Video­jul­kai­se­mi­nen on räjäh­tä­mäi­sil­lään. Jat­koin Näky­mät­tö­män tytön esi­mer­kin innoit­ta­ma­na kokei­lu­ja­ni, mut­ta mitään jul­kais­ta­vaa minul­la ei vie­lä­kään ole, vali­tan. #

Sen sijaan käsi­tyk­se­ni esiin­ty­mi­see­ni liit­ty­väs­tä inhos­ta on täs­men­ty­nyt. Nyt en enää niin­kään kam­mok­su ään­tä­ni — nyt alkaa tun­tua sil­tä, että sen voi­sin sie­tää­kin — kuin puhe­tyy­liä­ni noin muu­toin. Suu­ni tekee näkö­jään vir­he­lyön­te­jä jota­kuin­kin samaa tah­tia kuin sor­me­ni teke­vät nii­tä näp­päi­mis­töl­lä, mut­ta videol­ta nii­tä ei voi pyyh­kiä aloit­ta­mat­ta vir­ket­tä tai kap­pa­let­ta koko­naan alus­ta. #

Ja sit­ten, jos teki­sin uudel­leen­ot­to­ja niin kau­an, että tulos tyy­dyt­täi­si itseä­ni, lop­pu­tu­los ei kui­ten­kaan tyy­dyt­täi­si minua. Se ei nimit­täin enää oli­si minua itseä­ni, vaan har­joi­tel­tu ohjel­ma­nu­me­ro, jon­ka esit­tä­jäl­lä ei ole mer­ki­tys­tä. Aargh, kuin­ka ris­ti­rii­tais­ta! #

Ehkä kaik­kein eni­ten minua tuos­sa omas­sa esiin­ty­mi­ses­sä­ni risoo tol­ku­ton epä­var­muu­te­ni ja sii­tä joh­tu­va epä­mie­huu­den­tun­ne. Itse­var­muus oli­si valt­tia, ja sitä minul­la pii­saa vain niin kau­an kuin saan pitää suu­ni kiin­ni. Mut­ta suun avaa­mi­nen avaa tien mil­joo­nal­le demo­nil­le pääs­tä sisään ja ulos… ja tuos­sa puo­les­taan tuli juu­ri hyvä esi­merk­ki sii­tä, mil­lä yri­tän kom­pen­soi­da epä­var­muut­ta­ni: suun­nat­to­mal­la teen­näi­syy­del­lä. #

Tääl­lä teks­tis­sä se ei minua niin­kään hait­taa jos­tain syys­tä. Sil­lä kyl­lä­hän sitä teen­näi­syyt­tä tääl­lä­kin pii­saa, niin kuin hyvin tie­dät­te. Tääl­lä minä pys­tyn kui­ten­kin joten­kin hyväk­sy­mään sen, että täl­lai­nen minä olen, enkä ota sitä niin vaka­vas­ti. Mut­ta sit­ten kun näen videol­ta, että sel­lai­nen minä tosi­aan olen, niin… huh huh. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]2008-08-27 18:18[/klo] Lisä­sin iki­lin­kin epä­var­muu­des­ta ker­to­vaan kappaleeseen.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #