Mai­nit­ta­koon vie­lä, että se, että nyt jul­kai­sin nuo N/J-ana­lyy­sit, ei suin­kaan tar­koi­ta sitä, ettei­kö ikku­noi­ta enää sai­si käy­dä täyt­tä­mäs­sä. Ne ovat edel­leen auki ja nii­tä saa täy­tel­lä ihan kuka vaan, jol­la on minus­ta sanan­sa sanot­ta­va­na. #

Ai niin, ja kii­tok­set kai­kil­le jo vas­tan­neil­le! #

Seu­raa lyhy­käi­nen ana­lyy­si Noha­ri-ikku­nas­ta­ni. #

Tämän­het­ki­nen tilan­ne Noha­ris­sa ker­too, että sata pro­sent­tia vas­tan­neis­ta on sitä miel­tä että olen onne­ton (unhap­py), 66 pro­sent­tia sitä miel­tä, että olen arka (timid), syn­kis­te­le­vä (glum) ja eris­täy­ty­nyt (with­drawn). Hyvin minut siis tun­ne­taan. Eris­täy­ty­nyt­tä lukuu­not­ta­mat­ta nämä ovat sokeas­sa pis­tees­sä­ni, mikä ei sikä­li pidä paik­kaan­sa, että tun­nis­tan nuo piir­teet hyvin­kin itses­sä­ni, ne eivät vain mah­tu­neet omaan kuu­den kär­kee­ni. Jous­ta­mat­to­muus, kyy­ni­syys ja oma­hy­väi­syys (self-satis­fied, jon­ka ensim­mäi­nen suo­men­nok­se­ni oli näkö­jään aika epä­on­nis­tu­nut) ovat itse tie­dos­ta­mis­ta­ni puo­lis­ta­ni myös mui­den tie­dos­sa. #

Itsek­kyyt­tä (sel­fish) eivät muut tähän men­nes­sä ole tär­keim­piin puo­lii­ni nos­ta­neet, mikä joh­tuu ehkä sii­tä, että itsek­kyy­te­ni ei ole sitä röyh­ke­ää, “minä ensin ja muut vas­ta sit­ten” -lajia, jota itse salaa toi­voi­sin sen ole­van, vaan enem­män sitä kes­ki-ikäis­ten ja sitä van­hem­pien pol­vien nais­ten kata­laa, hämä­häk­ki­mäis­tä tai mus­te­ka­la­mais­ta, kie­to­vaa, anso­ja­lan­ko­ja­pu­no­vaa ja mart­tyy­rik­si­heit­täy­ty­jäk­si­te­ke­vää lajia, eikä se puo­le­ni tule vir­tu­aa­lis­sa vält­tä­mät­tä ilmi kovin sel­väs­ti. #

Myös­kään jär­jet­tö­mä­nä minua eivät pidä muut kuin minä itse. Tämä joh­tu­nee sii­tä, että nämä ikku­nat mit­taa­vat nime­no­maan vuo­ro­vai­ku­tus­mi­nuut­ta, enkä minä pääs­tä jär­jet­tö­myyt­tä­ni pin­taan muu­toin kuin hyvin lähei­sil­le ihmi­sil­le, joi­ta on var­mas­ti kir­jai­mel­li­ses­ti vähem­män kuin kädes­sä sor­mia. Toi­nen teki­jä täs­sä voi olla jär­jet­tö­myy­den mää­rit­te­ly. Minul­le kaik­ki ihmi­set ovat jär­jet­tö­miä, kos­ka jär­ki yli­pään­sä on pelk­kä illuusio; se, ettei maa­il­mas­sa ole mitään miel­tä sisäl­tää myös­kin ihmi­set. Useim­mat sil­ti usko­vat ole­van­sa jär­ke­viä kos­ka jär­jet­tö­myys on pelot­ta­vaa. #

Seu­raa lyhy­käi­nen ana­lyy­si Joha­ri-ikku­nas­ta­ni. #

Joha­ris­sa tilan­ne on pal­jon Noha­ria haja­nai­sem­pi: täy­del­lis­tä yhtä­mie­li­syyt­tä ei ole mis­tään, mut­ta 66 pro­sent­tia on sen­tään sitä miel­tä, että olen riip­pu­ma­ton (inde­pen­dent). Täs­tä olen kovin iloi­nen, vaik­ken itse nos­ta­nut­kaan sitä kuu­den kär­kee­ni. Riip­pu­mat­to­muus on tie­tys­ti Noha­rin kär­jes­sä ole­van eris­täy­ty­nei­syy­den kään­tö­puo­li: mitä vähem­män uskol­li­suuk­sia mihin­kään suun­taan, sitä enem­män mah­dol­li­suuk­sia teh­dä mitä halu­aa. #

Seu­raa­vak­si eni­ten (44 %) minua pide­tään älyk­kää­nä. Olen aina vie­ras­ta­nut älyk­kääk­si nimit­tä­mis­tä, kos­ka älyk­kyyt­tä on niin mon­ta eri lajia, että se on tosi epä­mää­räi­nen mää­re, ja lisäk­si minua inhot­taa se, miten monet älyk­kyy­den lajit jää­vät tiet­ty­jen älyk­kyy­den lajien (eri­tyi­ses­ti tek­nil­lis-tie­teel­li­sen ja mate­maat­tis-loo­gi­sen) var­joon. Saman ver­ran kuin älyk­kää­nä minua pitä­viä, oli minua nok­ke­la­na (cle­ver; alku­pe­räi­nen suo­men­nok­se­ni oli taas ehkä hive­nen epä­on­nis­tu­nut) ja tark­kaa­vai­se­na (obser­vant) pitä­viä. Nok­ke­luus on jo parem­pi sana; aina­kin minun mie­les­sä­ni se yhdis­tyy sel­keäs­ti tiet­tyyn terä­vä-älyi­syy­den lajiin, joka mah­dol­lis­taa nopean rea­goin­nin moni­mut­kai­siin tilan­tei­siin ja sisäl­tää jopa tie­tyn­lais­ta luo­vuut­ta, kykyä kek­siä uusia, siis­te­jä jut­tu­ja. Myös tark­kaa­vai­suus on minul­le erään­lais­ta älyk­kyyt­tä; se ei ole pel­käs­tään kat­se­le­mis­ta, vaan kykyä näh­dä asioi­ta. #

Yhtä pal­jon kuin älyk­kää­nä, minua pide­tään myös myö­tä­tun­toi­se­na. Näin jäl­ki­kä­teen ihmet­te­len hie­man, etten itse poi­mi­nut tuo­ta kuu­den kär­kee­ni, mut­ta ehkä se ei vain ker­ta kaik­ki­aan mah­tu­nut sin­ne; esi­mer­kik­si vai­te­liai­suu­te­ni on minul­le sel­väs­ti hal­lit­se­vam­paa kuin myö­tä­tun­toi­suu­te­ni, vaik­kei myö­tä­tun­toi­suu­te­ni­kaan vähäis­tä ole. #

1. Mies vai Nai­nen? Miksi?
2. Suo­lai­nen vai makea? Miksi?
3. Vasen vai oikea? Miksi?
4. Iso vai pie­ni? Miksi?
5. Nuo­ri vai van­ha? Miksi?

Skru­bu (via Mat­kal­la) #

1. Nai­nen, ehdot­to­mas­ti. Mie­hiä, yäk!
2. Makea. Makuais­ti niin määrää.
3. Vasen. Aina marginaali.
4. Pie­ni. Pien­ten puo­lel­la iso­ja vastaan.
5. Van­ha. Ei sii­tä hait­taa­kaan ole, päin vastoin.