Tavallinen terroristi
#1338. Lauantai, 9. heinäkuuta 2005 klo 17.46.59, kirjoittanut Jani. 12
Mukava nähdä, että Blairin kanta on, että terrorismiin on puututtava pureutumalla sen syihin. Tämä on vastoin sitä Bushin huora -imagoaLinkki löytyi The spectacularly obtuse blogista., minkä Blair itselleen varsinkin Irakin sodan myötä hankki. Puheet ovat tietysti aina vain puheita, mutta toivoa sopii, että näihin sanoihin tartutaan, jos ne meinaavat jäädäkin vain puheiksi. #
Minä olen niitä ihmisiä, jotka hiljaa mielessään tuulettivat ja itkivät ilon kyyneleitä, kun kuvat pilvenpiirtäjiin syöksyvistä lentokoneista täyttivät telkkarit. Britannia on hiukan USA:ta sympaattisempi paikka, mutta silti kaikki tällainen fyysinen tuho, kärsimys ja kuolema herättää minussa säälin ja surun ohella valtavan innostuksen tunteen aina, kun sen tapahtumapaikkana on yksi näistä, siltä keskimääräisenä arkipäivänään välttyvistä, sivistyneeksikin joidenkin kutsuman maailman kaupungeista. #
Mitenkä sitä kuvailisi? Se on jonkinlaista vahingoniloa, mutta ei suinkaan ensisijaisesti iskujen välittömiä uhreja, vaan kaikkia muita kohtaan: siinähän näette, mitkä seuraukset silmien ummistamisellanne on! Siinä näette, miten paljon teitä vihataan, meitä vihataan, miten paljon vihataan kohteettomasti, miten paljon katkeruutta, vääryyttä, epäoikeudenmukaisuutta ja tuskaa tähän maailmaan voikaan mahtua! Kärsikää, tajutkaa jo viimein tämän maailman pahuus, kurjuus ja huonous! #
Saara ihmettelee puheita terroristien normaaliudesta. Terroristi ei ehkä olekaan tavallinen, keskivertoihminen, mutta usko siihen, ettei muunlaisilla ihmisillä ole oikeutta elää, ei tee terroristista mitenkään poikkeuksellista. Terroristi poikkeaa meistä muista vain sikäli, että on saanut tilaisuuden, riittävät eväät ja motivaation tuon halunsa toteuttamiseen. #
Minä uskon, että toiseuttaminen ei ole terroristin vaan tosiaankin meidän kaikkien yhteinen ominaisuus, jolla on oma biologinen, evolutiivisperäinen perustansa.Ehkä se liittyy lohkomiseen. Kaikki eivät tätä tietenkään tiedosta, sillä kaikki eivät elä sellaisissa oloissa, jotka suorastaan kerjäävät niitä kuvaavan mallin yksinkertaistamista ja ympärillä olevien ihmisten jyrkkää, mielivaltaista jakoa meihin ja muihin. Minäkin voin helposti kuvitella tappavani ihmismassoja ja nauttivani siitä. Itse asiassa olen monesti kuvitellutkin.Tosin on tietysti eri asia nauttia kuvitelmista kuin nauttia niiden sisällöstä. #
Ainut syy, jonka vuoksi en pidä näistä islamisti-terroristeista, on se, että luulen, että he pohjimmiltaan kuvittelevat näillä toimillaan tekevänsä maailmasta edes hieman paremman paikan. Maailman parantaminen ei tietenkään ole mahdollista, ja itse asiassa niin luuleminen on surkein, säälittävin mahdollinen motiivi terrorismille. #
Jotta terroristi olisi minusta täydellinen, pitäisi hänen motiivinsa olla jumalaisen kaunis yhdistelmä tätä maailmaa ja sen ihmisiä kohtaan suuntautunutta vihaa ja puhtaan itsekästä halua tappaa ja satuttaa meitä, eli sadismia. Minulta löytyy edellistä, mutta ryhtyäkseni terroristiksi minulta puuttuu jälkimmäistä, tai tarkemmin sanottuna säälini ja empatiani ovat liiaksi sen tiellä tehden minusta heikon. #
Koetin tiivistää tuota ajatustani sivistyssanapariksi eli tappaa sen hengettömäksi ismiksi. Naputtamalla keksintöni Googleen kävi ilmi, että jotain on sillä nimellä jo kutsuttu. Ainakin seuraava sitaatti Fight Club -kirja-arvostelusta kolahti: #
“Jos nyky-yhteiskunta tekee meistä rappeutunutta paskaa, tuhottakoon yhteiskunta.” #
SFUK Reviews: The Fight Club, by Chuck Palahniuk - Review by Digby
suomennos omani #
Äh, minä taistelen sitä ajatusta vastaan, että on tavallista joukkomurhata ihmisiä. Siinä vaiheessa kun se hyväksytään ihmisen normaalina käytöksenä, niin kaiken toivon voipi heittää. Ihminen ei enää kehity vaan on lopultakin taantunut luolamiehen tasolle. Ja kun nämä miljardit ihmiset sallivat itselleen luolamiehen käytöksen, siitä seuraa kaaos.
Millainen sitten olisi terroristin parempi maailma? Mihin terroristi tähtää? Eliminoidaan kaikki sellaiset, jotka edustavat jotakin muuta, jotta saadaan itselle paremmat oltavat. Miten se sitten muka poikkeaa Bushin Amerikasta?
Miten voi samaan aikaan puolustaa terroristeja ja olla Bushia vastaan, kun ne ovat kaikki aivan perseestä?
Minähän olen sitä mieltä, että kaiken toivon voipi heittää, ja ettei ihminen kehity, eikä ole koskaan kehittynytkään, eikä siten voi tosin taantuakaan, sillä ihminen on luolaihminen. Eli kyse ei ole siitä, että jos nämä miljardit ihmiset sallivat, vaan kun he sallivat itselleen sellaisen käytöksen. Sen tulokset näemme joka päivä ja varsinkin yö tuolla ulkona.
Terrorismi ei juuri poikkeakaan Bushin touhuista muutoin kuin siinä, että Bush Amerikkoineen on iso, terroristi pieni, joten siksi olen taipuvainen olemaan terroristin puolella Bushia vastaan. Vasta sinä päivänä, kun terroristeilla tai heidän edustamillaan tahoilla on yhtä paljon valtaa kuin Bushilla, alan haikailla kolmannen vaihtoehdon puoleen.
Mahtavaa vääntää maailmanpolitiikasta ja kansainvälisestä terrorismista helteensulattamilla aivoilla.
Oi voi, kylläpäs kehittyy. Eivät läheskään kaikki tapa. Pääpointti on siinä, etteivät he edes halua tappaa. Ja myöskin se, että he vastustavat tappamista, sortamista, riistämistä ynnä muuta ja lisäksi keskustelevat siitä. Sinähän nyt vallan pessimistiseksi olet alkanut.
Minä en toivo terroristeille niin paljon valtaa kuin Bushilla on. En toivo sitä kenellekään. Eikö kannattaisi haikailla kolmannen vaihtoehdon puoleen, ennen kuin kaikki on tapettu.
Mutta olet oikeassa. Aivot ovat aika huonossa jamassa näillä ilmoilla. En minä niitä juurikaan käytä muulloinkaan. Milloin on liian kylmä ja aivot jäässä, milloin liian kuuma, milloin liian märkää…äh.
Saara: “Sinähän nyt vallan pessimistiseksi olet alkanut.”
Olen, joskus tuossa parikymmentä vuotta sitten. Välillä olin sen unohtanut, mutta nyt olen uudestisyntynyt.
Lisäksi minulla on tapana vähän niin kuin tarjota syliä sanoen, että “älä pelkää, hyppää vain, setä ottaa kiinni” ja vasta sitten kun hyppäät, niin tajuat, ettei minulla ole käsiä…
Pessimismi on liioittelua, ihan niin kuin optimismikin. Kyllä paljon hyvääkin sattuu ja tapahtuu, jos yhtä lailla paskaakin. Niitten pitää jostakin syystä olla maapallolla tasapainossa. Ehkä täällä ei sen vuoksi mitään kehitystä tunnu tapahtuvan, koska ne syövät toisiaan.
Pessimismi on realismia, ihan niin kuin realismi on optimismia. Hyvääkin sattuu ja tapahtuu, mutteivät ne ole pahan kanssa läheskään tasapainossa. Juuri sen vuoksi, että näin on, mutta sitä ei käsitetä, minä ilakoin tällaisten tapahtumien johdosta, koska silloin ihmiset repivät hiuksia päästään yrittäessään sovittaa näitä maailmankuvaansa, ja minä saan nauraa heille pilkallisesti ja hykerrellä omassa tietäväisyydessäni: eivät nämä ole poikkeus, vaan asioiden todellinen luonto, maailman tila. Kaikki tämä tuska kuuluu tänne.
Tuska kuuluu, muttei välttämättä ikuinen typeryys ja ahneus. Hyvää onkin vaikeampi nähdä; se kun on sitä normaalia arkea. Monien on vain niin vaikea arkea hyväksyä sellaisenaan, tuskineen päivineen. Toki toisille sitä tuntuu kasaantuvan enemmän kuin toisille ja taas toiset tekevät tuskansa itse ja kituvat sitten itsekkyytensä pauloissa. Tuli vain yksi tuttava mieleen. Mutta minä lähden nyt katsomaan muumeja. Pienimmäinen pakottaa.
En ymmarra, miten kukaan voi iloita terrori-iskuista. Pidan blogistasi, mutta taytyy sanoa, etta oli aika epamieluisa yllatys lukea sinun iloinneen 9/11-iskuista. Mina olin kauhuissani ja itkin niiden ihmisten vuoksi, joiden saatoin nahda hyppaavan torneista varmaan kuolemaansa. En nahnyt tilanteessa silloin enka nae siina nyt mitaan mista iloita. Ei mitaan syyta hurrata.
Outi: Hyvänen aika, et kai sinä haaskaa aikaasi Prahassa minun blogiani lukemalla? Siellä on niin paljon jänniä kujia ja katuja että sehän on suorastaan häpeällistä!
Yritin selittää syitä, joiden vuoksi tunsin, mitä tunsin, ja senkin, etten minä niiden kuolleiden ja loukkaantuneiden vuoksi iloinnut, vaan niistä huolimatta, muiden seikkojen vuoksi. Ei sinun tarvitse tuntea samoin (eikä pyydellä anteeksi, ettet tunne).
terrorismihan tarkoittaa pelolla hallitsemista, eli sikäli Bush on yhtä paljon terroristi kuin ne, joita hän itse pahoiksi terroristeiksi nimeää…
(oli pakko saada osallistua tällaisella pienellä banaalilla kommentilla tähän pitkään ja kiinnostavaan keskusteluun…)
exme: Ei banaaliudessa mitään pahaa ole. Räikeimpien itsestäänselvyyksien sanomattajättäminen banaaliksi kutsutuksi tulemisen pelon vuoksi olisi isompi virhe.
Niin, jokaiselle oma reaktionsa tuohonki asiaan suotakoon. Kyllä muakin ahdisti ne ihmiset ja se, että se niin yllättäin kaatui niiden ihmisten niskaan, maailman pahuus meinaan. Mutta toisaalta asialle myös täytyy osata nauraa, tai muuten on vaarassa ehkäpä seota täysin. Terrorismi on kammottavaa, mutta omalla tavallaan jokaisessa meissä kyllä asuu pieni terroristi. Ja sadisti.