marginaali


  Uudempia postauksia »

Batman Begins to Annoy Me

#950. Maanantai, 7. helmikuuta 2005 klo 20.43.32, kirjoittanut Jani. 0 kommenttia.

Atso lin­kit­ti isom­paan ver­sioon Bat­man Begin­sin trai­le­ris­ta (joka näy­tet­tiin Super­bow­lin mai­nos­kat­kol­la, johon puo­les­taan lin­kit­ti just­so­pi­vas­ti). Täy­tyy kyl­lä sanoa, että en ole tämän näh­tyä­ni enää yhtä vakuut­tu­nut kuin ensim­mäi­set kuvat näh­tyä­ni vie­lä olin. Mic­hael Cai­ne Alfre­di­na? Liam Nee­son, Mor­gan Free­man? Katie Hol­mes?! Rut­ger Hau­er!?!? #

Joo, tai­dan­pa mie­luum­min kui­ten­kin vaik­ka­pa soi­tel­la ksy­lo­fo­nia (via Säh­kö­tuu­ba). #

Avainsanat: Batman Begins

Mitä mytologista muotoa?

#949. Maanantai, 7. helmikuuta 2005 klo 19.28.19, kirjoittanut Jani. 2 kommenttia.

Sinä olet muo­toa 1, Juma­la­tar: Luo­ja. #

“Ja Juma­la­tar istut­ti elä­män sie­me­nen. Hän itki kyy­ne­len ja vuo­dat­ti veri­pi­sa­ran maa­han, johon hän sen hau­ta­si. Hänen veres­tään ja kyy­ne­les­tään sie­men kas­voi maa­il­mak­si.” #

Esi­merk­ke­jä Juma­la­tar-muo­dos­ta ovat Gaia (kreik­ka­lai­set), Jeho­va (kris­ti­tyt) ja Brah­ma (intia­lai­set). Juma­la­tar lii­te­tään luo­mi­sen käsit­tee­seen, nume­roon yksi ja maa-ele­ment­tiin. #

Hänen merk­kin­sä on aamun­koi­ton aurin­ko. #

Ykkös­muo­don jäse­ne­nä olet karis­maat­ti­nen yksi­lö ja ihmi­set tun­te­vat vetoa sinuun. Vaik­ka toi­si­naan saa­tat vai­kut­taa etäi­sel­tä, olet hyvin syväs­ti virit­täy­ty­nyt tois­ten ihmis­ten tun­tei­den taa­juu­del­le ja olet val­ta­van empaat­ti­nen. Sinul­la on toi­si­naan tai­pu­mus­ta jät­tää itse­si lii­an vähäl­le huo­miol­le. Juma­lat­ta­ret ovat par­hai­ta ystä­viä, sil­lä he ovat aina val­mii­ta aut­ta­maan. #

“Which Myt­ho­lo­gical Form Are You?” #

Quizil­la (via Hil­lit­ty Kuk­ko, tulok­sen suo­men­nos oma­ni) #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]2011-07-27 9:24[/klo] Pois­tin kuvan.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

 

Lapsuus on elämän vittumaisinta aikaa

#1295. Sunnuntai, 6. helmikuuta 2005 klo 22.41.20, kirjoittanut Jani. 1 kommentti.

Ovi Pikkuinen ovella Pikkuinen käytävällä Pikkuinen ovisuussa #

Rafaltaras.com (via pni) #

Tämä mer­kin­tä jul­kais­tiin alun perin Kuol­lee­na­syn­ty­nyt-blo­gis­sa. Uudel­leen­jul­kai­su mar­gi­naa­lis­sa tapah­tui 24. kesä­kuu­ta 2005 klo 23.25. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]24.6.[/klo] 23:25 Jul­kai­sin marginaalissa.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]16.1.2007[/klo] 19:14 Nyky­ai­kais­tin tyyliä.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

 

Aijaijai…

#948. Sunnuntai, 6. helmikuuta 2005 klo 17.51.28, kirjoittanut Jani. 0 kommenttia.

“Mart­ti Ser­von isän­nöi­mä, heh­ku­lam­pun­tun­nel­mai­nen Yösy­dän palaa yökyö­pe­lei­den ilok­si Subin sun­nun­taiöi­hin 6.2. alkaen!” #

Sub.tv (via Telkku.com) #

Jess! Mart­ti-setää oli­kin jo ikä­vä. Tsek­kaa myös Mar­tin vas­tauk­set fanien kipe­riin kysy­myk­siin Mar­tin ja Napan­de­rin koti­si­vuil­ta. #

“Subu­kan osal­ta seu­raa­vaa: mah­ta­vat suun­ni­tel­mat uuden maa­kun­nal­li­sem­man kes­kus­te­luoh­jel­man lan­see­raa­mi­sek­si ovat ole­mas­sa. Ainoa mihin hom­ma voi kaa­tua on tek­niik­ka. Mikä­li uudis­tet­tu ohjel­ma saa­daan rul­laa­maan, lähe­ty­sai­ka on lau­an­tai­sin kel­lo 17. Jos taas tek­niik­ka osoit­tau­tuu ihmis­tä suu­rem­mak­si, jat­kaa van­ha kun­non Yösy­dän alkaen 6.-7.2. -väli­se­nä yönä.” #

Voi­han sel­lo­fan sel­lo­fan! Ole­tet­ta­vas­ti tämä siis tar­koit­taa sitä, että sitä uut­ta ohjel­maa ei sit­ten kos­kaan tul­lut. Mar­tin ohjel­mien tek­ni­sen tason tun­tien eipä mikään ihme, jos sii­hen kaa­tui. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]23:11[/klo] Ja juu­ri saa­mam­me, vah­vis­ta­mat­to­man tie­don mukaan on tämä­nil­tai­nen Yösy­dän perut­tu, per­ke­le, tek­nis­ten ongel­mien takia! On se juma­lau­ta kum­ma ettei Mar­til­le saa­ha kun­non veh­kei­tä, kun mies koet­taa tuk­ka hul­mu­ten vetää koko Subuk­ka-tee­veen paras­ta ohjelmaa![/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Avainsanat: Martti Servo

Worst case scenario

#947. Sunnuntai, 6. helmikuuta 2005 klo 16.36.40, kirjoittanut Jani. 8 kommenttia.

Nalle Osin Foucault’n luke­mi­sen myö­tä­kin minua on taas vii­me päi­vi­nä askar­rut­ta­nut, mikä oli­si pahin kuvi­tel­ta­vis­sa ole­va tapa kidut­taa jota­ku­ta. Näi­hin poh­din­toi­hin vai­kut­ti­vat toi­saal­ta myös Kana­dan polii­sin jul­kai­se­ma kuva­sar­ja, jos­sa ollut lap­sen sek­su­aa­li­nen hyväk­si­käyt­tö oli digi­taa­li­ses­ti pois­tet­tu ja puit­teet tuo­tiin näin jul­ki­suu­teen tun­nis­ta­mis­ta var­ten (niin kuin vain muu­ta­ma päi­vä kuvien jul­kai­sun jäl­keen tapah­tui­kin) ja eilen löy­tä­mä­ni sivu, jon­ka kuvauk­ses­sa on minus­ta jotain huo­les­tut­ta­vaa. #

Yleen­sä fan­t­asioin fyy­si­ses­tä kidu­tuk­ses­ta, mut­ta täl­lä ker­taa mie­les­sä­ni on taas vaih­teek­si hen­ki­nen kidu­tus. En usko, että osaan riit­tä­vän hyvin aset­tua mui­den kuin omaan ase­maa­ni, joten tyy­dyn kuvit­te­le­maan tapo­ja kidut­taa kal­tais­ta­ni, koh­tuul­li­sel­la empa­tia­ky­vyl­lä varus­tet­tua mies­hen­ki­löä. Itse asias­sa empa­tia­ky­ky tun­tuu ole­van edel­ly­tys, sil­lä jos­tain syys­tä en tun­nu osaa­van kuvi­tel­la mitään pahem­paa hen­kis­tä kidu­tus­ta kuin sel­lai­nen, joka nojaa empa­ti­aan. #

Kuvit­te­len siis itse­ni kal­tai­sen mie­hen, jol­la on puo­li­so ja lap­si, siis kak­si ihmis­tä, joi­ta rakas­tan enem­män kuin mitään muu­ta koko maa­il­mas­sa. Jos tar­koi­tuk­se­na­ni on kidut­taa itseä­ni hen­ki­ses­ti, paras kei­no sii­hen oli­si ilman muu­ta näi­den, minul­le rak­kai­den ihmis­ten kidut­ta­mi­nen fyy­si­ses­ti. Kos­ka en siis usko kyke­ne­vä­ni aset­tu­maan mui­den ase­maan riit­tä­vän hyvin, en usko, että rak­kait­te­ni hen­ki­nen kidu­tus oli­si yhtä teho­kas­ta hen­kis­tä kidu­tus­ta minul­le kuin oli­si hei­dän fyy­si­nen kidut­ta­mi­sen­sa, jon­ka tulok­se­na ole­va kär­si­mys tuli­si var­mas­ti ilmais­tuk­si riit­tä­vän sel­väs­ti (huu­doin ja elein), jot­ta se välit­tyi­si myös minul­le. #

Rais­kaa­mi­nen ja muu väki­val­ta ennen tap­pa­mis­ta kuu­lui­si tie­tys­ti ilman muu­ta asi­aan, mut­ta mis­sä jär­jes­tyk­ses­sä ja kum­mal­le nii­den suo­rit­ta­mi­nen oli­si minul­le kaik­kein tus­kal­li­sin­ta kat­sel­ta­vaa? Oli­si­ko tus­kal­li­sem­paa näh­dä lap­se­ni tuhoa­mi­nen kuin vai­mo­ni tuhoa­mi­nen? Oli­si­ko tus­kal­li­sem­paa näh­dä äidin kat­so­van lap­sen­sa, vai näh­dä lap­sen kat­so­van äitin­sä murs­kaa­mis­ta? #

Luu­len, että lap­se­ni kidut­ta­mi­sen näke­mi­nen oli­si minul­le itsel­le­ni pahem­paa kuin vai­mo­ni kidut­ta­mi­sen näke­mi­nen, ja toi­saal­ta taas minun oli­si var­mas­ti hel­pom­pi samais­tua äidin kuin hen­ki­seen kär­si­myk­seen lap­sen olles­sa kidu­tet­tu­na kuin lap­sen kär­si­myk­seen äidin olles­sa kidu­tet­tu­na. Näin sii­tä­kin huo­li­mat­ta, että lap­sen hen­ki­nen kär­si­mys oli­si epäi­le­mät­tä suu­rem­pi. Niin­pä lap­se­ni fyy­si­nen kidu­tus oli­si minul­le molem­mil­ta osin (sekä hänen että äitin­sä puo­les­ta) pahem­paa kat­sot­ta­vaa kuin vai­mo­ni fyy­si­nen kidu­tus. #

Entä sur­maa­mi­nen? Sii­nä suh­teet ovat jos­sain mää­rin päin­vas­tai­set, sil­lä jos sur­maa­mi­nen ole­te­taan kivut­to­mak­si, välit­tö­mäk­si tapah­tu­mak­si, jos­sa vain riis­te­tään uhrin hen­ki, se on näh­däk­se­ni uhrin itsen­sä kan­nal­ta hyvä asia, mut­ta taas eloon­jää­neen kan­nal­ta kär­si­mys­tä tuot­ta­va tapah­tu­ma. Lisäk­si lap­sen ja aikui­sen käsi­tyk­set kuo­le­mas­ta voi­vat poi­ke­ta toi­sis­taan hyvin­kin pal­jon; sii­nä, mis­sä aikui­nen peri­aat­tees­sa voi käsit­tää kuo­le­man ole­van uhril­le hel­po­tus, lap­si ei ehkä ymmär­rä, mis­tä on kysy­mys, ja pahim­mas­sa tapauk­ses­sa kär­sii aikui­sen kuo­le­mas­ta vie­lä­kin enem­män kuin saman aikui­sen kidu­tuk­sen kat­se­lus­ta. #

Äärim­mäi­sen kidu­tuk­se­ni resep­ti vai­kut­tai­si näin ollen muo­tou­tu­van seu­raa­van­lai­sek­si: #

  1. Kidu­te­taan las­ta fyysisesti.
  2. Kidu­te­taan vai­moa fyysisesti.
  3. Sur­ma­taan vaimo.
  4. Sur­ma­taan lapsi.

Minus­ta on mie­len­kiin­tois­ta, että tämä toi­mii niin­kin, että jos samo­ja ainek­sia sekoit­ta­mal­la pyri­tään omal­ta kan­nal­ta­ni mah­dol­li­sim­man help­poon lop­pu­tu­lok­seen, se tapah­tuu yksin­ker­tai­ses­ti edel­lä ole­vaa jär­jes­tys­tä kään­tä­mäl­lä; sil­loin molem­mat uhrit sääs­ty­vät fyy­si­sel­tä kidu­tuk­sel­ta koko­naan ja vai­mo saa kans­sa­ni todis­taa lap­sen sur­maa­mis­ta, mikä on edel­lä käsit­te­le­mä­ni logii­kan perus­teel­la kan­nal­ta­ni parem­pi vaih­toeh­to kuin jos lap­si todis­taa äitin­sä sur­maa. #

Koko tämän makaa­be­rin poh­din­nan tar­koi­tus on seu­raa­va kysy­mys: jos minua on kidu­tet­tu edel­lä kuva­tul­la taval­la niin, että ruu­mii­ni on yhä kos­ke­ma­ton, mut­ta miel­tä­ni on run­not­tu niin pahoin kuin se yli­pään­sä on mah­dol­lis­ta, ja tämän jäl­keen minut yksin­ker­tai­ses­ti vapau­te­taan jat­ka­maan elä­mää­ni par­haak­si kat­so­mal­la­ni taval­la, onko minun sel­lai­ses­sa tilan­tees­sa yli­pään­sä mah­dol­lis­ta niin sano­tus­ti sel­viy­tyä koke­muk­ses­ta­ni? Onko inhi­mil­li­sen psyy­ken puit­teis­sa miten­kään mah­dol­lis­ta, että sen jäl­keen pys­tyi­sin elä­mään niin sano­tus­ti nor­maa­lin, psyyk­ki­ses­ti ter­veen ihmi­sen elä­män, tur­vau­tu­mat­ta uskon­toon tai mihin­kään muu­hun hok­kus­pok­kuk­seen? #

Jos­kus aiko­ja sit­ten tuli tele­vi­sios­ta hen­ki­lö­ku­va jos­tain nai­ses­ta, joka oli koke­nut lap­se­na mel­ko jär­kyt­tä­vää pahoin­pi­te­lyä, hyväk­si­käyt­töä ja ties mitä, ja vai­kut­ti minus­ta sii­hen näh­den aivan käsit­tä­mät­tö­män sel­vä­jär­ki­sel­tä, huo­li­mat­ta usko­vai­suu­des­taan. Minä ihai­len sel­lai­sia ihmi­siä, mut­ta en varauk­set­to­mas­ti, sil­lä uskon­to on aivan lii­an help­po sel­viy­ty­mis­rat­kai­su. Uskon­to on tyy­pil­li­ses­ti sisäi­ses­ti eheä koko­nai­suus, jos­sa täl­lai­nen, lähes­tul­koon mit­taa­ma­ton kär­si­mys on otet­tu huo­mioon. Minun uskonn­o­ton elä­män­kat­so­muk­se­ni ei tun­nu niin teke­vän, sil­lä ainut vas­taus, jon­ka voin edel­lä ole­vaan kysy­myk­seen antaa, tun­tuu ole­van: ei, se ei ole mah­dol­lis­ta. Sel­viy­ty­mi­nen ei ole minul­le mikään itsei­sar­vo, johon tulee pyr­kiä hin­nal­la mil­lä hyvän­sä. #

They say I’m trip­pin’, the way you got my who­le life flip­pin’
They say I’m losin’ it, just can’t seem to keep my grip, baby
We all cry when we feel pain, when love is gone we’­re not the same
It ain’t a ques­tion of brains
 #

Goldt­rix pre­sents Andrea Brown: “It’s Love (Trip­pin)” #

 
« Vanhempia postauksia
  • kesäkuu 2012
  • toukokuu 2012
  • huhtikuu 2012
  • maaliskuu 2012
  • helmikuu 2012
  • tammikuu 2012
  • joulukuu 2011
  • marraskuu 2011
  • lokakuu 2011
  • syyskuu 2011
  • elokuu 2011
  • heinäkuu 2011
  • kesäkuu 2011
  • toukokuu 2011
  • huhtikuu 2011
  • maaliskuu 2011
  • helmikuu 2011
  • tammikuu 2011
  • joulukuu 2010
  • marraskuu 2010
  • lokakuu 2010
  • syyskuu 2010
  • elokuu 2010
  • heinäkuu 2010
  • kesäkuu 2010
  • toukokuu 2010
  • huhtikuu 2010
  • maaliskuu 2010
  • helmikuu 2010
  • tammikuu 2010
  • joulukuu 2009
  • marraskuu 2009
  • lokakuu 2009
  • syyskuu 2009
  • elokuu 2009
  • heinäkuu 2009
  • kesäkuu 2009
  • toukokuu 2009
  • huhtikuu 2009
  • maaliskuu 2009
  • helmikuu 2009
  • tammikuu 2009
  • joulukuu 2008
  • marraskuu 2008
  • lokakuu 2008
  • syyskuu 2008
  • elokuu 2008
  • heinäkuu 2008
  • kesäkuu 2008
  • toukokuu 2008
  • huhtikuu 2008
  • maaliskuu 2008
  • helmikuu 2008
  • tammikuu 2008
  • joulukuu 2007
  • marraskuu 2007
  • lokakuu 2007
  • syyskuu 2007
  • elokuu 2007
  • heinäkuu 2007
  • kesäkuu 2007
  • toukokuu 2007
  • huhtikuu 2007
  • maaliskuu 2007
  • helmikuu 2007
  • tammikuu 2007
  • joulukuu 2006
  • marraskuu 2006
  • lokakuu 2006
  • syyskuu 2006
  • elokuu 2006
  • heinäkuu 2006
  • kesäkuu 2006
  • toukokuu 2006
  • huhtikuu 2006
  • maaliskuu 2006
  • helmikuu 2006
  • tammikuu 2006
  • joulukuu 2005
  • marraskuu 2005
  • lokakuu 2005
  • syyskuu 2005
  • elokuu 2005
  • heinäkuu 2005
  • kesäkuu 2005
  • toukokuu 2005
  • huhtikuu 2005
  • maaliskuu 2005
  • helmikuu 2005
  • tammikuu 2005
  • joulukuu 2004
  • marraskuu 2004
  • lokakuu 2004
  • syyskuu 2004
  • elokuu 2004
  • heinäkuu 2004
  • kesäkuu 2004
  • toukokuu 2004
  • huhtikuu 2004
  • maaliskuu 2004
marginaalin HTML5-moottorina
WordPress 7.0 ja ubudu.
all rights reversed
tietosuojakäytäntö