(Kier­to­säh­kö­pos­ti­jut­tu jon­ka Satu lähet­ti, ja jon­ka suo­men­sin.) #

Mies aje­lee pit­kin tie­tä autol­la. Auto hajo­aa lähel­lä luos­ta­ria. Mies menee luos­ta­riin, koput­taa ovel­le ja sanoo: “Auto­ni hajo­si. Voi­sin­ko viet­tää yön tääl­lä?” #

Lau­pi­aat mun­kit pääs­tä­vät hänet sisään, tar­joa­vat hänel­le päi­väl­lis­tä ja kor­jaa­vat jopa hänen auton­sa­kin. Illal­la, kun mies yrit­tää nuk­kua, hän kuu­lee oudon äänen - äänen, jol­lais­ta hän ei ole kos­kaan kuul­lut. #

Hänen mie­leen­sä juo­lah­ta­vat sei­ree­nit, jot­ka mel­kein onnis­tui­vat hou­kut­te­le­maan Odys­seuk­sen aja­maan lai­van­sa karil­le. Sinä ilta­na mies ei saa unta. Hän kään­te­leh­tii sän­gys­sään miet­tien pään­sä puh­ki mis­tä moi­nen, puo­leen­sa­ve­tä­vä ääni voi olla peräi­sin. #

Seu­raa­va­na aamu­na hän kysyy mun­keil­ta mikä hänen illal­la kuu­le­man­sa ääni oikein oli, mut­ta he vas­taa­vat hänel­le: “Emme voi ker­toa sinul­le sitä, sil­lä sinä et ole munk­ki.” Mies jou­tuu pois­tu­maan luos­ta­ris­ta häm­men­ty­nee­nä. #

Vuo­sia myö­hem­min mies ei vie­lä­kään ole kyen­nyt unoh­ta­maan kuu­le­maan­sa ään­tä, joten hän menee takai­sin luos­ta­riin ker­jä­ten vas­taus­ta. Mun­kit vas­taa­vat: “Emme voi ker­toa sinul­le sitä, sil­lä sinä et ole munk­ki.” #

Sil­loin mies sanoo: “Jos mun­kik­si ryh­ty­mi­nen on ainoa kei­no, jol­la saan sel­vil­le, mis­tä se iha­na ääni on peräi­sin, niin olkaa niin kilt­te­jä ja teh­kää minus­ta muk­ki.” #

Mun­kit vas­taa­vat: “Sinun täy­tyy mat­kus­taa läpi maa­il­man ja ker­toa sen jäl­keen meil­le kuin­ka mon­ta ruo­hon­leh­teä ja kuin­ka mon­ta hie­kan­jy­väs­tä maa­il­mas­sa on. Kun olet löy­tä­nyt nämä vas­tauk­set, sinus­ta on tul­lut munk­ki.” #

Mies tart­tuu teh­tä­vään. Vuo­sien etsin­nän jäl­keen hän palaa luos­ta­rin ovil­le har­maa­päi­se­nä, van­ha­na mie­he­nä. Hän koput­taa ovel­le ja munk­ki avaa oven. Hänet vie­dään munk­kien kokouk­sen eteen. #

“Saa­dak­se­ni sel­vil­le, mis­tä iha­na ääni on peräi­sin, minä mat­kus­tin läpi maa­il­man ja löy­sin sen, mitä minul­ta pyy­det­tiin: maa­il­ma on raken­tu­nut siten että se on jat­ku­vas­sa liik­kees­sä. Vain luo­ja tie­tää vas­tauk­sen kysy­myk­seen­ne; ihmi­nen voi oppia vain tun­te­maan itsen­sä, ja sitä­kin vain, jos hän on rehel­li­nen, poh­dis­ke­le­va ja val­mis heit­tä­mään itse­pe­tok­sen pois mie­les­tään.” #

Mun­kit vas­taa­vat: “Onnek­si olkoon. Sinus­ta on tul­lut munk­ki. Näy­täm­me nyt sinul­le tien pyhän äänen mys­tee­rin luok­se.” Mun­kit joh­ta­vat mie­hen pui­sel­le ovel­le, jon­ka luo­na pää­munk­ki sanoo: “Ääni on tämän oven tuol­la puo­len.” #

Mun­kit anta­vat mie­hel­le avai­men ja hän avaa oven. Pui­sen oven taka­na on uusi ovi, joka on teh­ty kives­tä. Mies saa avai­men myös kivio­veen, ja sen avat­tu­aan hän löy­tää jäl­leen uuden oven, joka on teh­ty rubii­nis­ta. #

Samal­la taval­la tämän oven avat­tu­aan mies löy­tää ja avaa vie­lä sma­rag­dis­ta, hel­mis­tä ja timan­tis­ta teh­dyt ovet. Lopul­ta hän saa­puu puh­taas­ta kul­las­ta teh­dyl­le ovel­le. Ääni kuu­luu nyt jo hyvin sel­väs­ti ja kirk­kaas­ti. Mun­kit sano­vat: “Tämä on vii­mei­nen avain vii­mei­seen oveen.” #

Mies on äärim­mäi­sen jän­nit­ty­nyt. Hänen elä­män­sä suu­rin toi­ve odot­taa toteu­tu­mis­taan tuon oven taka­na! Vapi­se­vin käsin hän kään­tää avain­ta lukos­sa, vään­tää kah­vas­ta ja työn­tää hitaas­ti oven auki. Mies puto­aa häm­mäs­tyk­ses­tä pol­vil­leen näh­des­sään lopul­ta­kin mis­tä vie­koit­te­le­va ääni on peräi­sin. #

Mut­ta en voi ker­toa sinul­le sitä, sil­lä sinä et ole munk­ki. #

Mai­jal­ta poi­min täl­lai­sen kel­lo­je­ne­sit­te­ly­mee­min. Ihan vaan sen täh­den, etten meni­si aivan ruos­tee­seen täs­tä kir­joit­ta­mat­to­muu­des­ta. Tai no, kyl­lä­hän minä nört­ti­haa­vei­len tuol­la Nuu­de­li­so­pan puo­lel­la. #

Perus­i­de­aa en löy­tä­nyt vaik­ka koe­tin jäl­jit­tää tuo­ta juu­ril­leen, mut­ta eipä sen niin väliä, näin­hän nämä muta­toi­tu­vat. #

1. Ensim­mäi­nen ja useim­min käyt­tä­mä­ni, eli tär­kein kel­lo­ni on tie­ten­kin tämän tie­to­ko­neen kel­lo, jon­ka aikaa täs­sä alla esit­te­lee Win­dows. Vii­me aikoi­na se on tah­to­nut juos­ta vähän omia aiko­jaan, mut­ta epäi­len että ongel­ma on ohjel­mal­li­nen eikä itse kel­lon rau­das­sa. Oli mis­sä oli, niin sii­tä tuon tär­key­den on huo­man­nut, kun sitä on ollut ihan hätää kär­si­mäs­sä kun ei sii­hen ole voi­nut luot­taa.

   Tämän omi­nai­suuk­sis­ta mai­nit­ta­koon, että ajan voi sää­tää oike­aan joko käsin tai sit­ten synk­ro­noi­mal­la sen hui­mas­ta kah­den vali­koi­mas­ta Inter­net-pal­ve­li­mia. #

   

2. Toi­sek­si­tär­kein kel­lo­ni on keit­tiön kel­lo tuol­la keit­tiön (tai no, etei­sen) sei­näl­lä, jää­kaa­pin ylä­puo­lel­la. Sen omi­nai­suuk­sia ovat tyy­li­käs mus­ta­kul­tai­nen look ja hel­ve­tin kova rak­su­tus, jol­la sii­hen tot­tu­mat­to­mat tääl­lä nuk­ku­jat pide­tään valveilla. 

   

3. Aivan vii­me päi­viin saak­ka tär­kein mat­ka­kel­lo­ni on ollut kän­ny­kän kel­lo. Se näyt­tää ajan valin­nai­ses­ti joko perin­teis­tä vii­sa­ri­kel­loa simu­loi­val­la ani­maa­tiol­la tai sit­ten digi­veh­keis­sä sitä­kin perin­tei­sem­mäl­lä nume­ro­pa­ril­la (fon­til­la joka muis­tut­taa huo­les­tut­ta­van pal­jon Comic San­sia).

   

4. En ole tei­ni-iän jäl­keen tykän­nyt pitää ran­ne­kel­loa, mut­ta syke­mit­ta­rin hom­mat­tua­ni olen tot­tu­nut sii­hen jo muu­ta­mas­sa päi­väs­sä ja otan sen nyky­ään mukaa­ni ja jätän kän­ny­kän kotiin. Syke­mit­ta­rin kel­lo näyt­tää kel­lon­ajan ja päi­vä­mää­rän. Muis­ta omi­nai­suuk­sis­ta voi lukea syke­mit­ta­rin han­kin­nas­ta ker­to­vas­ta mer­kin­näs­tä.

   

5. Iltai­sin kän­nyk­kä ei ole käden ulot­tu­vil­la eikä keit­tiön kel­lo näy pimeäs­sä. Se ei kui­ten­kaan ole ainoa tilan­ne jol­loin teksti-tv:n kel­lo on hyö­dyl­li­nen; yleen­sä synk­ro­noin muut kuin tie­to­ko­neen kel­lot sen mukaan. 

   

Tapah­tuu CSI: New Yor­kin seu­raa­val­la tuo­tan­to­kau­del­la: labra­tek­nik­ko tuna­roi vii­den­nek­sen kai­kis­ta näyt­teis­tä, eikä mikään mää­rä Gary Sini­sen kul­ma­kar­vo­jen­ko­hot­te­lua tai co-sta­rit­ta­ren huu­liin ja poveen pum­pat­tua sili­ko­nia pys­ty estä­mään rikol­lis­ten kar­kuun­pää­syä! #

Vas­ta­sit oikein 70 pro­sent­tiin kysy­myk­sis­tä. Seu­raa­vak­si sanal­li­nen arvos­te­lu: […] #

65-80%: Hei, sinus­ta­han voi tul­la ihan kun­non kan­sa­lai­nen! Tut­kai­le vää­riä vas­tauk­sia­si ja pik­ku ker­tauk­sel­la hom­man pitäi­si hoi­tua. #

MSNBC: Do you have what it takes to beco­me a citizen? (via Blogs­Now); tulok­sen suo­men­nos oma­ni) #

ÄÖ-pis­te­mää­rä­si on: 130
Aikaa jäi: 1:19 #

tuo­mio
Hmm, okei… ei has­sum­paa, ei has­sum­paa. Olet tosi äly­käs jäbä. Onhan tosin tie­tys­ti mah­dol­lis­ta, että hui­ja­sit (kuten vaik­ka­pa uskot­te­le­mal­la, ettei englan­ti ole äidin­kie­le­si). #

asteik­ko #

• alle 100 - mel­ko heikko
• 100-115 - keskimääräinen
• 116-125 - kes­ki­mää­räis­tä enemmän
• 126-135 - lah­ja­kas, mel­kein nero
• 136-145 - Poik­keuk­sel­li­nen! Useim­mil­le nero.
• 146-165 - nero
• 166-180 - poik­keuk­sel­li­nen nero
• 181-199 - enem­män kuin nero… (hui­ja­sit, vai mitä?)
• yli 200 - nerok­kaam­pi kuin mitä voi mitata

simple-iq.com (via Blogs­Now; tulok­sen suo­men­nos oma­ni) #