Ute­lu­mee­mi lord_b:ltä. Alkaa­kin edel­li­ses­tä täm­möi­ses­tä olla jo aikaa. #

Ota lähin kir­ja, kään­nä sivul­le 18, etsi rivi nel­jä. Kir­joi­ta ylös, mitä sii­nä lukee! #

“lin­tu­jen viser­rys­kon­sert­tia, kar­hu huo­ka­si syvään ja har­taas­ti:” #

Ojen­na vasen käsi­var­si mah­dol­li­sim­man pit­käl­le. Mitä kos­ke­tat ensim­mäi­se­nä? #

Inva­li­di­lii­ton jou­lu­ke­räys-tie­do­tet­ta ja -tili­siir­to­lo­ma­ket­ta. #

Mitä vii­mek­si kat­soit TV:stä? #

Ket­tua (Der Alte). #

Arvaa kat­so­mat­ta pal­jon­ko kel­lo on! #

Vart­tia vail­la kym­me­nen. #

Kat­so nyt kel­loa, pal­jon­ko se oikeas­ti on? #

Minuu­tin yli kym­me­nen. #

Mitä kuu­let tie­to­ko­net­ta lukuu­not­ta­mat­ta? #

Rat­su­mies-oop­pe­raa telk­ka­ris­ta. #

Mil­loin vii­mek­si kävit ulko­na? Mitä teit? #

Oli­ko­han jos­kus kol­men mais­sa. Kävin kau­pas­sa. #

Mitä kat­soit ennen kuin tulit täl­le sivul­le? #

Pela­sin Zoo­kee­pe­riä koneel­le tal­len­ne­tus­ta tie­dos­tos­ta. #

Mitä sinul­la on yllä­si? #

Mus­tat far­kut, mus­ta poo­lo, mus­ta fleece. Vih­reät sukat. #

Näit­kö vii­me yönä unta? #

Näin. Pela­sin snoo­ke­ria Jim­my Whi­tea vas­taan, mut­ta kep­pi­ni oli lii­an löy­sä. #

No niin.
Seu­raa­va kysy­mys. #

Mil­loin vii­mek­si nau­roit? #

Kat­soes­sa­ni Ket­tua, kun Ket­tu yski ja ärjyi Hey­man­nil­le kuu­me­tau­dis­sa pahem­min kuin Die­ter Ber­ne­ril­le Jul­ma­hu­vin Die Kühes­sä. #

Olet­ko näh­nyt mitään omi­tuis­ta vii­me aikoi­na? #

Oho, enpä muu­ten ole tain­nut vähään aikaan näh­dä! Onpa omi­tuis­ta. #

Min­kä elo­ku­van vii­mek­si kat­soit? #

No sen vale-Hol­me­sin. Tai no jos oikei­ta (eli ei-tv-elo­ku­via) tar­koi­te­taan niin Seit­se­män (Se7en). Tai no jos ihan elo­ku­va­teat­te­ria tar­koi­te­taan niin sen King Kon­gin. #

Jos sinus­ta tuli­si yön aika­na moni­mil­jo­nää­ri, mitä ostai­sit ensim­mäi­se­nä? #

Tämä­pä muka­va kysy­mys, tätä täy­tyy oikein miet­tiä het­ki! #

Gril­li­kyl­keä uudek­si­vuo­dek­si. #

Jos voi­sit muut­taa jon­kin asian maa­il­mas­sa välit­tä­mät­tä syyl­li­syy­den­tun­teis­ta ja poli­tii­kas­ta, mitä teki­sit? #

Äh, siis syyl­li­syy­den­tun­teis­ta ja poli­tii­kas­ta? Mik­si kum­mas­sa minul­le tuli­si syyl­li­syy­den­tun­to­ja sii­tä, että pois­tai­sin köy­hyy­den, nälän­hä­dän, epä­oi­keu­den­mu­kai­suu­den, kes­tä­mät­tö­män kehi­tyk­sen tai jotain muu­ta vas­taa­vaa? #

Ehkä en ymmär­rä kysy­mys­tä oikein, mut­ta sano­taan nyt vaik­ka niin, että kään­täi­sin maa­il­man kehi­tyk­sen kul­ke­maan sel­väs­ti koh­ti parem­paa niin, että nykyi­set opti­mis­tit oli­si­vat sii­nä maa­il­mas­sa rea­lis­te­ja ja nykyi­set rea­lis­tit pes­si­mis­te­jä. #

Pidät­kö tans­si­mi­ses­ta? #

En. Pait­si napatanssimisesta…n kat­so­mi­ses­ta. #

Voi­sit­ko kos­kaan har­ki­ta ulko­mail­la asu­mis­ta? #

Voi­sin jos­kus har­ki­ta sitä. #

Mitä on huo­nee­si sei­nil­lä? #

Ras­te­ri­ju­lis­tei­ta, ras­te­ri­ju­lis­tei­ta. #

Jos ensim­mäi­nen lap­se­si on tyt­tö, mikä hänen nimek­seen tulee? #

Jotain erit­täin herk­kää, hen­tois­ta ja kau­nis­ta ensim­mäi­sek­si nimek­si. Jotain raflaa­vaa, rasa­vil­liä toi­sek­si. Nämä nimet pelai­si­vat hyvin yhteen kes­ke­nään ja lisäk­si suku­ni­men kans­sa. Tyt­tö kas­va­tet­tai­siin ensim­mäi­sel­lä nimel­lään, mut­ta jos hänes­tä tuli­si­kin ihan jotain muu­ta kuin ste­reo­tyyp­pi­nen, hem­peä ja hen­toi­nen heroii­ni­per­ho­nen tyt­tö, hän voi­si mur­ro­siän kapi­nas­sa ottaa käyt­töön­sä sen toi­sen, rajum­man nimen­sä. #

Kuvit­te­le että ensim­mäi­nen lap­se­si on poi­ka. Mikä hänen nimen­sä on? #

Sama kuin edel­lä, mut­ta päin vas­toin. Jos pojas­ta ei tuli­si­kaan rai­sua pot­ku­nyrk­kei­li­jä­tyyp­piä vaan pil­li­pii­pa­ri ja runoi­li­ja (mikä isän­sä epä­mas­ku­lii­ni­suu­den tun­tien ei oli­si lain­kaan kum­mal­lis­ta), hän voi­si vaih­taa kut­su­ma­ni­men­sä sik­si toi­sek­si. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]30.12. 12:11[/klo] Kor­ja­sin vii­mei­sen kysy­myk­sen Uguk­sel­ta saa­dun alku­pe­räis­ver­sion mukaiseksi.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Den­nett: Monet uskon­not sai­vat alkun­sa ennen kuin kir­joi­tus­tai­to sai alkun­sa. Kuin­ka säi­lyt­tää teks­te­jä ennen kuin kir­joit­ta­mi­nen on kek­sit­ty? Ryh­mä­lau­lu ja ääneen­lausu­mi­nen ovat tehok­kai­ta tie­don säi­lyt­tä­mi­sen ja levit­tä­mi­sen tapo­ja. Ja sit­ten on mui­ta­kin omi­nai­suuk­sia, kuten se, että uskon­nos­sa on hyvä olla joi­tain osia, jot­ka ovat käsit­tä­mät­tö­miä. #

SPIEGEL: Mik­si? #

Den­nett: Kos­ka sil­loin ihmis­ten on tur­vau­dut­ta­va asioi­den muis­tiin­pai­na­mi­seen nii­tä tois­ta­mal­la. Pyhän ehtool­li­sen aja­tus on nät­ti esi­merk­ki: aja­tus lei­väs­tä kris­tuk­sen ruu­miin sym­bo­li­na tai vii­nis­tä kris­tuk­sen veren sym­bo­li­na ei vain yksin­ker­tai­ses­ti ole tar­peek­si jän­nit­tä­vä. Teh­dään­pä sii­tä oikein tosi käsit­tä­mä­tön: lei­pä on kris­tuk­sen ruu­mis ja vii­ni on hänen veren­sä. Vas­ta­kos mie­li alkaa pyö­riä sen ympä­ril­lä! Sit­ten se voit­taa kil­pai­lus­sa tyl­sem­mät ideat yksin­ker­tai­ses­ti sik­si, ettei pää oikein tai­vu sen käsit­tä­mi­seen. Vähän samal­la lail­la kuin kipeä ham­mas, jos­ta kiel­tä ei oikein miten­kään malt­tai­si pitää irti. #

“Darwi­nism Comple­te­ly Refu­tes Intel­li­gent Design” (Spie­gel Onli­ne via Blogs­Now; suo­men­nos oma­ni) #

Den­nett on mun san­ka­ri. #