­la pari­suh­tees­sa nuk­ku­vil­le. Kir­joit­ta­ja on väl­tel­lyt pakol­li­sia aamu­he­rää­mi­siä jo vuo­sien ajan, ja menee nyt takai­sin nuk­ku­maan. Ähä­kut­ti! #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]6.1. 12:34[/klo] Muu­tin sana­jär­jes­tys­tä (häi­rit­se­vän sek­sik­kään naa­pu­rin puu­de­lin → naa­pu­rin häi­rit­se­vän sek­sik­kään puudelin).
[/muokkaus]
[muokkaus][klo]5.5.2007 18:57[/klo] Nyky­ai­kais­tin tyyliä.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #