Luu­lin, että minulla on ne T10:n huo­not alku­pe­räis­kuu­lok­keet vielä tal­lella, mutta enpä löy­tä­nyt tuossa äskön kaap­pia kolu­tes­sani. Ettei­vät sit­ten vaan olisi men­neet alku­pe­räis­pak­kauk­sen kanssa ros­kiin. Vitut­taa sem­moi­nen aja­tus. #

Ne huo­not olis salilla hyvät. Tai ei hyvät, mutta hel­pom­mat kuin nuo Kos­sit, kun tekee lyhy­käistä ree­niä. Tur­hau­tu­mis­raja Kos­sien kor­viin vään­tä­mi­sessä kul­kee jos­sain puo­len tun­nin ja tun­nin välillä: tun­niksi se on vai­van arvoista, puo­leksi tun­niksi ei. #

Nah­kea on olo mutta olkoon. Aina­kaan vielä se ei ole vai­kut­ta­nut kun­toi­lu­mo­ti­vaa­tioon. Päin­vas­toin, aja­tus salille pää­systä on ainut valo­pilkku joka repäi­see rikki tämän aamu­nah­keu­den ver­hon. #

Se on muu­ten aika kumma, että miksi se kun­toilu minusta on mie­le­kästä, kun eilen kek­sin, että minulla ei noin muu­toin ole yhtään sem­moista rasi­tuk­sen­sie­to­ky­kyä. Siis että siinä missä muut näke­vät haas­teita, joi­den voit­ta­mi­nen tekee sen voit­ta­mi­sen eteen näh­dystä työstä läpi­sin­nit­te­lyn arvoista, minä näen vain sen rasi­tuk­sen, enkä koe sitä voit­ta­mista min­kään arvoi­sena. #

Ehkä se kie­tou­tuu aja­tuk­seen tar­koi­tuk­sesta tai tar­koi­tuk­set­to­muu­desta. Minusta sillä rasit­teen, stres­sin kes­tä­mi­sellä ei ole mitään tar­koi­tusta. Sitä vain kituu läpi elä­mänsä ja sit­ten kuo­lee, eikä mitään pal­kin­toa siitä kes­tä­mi­sestä kos­kaan tule. Eikä se koet­te­le­muk­sesta sel­viy­ty­mi­nen, sen kes­tä­mi­nen itses­sään ole mikään pal­kinto, e-hei todel­la­kaan. Se on pelk­kää pas­kaa. Vailla mitään hyö­tyä, vailla mitään tar­koi­tusta, vailla mitään mie­lek­kyyttä. #

Sik­sipä en ehkä tai­da­kaan poh­dis­kella tämän pitem­mälle sitä miksi vai­vau­dun sinne salil­le­kaan. Eihän sekään poik­kea muusta pon­nis­te­lusta. Parempi vain että jat­kan tässä har­has­sani, että sillä muka jotain väliä olisi. #

Luu­lin, että minulla on ne T10:n huo­not alku­pe­räis­kuu­lok­keet vielä tal­lella, mutta enpä löy­tä­nyt tuossa äskön kaap­pia kolu­tes­sani. Ettei­vät sit­ten vaan olisi men­neet alku­pe­räis­pak­kauk­sen kanssa ros­kiin. Vitut­taa sem­moi­nen aja­tus. # Ne huo­not...