Tar­vit­si­sin tähän sanan, joka kuvas­taisi ikään kuin ihme­lääk­keen vas­ta­kap­pa­letta: ongel­ma­nai­heut­ta­jaa, joka on sel­keä­piir­tei­nen ja siis hel­posti eris­tet­tä­vissä muista samaan ongel­maan kie­tou­tu­neista sei­koista. Se muis­tut­taa ihme­lää­kettä sikäli, että molem­mat ovat useim­mi­ten pelk­kää toi­vea­jat­te­lua, ja molem­piin ihmis­mieli on ker­ran sel­lai­sen kek­sit­ty­ään hanakka tart­tu­maan huo­li­matta tuosta, että toden­nä­köi­syy­det puhu­vat sitä vas­taan. #

No joka tapauk­sessa, sel­lai­sen kek­sin itsel­leni eilen: itse­tunto. Sehän on näitä kan­sanp­sy­ko­lo­gian mer­ki­tyk­set­tö­mim­miksi lai­men­ta­mia käsit­teitä: oman itse­tun­non huo­noutta tun­tu­vat aina­kin Suo­messa kuta­kuin­kin kaikki jos­kus valit­ta­van. Minä en ole kos­kaan pitä­nyt omaa itse­tun­toani huo­nona, mutta eilen tulin aja­tel­leeksi tuota käsi­tettä pel­käs­tään sen nimen kautta, vailla sii­hen yleensä tai edes psy­ko­lo­giassa lii­tet­tyjä mer­ki­tys­si­säl­töjä. #

Itse­tunto. Tun­toa itsestä, tun­te­mus itsestä. Mitä jos sel­lai­nen puut­tuu ihmi­seltä? #

Tajusin sala­mana, että tässä voisi olla seli­tys sille, miksi sosio­paa­tit ovat minusta niin kiin­nos­ta­via: heillä on saman­lai­nen tunn­ot­to­muus (eli tun­non puute), mutta heillä sokea piste osuu mui­den (sosiopatia) ihmis­ten koh­dalle. Minulla sen sijaan on mie­les­täni tunto tois­ten ihmis­ten ihmi­syy­destä, mutta entä omas­tani? En olisi niin­kään varma siitä. #

Tämä voisi myös selit­tää kaik­ki­voi­pai­suus­ku­vi­tel­mia, joita olen jos­kus itses­täni elä­tel­lyt: mikä voisi seistä sel­lai­sen ihmi­sen tiellä, joka on kyke­ne­mä­tön tun­te­maan sää­liä, tai yli­päänsä mitään inhi­mil­listä itse­ään koh­taan? Sel­lai­nen ihmi­nen­hän pys­tyy pakot­ta­maan itsensä mihin tahansa — siis myös asioi­hin, jotka eivät itsensä ihmi­seksi koke­vilta, itsetun­nolla varus­te­tuilta ihmi­siltä onnistu, koska he halua­vat var­jella tuota itse­ään pahalta. Minulla sama var­je­lun­halu koh­dis­tuu vain toi­siin ihmi­siin, itseeni minun on mah­do­tonta sitä suun­nata. #

I never saw a wild thing
Sorry for itself.
A small bird will drop frozen dead from a bough
wit­hout ever having felt sorry for itself. #

D. H. Law­rence: Self-Pity #

Alle­vii­va­tak­seni vielä perim­mäistä tar­koi­tus­tani: sen, että itse­tunn­ot­to­muu­den ilmen­ty­miä pide­tään aina­kin mei­kä­läi­sessä, juu­ta­lais­kris­til­li­sestä maso­kis­mi­pe­rin­teestä ammen­ta­vassa kult­tuu­rissa sosi­aa­li­sesti hyväk­syt­tä­väm­pinä kuin sosio­pa­tian ilmen­ty­miä, ei pidä antaa hämätä. Minun mie­les­täni täl­lai­nen kyvyt­tö­myys, nimi­tet­tä­köön sitä sit­ten vaik­kapa ego­pa­tiaksi, on kuta­kuin­kin yhtä vakava psy­ko­lo­gi­nen vamma kuin sosio­pa­tia­kin. Ego­paat­ti­nen ihmi­nen saat­taa kyllä menes­tyä yhteis­kun­nassa vam­mas­taan huo­li­matta, jopa ter­veitä kans­saih­mi­si­ään parem­min­kin, mutta niin saat­taa sosio­paat­ti­kin. #

Tar­vit­si­sin tähän sanan, joka kuvas­taisi ikään kuin ihme­lääk­keen vas­ta­kap­pa­letta: ongel­ma­nai­heut­ta­jaa, joka on sel­keä­piir­tei­nen ja siis hel­posti eris­tet­tä­vissä muista samaan ongel­maan kie­tou­tu­neista sei­koista. Se muis­tut­taa ihme­lää­kettä sikäli, että molem­mat ovat useim­mi­ten...