marginaali

« Pedot | Ei voi mitään »

Time to live, time to die, time to eat your makkara

perjantaina, 5. lokakuuta 2007 klo 19:24

Piti jo vähän aikaa miettiä, että onko minulle kasvanut jonkinlainen kynnys marginaalin päivittämiseen, mutta ei se sitä ole. Minulle ei vain edelleenkään kuulu yhtään mitään uutta. Tosin, ei minulle ole juurikaan kuulunut mitään uutta koko sinä aikana kun olen blogia pitänyt - mitä tuota nyt on tullut, reilut kolme vuotta.

Tässä kohtaa minun kuuluu sitten kai spekuloida sillä, että onko mikään muuttunut tuona aikana. Ehkä se on muuttunut, että olen tänä aikana saanut vuodatettua ulos kerta kaikkiaan kaiken sen, mikä kaikki ne vuodet ennen kansalaismedian tarjoamien mahdollisuuksien olemassaoloa oli vähitellen vain kertynyt sisälleni.

En tässä nyt viittaa edes oman elämäni tapahtumiin tai varsinaisiin vastoinkäymisiin, vaan pikemminkin minä halusin alusta asti vain tehdä kaikesta yksityisestäni julkista vastapainona kaikelle sille julkisuutta siihen saakka hallinneelle… miksi sitä nyt nimittäisi, kaiken maailman tekemällä tehtyjen julkimoiden elämää, jota meille tuputetaan jatkuvasti joka tuutista?

Viimeistään nyt, nuo reilut kolme vuotta myöhemmin, minusta tuntuu siltä, että siinä suhteessa maailma on muuttunut: meidän pienten ihmisten yksityisestä on minun ja meidän kaikkien siitä blogaavien ansioista tullut yhtä julkista kuin vanhan median omilla ehdoillaan poimimien ja esiin nostamien, harvojen valittujen yksityisestä.

Enää meidän, jotka minun mielestäni olemme tavallisia, ei tarvitse ristiriitaisesti tuntea olevamme kummallisia sen takia, ettei elämämme muistuta sitä kapeaa ja minun mielestäni kummallista mallia, jonka noiden väen vängällä esille tuotujen elämät antavat. Sille mallille on nyt meidän ansiostamme tarjolla ei vain yksi vaihtoehtoehto, vaan niin suuri vaihtoehtojen kirjo, kuin mikä on meidän yksityisestämme blogaajien määrä.

Siinä mielessä tämä vailla mitään virallisesti määriteltyjä tavoitteita liikkeelle lähtenyt projektini on siis saavuttanut melko paljolti sen, mitä tältä koko ajan olen kuitenkin ainakin rivien välissä toivonutkin. Tähän kohtaa olisikin siksi hyvä lyödä piste. Minun elämässäni ei riitä sisältöä sellaiselle päivitystahdille, jota ainakin itse blogilta edellyttäisin voidakseni entiseen verraten nimittää sitä miksikään muuksi kuin kitumiseksi.

En tässä suinkaan puhu blogaamisen lopettamisesta, sillä kyllä minullakin aina silloin tällöin on varmasti vielä sanottavaa, mutta tässä on kuitenkin kyse jonkinlaisesta rajapyykistä, ja sen merkiksi tekisi kovasti mieleni tehdä muutoksia myös mielipidekanavassani: lopettaa uusien merkintöjen kirjoittaminen marginaaliin ja perustaa uusi blogi, jolla olisi omat, uudet ja erilaiset tavoitteensa. Mitään arkistojen poistamista en myöskään suunnittele. Sellainenhan tekisi tyhjäksi kaiken sen mitä olen tällä vanhalla projektillani omalta osaltani saavuttanut, enkä minä suinkaan sitä halua.

Juuri nyt blogitulevaisuuteni näyttää tyhjemmältä kuin tyhjä paperi. Toivon, että jonkin ajan kuluttua, mahdollisesti uuden blogin perustettuani, se alkaa näyttää vain tyhjältä paperilta. Tyhjät paperit olivat minusta pienenä taianomaisia esineitä: niihin sisältyy ääretön määrä luomispotentiaalia, joka vasta ensimmäisen viivanvedon myötä romahtaa rajalliseen arvoon.

Juuri nyt minua kiinnostaisi fiktion tai semifiktion kirjoittaminen.

Time to live, time to die, time to eat your makkara on Janin kirjoittama merkintä , joka julkaistiin marginaalissa perjantaina, 5. lokakuuta 2007 klo 19:24. Merkintä kuuluu luokkiin Pakinat, pohdinnat ja ajankohtaisasiat ja siihen on lisäksi liitetty nämä tagit: julkinen, julkisuus, muutokset, yksityinen, yksityisyys. Voit tallentaa merkinnän seuraavilla linkkipalveluilla: del.icio.us, Digg, Facebook, reddit, StumbleUpon.

1. Jussi Og
   perjantaina, 5. lokakuuta 2007 klo 20:25

   Ei j*******a, ei tällainen järkevä, kiihkoton asenne nyt yksinkertaisesti käy. Meikämandoliino vaatii draamaa, uhkailua, panettelua ja herjaamista. Loppukaneetiksi jotain h****tin katkeraa marttyrointia ja sitten viikon sisällä nuketat kaikki arkistot h****ttiin ja muutut ajan mittaan legendaksi. Miten voin elää tämän pettymyksen kanssa?
2. Jani
   perjantaina, 5. lokakuuta 2007 klo 21:05

   Olen pahoillani tuottamastani pettymyksestä. Mutta jos on mentävä, niin kannattaa lähteä mitättömällä tuhnulla.
3. norsis
   perjantaina, 5. lokakuuta 2007 klo 22:35

   Ala Livejournal-addiktiksi! Ei tarvi kuulua mitään kummempia, kunhan vaan kirjoittaa kaikkea turhanpäivästä diipadaapaa ja lisäksi voi tehdä asioita ihan vaan sen vuoksi, että voi sitten kirjoittaa niistä Lj:ssä!

   Tuo tyhjän paperin taika on kyllä suurenmoista. Vielä parempi on tyhjä vihko. Tyhjä vihko on parhaimpia asioita, mitä tiedän.

   Mutta voi sentään, miten tulee ikävä Marginaalia :’/
4. Ugus
   perjantaina, 5. lokakuuta 2007 klo 22:36

   No jo on perhana, onko tässä nyt viimeinen perinpohjin lukemani blogikin lopahtamassa? Ajatus riipii. En osaa kuvitella blogikenttää ilman Marginaalia. Mutta kunhan jossain muodossa jatkat.
5. Jani
   perjantaina, 5. lokakuuta 2007 klo 22:55

   norsis: LJ:ssä on kyllä hyvä se mikä siellä nykyisin on, kun se siinä alussa tarjoaa niitä kirjoitusideoita. Mikäänhän ei tietenkään estä niitä sieltä nyysimästä LJ:n ulkopuolellekaan…
6. Jani
   perjantaina, 5. lokakuuta 2007 klo 23:01

   Ugus: Vaikeaa sen kuvitteleminen on minustakin, ja vähän pelottavaakin. Mutta lupaan kyllä jatkaa jossain muodossa. Ei minusta toki näin vähällä päästä, enkä minä näistä kuvioista.
7. norsis
   perjantaina, 5. lokakuuta 2007 klo 23:41

   Se “kirjoituskyvyttömyys” -homma on kyllä hyvä olemassa, jos jostain syystä diipadaapasuoni katkeaa.

   Onneksi jatkat jossain muodossa. Fiktion kirjoittaminen kuulostaa hyvältä (vaikkei tulisikaan jatko-osaa Matti ja Teppo -fanficille). Vaikeatahan se varmasti olisikin kokonaan kuvioista poistua?
8. Jani
   lauantaina, 6. lokakuuta 2007 klo 0:13

   Fiktion kirjoittaminen kuulostaa paitsi hyvältä, myös luultavasti helpommalta kuin onkaan, ikään kuin tuosta vaan voisi päättää rupeavansa kirjoittamaan fiktiota. Ainakin minulle tosiasioista kirjoittaminen on aina ollut helpompaa kuin keksiä juttuja. Sitä tuntee olonsa paljon alastomammaksi kuin vaikkapa omia sisimpiä tuntojaan ruotiessa.
9. Vt
   lauantaina, 6. lokakuuta 2007 klo 19:07

   Mitä näitä sen kummemmin pohtimaan, Marginaalihan on ollut pilalla jo pidemmän aikaa - tarkalleen ottaen siitä hetkestä alkaen, jolloin se postaus, jossa linkitettiin ensimmäistä kertaa Kilpirauhasen vajaatoiminta -blogiin, ei ollut enää Sinisen kirjan marginaalin tuorein merkintä.

   Toisaalta uusien blogien perustamisessa todella on jotain äärettömän hykerryttävää. Mainitsemasi tyhjän paperin taika on hieno asia, joskaan ei yleensä kestä kovin kauaa: yhtäkkiä huomaat paperin olevan täynnä samanlaista p***aa kuin edellinenkin paperi, ja kaiken lisäksi silläkin paperilla on äärettömän kehno nimi. Terv. nimim. Kokemus… Ei, hetkinen, minun nimimerkkinihän on Vt!
10. Jani
    lauantaina, 6. lokakuuta 2007 klo 19:38

    Oih, Kilpirauhasen vajaatoiminta! Tuon nimen kuuleminen liikuttaa vieläkin joka kerta… niin, jostain syystä minä olen jo jonkin aikaa kuullut kaiken, mitä tänne blogiin kirjoitetaan.
11. Veloena
    lauantaina, 6. lokakuuta 2007 klo 23:11

    Jestas. Kuulostat lähestulkoon valaistuneelta.

    Luultavasti me muut emme, mutta sitä ei kannata varmaankaan murehtia.
12. Jani
    lauantaina, 6. lokakuuta 2007 klo 23:16

    Valaistunut minä olen korkeintaan sikäli, jos vanhan kunnon aika aikaa kutakin -sanonnan merkityksen sisäistäminen ja käytäntöön soveltaminen lasketaan.
13. Sun äitis
    sunnuntaina, 7. lokakuuta 2007 klo 14:31

    Tällä tavalla maailma loppuu.
    Tällä tavalla maailma loppuu.
    Tällä tavalla maailma loppuu.
    Ei pamahda,
    vingahtaa.

    TS Elliot

    Toivoisin sentään, että lähteissäsi tulisit pudottamaan tänne muuttoilmoituksen. Jäljityspuuhia en ehdi tehdä, mutta mielelläni seurauisin sinua edelleen, siksi kaino pyyntöni.

    Onnea vastaisille toimillesi!
14. Jani
    sunnuntaina, 7. lokakuuta 2007 klo 14:41

    Kiitoksia, ja lupaan kyllä ilmoitella niistä vastaisistani sinne päin!
15. V.
    sunnuntaina, 7. lokakuuta 2007 klo 17:30

    Kaikenlaista sitä - nythän sitä - ei kai? Muutos totutussa kaavassa tuntuu kuin rypyltä lakanassa. Ainakin nyt. Vaan ei kait tässä. En ole sanaton, mutta kuitenkin…
16. Jani
    sunnuntaina, 7. lokakuuta 2007 klo 17:33

    No hyvä kun et kuiten ihan sanattomaksi jäänyt. :)
17. ill.
    maanantaina, 8. lokakuuta 2007 klo 12:49

    ylläpidän kahta fiktioblogia ja joskus niihin kirjottaminen on todella “pain in the ass”. varsinkin sen suomenkielisen kanssa meni jotain vuosi ennenkuin se alkoi luistaa. niin että välillä on onnellinen siitä että on myös se reaalielämän blogi..
18. Jani
    maanantaina, 8. lokakuuta 2007 klo 12:53

    Ajatus tosi-blogista henkireikänä tuntuu minustakin sen verran tutulta, että ihan täysin fiktioon siirtyminen saattaisi kyllä ahdistaa liikaa. Eli pitäisi olla joko uusi tosi-blogi fiktiivisen rinnalla tai sitten tosiaan mennä siihen fiktiiviseen vain puolittain.
19. Vesa
    tiistaina, 9. lokakuuta 2007 klo 13:25

    Morjens Jani.
    Lueskelin tuossa ajatuksiasi tämän marginaalin tiimoilta. Olet tehnyt pitkän ja ison työn blogisi kanssa.
    Oletko muuten miettinyt, mitkä tapahtumat ovat blogissasi sellaisia, mitkä nostat ylitse muiden…

    Olisi mielenkiintoista lukea ne merkinnät uudelleen mitkä sinun mielestä ovat marginaalin “välietappeja”.

    Hyvää alkanutta syksyä.
20. Jani
    tiistaina, 9. lokakuuta 2007 klo 13:36

    Aina sillon tällöin olen jo ennen tätäkin mietiskellyt, että mitkä merkinnät nostaisin etusivulle tai muuten esille sillä tavalla, että tänne ensimmäistä kertaa eksyvä voisi niiden kautta saada pikaisen kasteen marginaalin sisältöön. Sellainen olisi mielestäni hyvää lukijapalvelua, mutta ainakaan tähän mennessä en ole kuitenkaan saanut sitä vielä aikaiseksi.

    Jos jossain vaiheessa kunnostaudun tässä suhteessa, niin siitä olisi hyvä tehdä virallinen viimeinen merkintä, eräänlainen in memoriam.
21. Jani
    tiistaina, 9. lokakuuta 2007 klo 14:08

    Siteeraan tässä Atson ennustuksenomaisia ajatuksia, jotka tuottivat minulle naurunhörähdyksiä:

    Jani näytti lopettavan bloggaamisen, mikä on harmillista, mutta toiveikkaasti oletan, että tauon jälkeen häneen iskee taas bloggausinto. Niinkuin poliisisarjassa tai leffassa sankari sanoo, että minä lopetan, ja heittää poliisilätkän päällikön pöydälle, ja sitten päällikkö nakkaa sen lätkän sille takaisin, että minä päätän milloin sinä lop…eiku siis, että tell you what, pidä lomaa ja mieti sitten asiaa uudestaan, ja sitten se lopulta päätyy taas (vääryyttä koettuaan) pollariksi, tai ainakin jonkinlaiseksi oman käden oikeutta jakavaksi kostajaksi.

    [Atson ajatukset]
22. -C-
    keskiviikkona, 10. lokakuuta 2007 klo 0:28

    Vastaavaa tai jotain sinne päin oiretta tai tilaa lienee ilmassa. Vai vesijohtovedestäkö se johtuu, mutta oma blogaukseni on jo jonkin aikaa ollut letkuruokinnassa. Jos se vaikka voimistuisi ja vahvistuisi. Mistä siitä tietää. Ja nyt kun ei ole oma blogi kuulemassa, uskallan väittää kokemusta vapauttavaksi.
23. Jani
    keskiviikkona, 10. lokakuuta 2007 klo 11:33

    Minä en ole huomannutkaan, tai sen olen tietysti huomannut, ettet kirjoittele enää niin paljon, mutta Russian Tea Timehan on silti edelleen päivittynyt varsin säännöllisesti niillä taidepäivityksillä.
24. -C-
    keskiviikkona, 10. lokakuuta 2007 klo 12:43

    On päivittynyt, mutta päivitystahti olisi tiheämpi, jos päivittäisin joka toinen kerta kun mieleeni tulee tästä voisi blogata -ajatus. Tosin ajatus on muuttunut jo jonkin aikaa sitten muotoon tästä olisin voinut ajatella blogaavani.

    Minulla on ollut mielessä juhlalliselta kuulostava Blogaaja-Identiteettini sen jälkeen kun Ikkunaiines minulle esitti kysymyksen aiheesta, voiko elää täysin vapaana Blogistanin kytköksistä, ellei ole kauheasti muuta elämää. Siitä jos saisi jonain päivänä blogattua, kun ne eivät mielestäni ole ainoat vaihtoehdot. Toisaalta tuon muun elämän määritelmäkin pitäisi tuoda selkokielisemmäksi sen suhteen miten se poikkeaa eri yksilöillä.

    Ps. Linkinteko-ongelma tuli minulle tuossa, kun kokeilin toimiiko se tuosta Live Preview:stä. Ei toiminut kuin vasta otettuani toisen lainausmerkin pois. Onkohan käynyt niin, että käytäntö on muuttunut linkinteossa, enkä ole pysynyt kehityksen kyydissä. Vähän niin kuin eksyessä jonkun kotisivuille, joissa mainostetaan online-oloa jo 90-luvulta asti ja sen kyllä huomaa sivun ulkoasustakin. Että se on sieltä.

    Jk. Tästähän olisin saanut jo kohtuumittaisen merkinnän blogiini..
25. Jani
    keskiviikkona, 10. lokakuuta 2007 klo 12:51

    Et suinkaan ole pudonnut kehityksen kärryiltä, vaan se on tuo LivePreview joka on ihan onneton noiden lainausmerkkien kanssa. Se vaatii toisinaan että lainausmerkit ovat yksinkertaisia (siis ‘ eikä ” - ja Wordpress puolestaan vääntää nuo vinoon vaikka haluaisin tässä ne pystysuorat versiot), toisinaan taas kaksinkertaisetkin kelpaavat. Valitettavasti Wordpress näköjään nyt sitten nielaisi linkkisi kohteen kun jätit sen toisen lainausmerkin pois.

    Elämän erilaisista määritelmistähän se lähti liikkeelle minunkin koko blogaamiseni aikoinaan, joten kommenttisi ansiosta on tässä kohtaa nyt siis kierretty täysi ympyrä. :)
26. Anonyymi-anonyymi
    maanantaina, 15. lokakuuta 2007 klo 7:50

    Tässäkö se oli. Hui. Pettyneenä aina klikkaan kuitenkin vielä päivittäin tottumuksesta marginaaliin. Tämä oli itselle jo jotain pysyvää, mutta elämä onkin luopumista aina. Ei sille voi mitään. Hyvää syksyä :)
27. Jani
    maanantaina, 15. lokakuuta 2007 klo 9:19

    Kiitoksia, ja hyvää syksyä sinullekin!
28. Tc
    tiistaina, 16. lokakuuta 2007 klo 8:18

    No, minunkin on kai uskottava ja toivoteltava hyvästit. Tietysti, lukisin mielelläni tuotoksiasi, mutta.. No, kerro jos siltä tuntuu.
    Hyvää elämää, sinulle ja hänelle, kuitenkin :)
29. Jani
    tiistaina, 16. lokakuuta 2007 klo 10:08

    Kiitoksia. :)

Viittauksia tähän merkintään ei vielä ole.