Sarvikuono
#2825. Perjantai, 24. elokuuta 2007 klo 15.47.12, kirjoittanut Jani. 22
Kävin lääkärillä sen allergia-asian kanssa ja sain siltä siunauksen nenäsuihkeen tupla-annostukselleni. Se katsoi lampulla nokkaan etsien sieltä polyyppeja, jotka ovat nimeltäänkin niin iljettäviä, että olin kyllä erittäin huojentunut kun sellaisia ei siellä näkynyt. Poskiontelot kuvattiin röntgenissä, ja allergiakokeissa pitäisi vielä käydä. #
[#] Sitten se suositteli tuommoisen nokkakannun ostamista ja sanoi, että pari viikkoa sitä käytettyäni voin sitten kokeilla sen Beclonasalin vähentämistä siihen alkuperäiseen annostukseen. Kävin poimimassa kannun apteekista samalla kun latasin lisää Beclonasalia. #
Sillä tupla-annostuksella oireet ovat lientyneet niin vahvasti että olo on viime viikkoina ollut lähes täysin normaali. #
Se on näemmä piristävää ja miellyttävää perussivistystä kun tuolla kannulla valuttaa rään poskelle. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]26.8.2007 12:18[/klo] Lisäsin ikilinkin nenäkannukappaleen alkuun.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
Perussivistystä tai ei ;), niin siihen tottuu yllättävän pian, jopa koukuttuu. Se on hyvä vehje, yksinkertainen, rikkoontumaton ja helppo käyttää. Pitää vain muistaa hengittää suun kautta ja killittää pää alavinossa, niin a vot nenät aukeavat eikä tarvitse kirnuta räkää.
Kultahamsterilla oli tuollainen kannu ja sitä oli mukava käyttää ne muutamat kerrat, kun kokeilin.
Olen miettinyt tuollaisen kannun hankkimista, koska taas on saanut kirnuta koko kesän. En vaan tiedä, auttaako se, koska nuo mun limat tuntuu olevan kauempana: jossain jo melkein kurkussa, muttei ihan. Paljonko se maksoi?
Tuo maksoi 12,50 € (josta sain vielä huikeat viisikymmentä senttiä kanta-asiakasalennusta) Yliopiston apteekissa.
Minä olen jonkun kerran käyttänyt jostain joogakirjasta miljoona vuotta sitten lukemaani tekniikkaa, jossa astia täytetään suolaliuoksella, naama upotetaan siihen ja sitten tehdään nielemisliikkeitä niin että se liuos pumppautuu nieluun nenän kautta, mutta se ei tuntunut kovin tehokkaalta. Ehkä syynä oli väärä vuorokaudenaika, tuota kun pitäisi kuulemma käyttää aamuisin, jolloin se räkä tuppaa yön jäljiltä olemaan karstaksi kuivunutta.
Minulla on myös tuo sarvikuono, mutta ei sen käyttö ole mitään kauhean helppoa ollut. Välillä suolaliuosta tulee suuhun, kun pää on väärässä asennossa ja välillä vesi on liian kylmää ja kannun käyttö epämiellyttävää. Käytänkin kannua vain flunssaisena, muuten se olisi minulle liian vaivalloista.
Mut ihan kiva.
Koetko, että siitä on flunssassa sitten ollut apua?
Tuo astia ja nielemis -juttu kuulostaa siltä, että hukkuisin siihen astiaan tai vähintäänkin tukehtuisin! Kannukin mietityttää siksi, koska veden meneminen nenään on hyvin vastenmielinen tunne (viimeksi tänään uimahallissa).
Mutta kerro sitten, miten sujuu sen kanssa :)
Muistaakseni uimahallin vesi onkin vastenmielistä nenässä, mutta semmoinen lämmin vesi mitä tuossa käytetään, ei ainakaan minusta tunnu pahalta. Tietysti siinä alussa täytyy päästä sen hukkumistunteen yli, mutta siihenkin tottuu hyvin pian.
Adrianmeressä uidessani uimisen ajallista määrää rajoitti suolaisuuden tunteen kasvu nenäontelossa. Vesi oli nimittäin yököttävän suolaista ja sitä ei ihan absoluuttisesti pystynyt pitämään kehon ulkopuolella.
En siis voi kuvitella syitä kaataa nenästä vapaaehtoisesti nesteitä sisäänpäin. Eräänkin kerran toki maito/mehu/sinappi on pyrkinyt nielua ylös eikä alaspäin, eikä sekään kovin miellyttävää ole ollut.
Väitänkin, että maito, mehu ja varsinkin sinappi on ihan eri juttu kuin miedosti suolainen, ihonlämpöinen vesi! Kyllä minäkin olen jokusen kerran onnistunut saamaan salmiakkia nenääni, enkä sitä kyllä suosittelisi kenellekään.
Mutta vedestähän ihminen on tullut, sanan useammassakin merkityksessä! Se on siksikin varsin luonnollista.
Joo, onhan uimahallivesi toki ihan eri asia. Kyllä mä uskon, ettei se tunnu epämiellyttävältä, olenhan sitä harkinnutkin. Joskus vaan ennakkoluulot potkii vastaan :/
Ostin itselleni sellaisen “Kantamisen kausi”- nimisen kirjan, jossa oli kaikenlaista ohjetta raskaana oleville eukoille. Appiukkopa tuota sitten lukaisi ja ah! niitä katseita, sen jälkeen kun se löysi osion jookaa mammoille ja siellä oli myös oiva kuva tuosta nenäkannun käytöstä. Ei voinut käsittää, miten raskaus jo tollanen kannu voivat liittyä yhteen. Kahvipöytäkeskustelu jotenkin pyöri sitten ympyrää ko. kannun ympärillä. Hirnuttaa vieläkin kun aattelee.…
Olipa taas tosi arveluttavaa kommenttia - kylläpä tosiaan osaan. Laitoin kaverille s-postia taannoin. En keksinyt joutavaan viestiini mitään johtoajatusta subjektiksi. Laitoinpa tosi humoristina sitten, että “Osta viakraa!” Arvaat varmaan, että viestini palautettiin jonkun ylisuojelevan palvelimen toimesta.…
Mutta aiheesta vielä - itekkin oon aatellu, että kannu vois pahimpaan heinäaikaan olla kätsä, mutta ajatus veden (tai minkä vaan) kaatamisesta nenään vastustaa paljon. Vihaan myös sitä kun vesi menee korvaan. Vettä voin onneksi juoda ilman kauhua.
On siitä ollut apua flunssaisena. Kyllähän se oloa helpottaa silloin ja kun itsellä on tapana kehittää poskiontelotulehdus jälkitautina, luulen että tuo vähentää niitä hieman. Ainakin paljon räkää veden mukana valuu lavuaariin flunssa-aikana. Eli ihan tyytymätön en ole, mutta muina aikoina sitä vaan ei tule kauheasti käytettyä.
V.: Ai niin, hyvä kun muistutit, sillä tarkoituksenani on ollut vähän laajentaa tuota moderointiin joutumisesta kertovaa ilmoitusta.
En taida koskaan päästä perille siitä logiikasta jonka mukaan tuo WordPress noita kommentteja sinne arpoo, sillä se vaikuttaa aivan täysin satunnaiselta. Toisaalta se hyvä puoli siinä on kyllä, että en enää edes muista koska ihan oikea roskakommentti olisi viimeksi päässyt siitä läpi, niin tehokas se on. Ilmeisesti se on oppinut, että englanninkielisyys on täällä lähes satavarma merkki siitä ettei kommentaattori ole ihminen.
A.-a.: Jos se sitä räkää todella irrottaa niin eipä siinä tapauksessa ole kummakaan jos se oloakin helpottaa.
Minä olen pari kertaa sairastanut poskiontelotulehduksen nuorempana, se oli kyllä tympeää.
Näin sitten yöllä unta nenäkannusta! Kaadoin nenään ja se valui korvaan ja tuntui aivan järkyttävältä ja jouduin lääkäriin, jotka joutuivat hyvin kivuliain menetelmin poistaan sitä vettä tärykalvon takaa :O :O :O (Lapsuuden traumat korvaongelmista…)
Tsiisus :D
Näin kyllä varmaan 5 muutakin unta, nukuin pitkään ja sikeästi.
Heh, tämä kannuasia on sitten toden totta tainnut pyöriä mielessä siinä ennen nukahtamista! :D
Ei edes pyörinyt, nukahdin kirjan ääreen :D
No siinä tapauksessa se sitten tosiaan taisi olla vain alitajunnan päivän kokemuksista valitsema valepuku lapsuuden traumalle.
[…] नमः शिवाय Arkistovalikkoon (alas) « Sarvikuono | Kymmenen on pienempi kuin kolme […]
[…] hauskaa tuo nenäkannun käyttö! Ihan erilaista hommaa se oli kuin se nielemisen avulla nenän […]