marginaali

Frankenstein vs. zombi

#24327. Keskiviikko, 19. lokakuuta 2011 klo 19.17.19, kirjoittanut Jani.

Ihmet­te­len sitä, ettei Fran­kens­tei­nin hir­viön tari­naa ole onnis­tuttu elvyt­tä­mään samoin kuin Dracu­lan, tai vam­pyy­rien noin ylei­sem­min. Tuli ensin mie­leen, että jospa se joh­tuu vain siitä, että vam­pyy­rit ja ero­tiikka kuu­lu­vat yhteen, eikä Fran­kens­tei­nin tari­nassa sel­laista kyt­köstä ole. Mutta sit­ten muis­tin, että zom­beja on kyllä käy­tetty nyky­ai­kai­sis­sa­kin tari­noissa var­sin hyvin, eikä nii­hin­kään liity ero­tiik­kaa. #

Tämä­kin liit­tyy uniin sikäli, että näin yhtenä yönä unta, joka oli cros­so­ver Rome­ron Elä­vien kuol­lei­den yöstä ja Uni­ver­sa­lin Fran­kens­tei­nista. Siinä ihmis­pää­hen­ki­löt… tai siis, elä­vät… tai siis, ei-kuolleet… äh, no kui­ten­kin, jou­tui­vat tur­vau­tu­maan Fran­kens­tei­nin hir­viön suo­je­luk­seen zom­beilta. #

Sel­lai­nen ase­telma — kym­me­nen mie­hen voi­min varus­tettu ihmi­sen hen­kiin­he­rät­tämä kuol­lut vas­taan tun­te­mat­to­man voi­man hen­kiin­he­rät­tä­mien kuol­lei­den jouk­kiot — olisi minusta var­sin vai­kut­tava, mutta se edel­lyt­täisi valve-elokuvamaailmassa sitä, että Fran­kens­tei­nin hir­viön hahmo olisi elvy­tetty yhtä uskot­ta­vasti kuin zom­bit. Eikä sel­laista ole tie­tääk­seni vielä tapah­tu­nut. Mistä kii­kas­taa, Hol­lywood? #

Luominen

#17051. Lauantai, 5. helmikuuta 2011 klo 17.26.46, kirjoittanut Jani.

Vaih­doin tämän­päi­väi­sen sali­käyn­nin lumen­luo­mi­seen. Tai oikeas­taan kävin jo tors­taina salilla tämän­päi­väi­sen edestä, tämä lumen­luo­mi­nen oli vain bånusta. Sen lisäksi ei kyllä sit­ten oikeas­taan yhtään mitään muuta. No syö­mistä. Syö­mistä, syö­mistä, jat­ku­vaa syö­mistä. Se tun­tuu tosis­saan het­kit­täin vähin­tään yhtä ras­kaalta kuin pai­no­jen kanssa ähki­mi­nen. #

Änf, kyl­läpä nyt tekee tiuk­kaa! #

No, millä olen viih­dyt­tä­nyt itseäni! Mitä olen luke­nut, kuun­nel­lut, kat­sel­lut! #

No se zen-kirja oli aika­moista tuu­baa, piti jät­tää kes­ken. Sit­ten eilen kat­sot­tiin Pil­vellä psy­koo­siin (The Down­side of High), se oli ihan ookoo. #

Godzil­laa en muu­ten nyt ole kat­sel­lut pit­kiin aikoi­hin. Sen sijaan olen kat­sel­lut Night of the Living Dea­dia. Se on kyllä lois­tava. Pitäisi jos­kus kir­joit­taa siitä. Vielä ei ole tar­peeksi ainek­sia, ehken ole kat­sel­lut sitä tar­peeksi monta ker­taa. #

Juuri nyt kuun­te­len Ferry Cors­te­nia. Kors­tee­nin setit ovat sel­keästi parem­pia kuin Tiës­ton. #

The Living Dead

#16644. Torstai, 6. tammikuuta 2011 klo 16.28.02, kirjoittanut Jani.

Kaksi lihaa syövää elävää kuollutta Se on val­mis! Teks­ti­tin Night of the Living Dea­din. Tai oikeas­taan fik­sa­sin ole­mas­saol­leen teks­ti­tyk­sen omilla täy­den­nyk­sillä ja parem­milla ajas­tuk­silla. Eikä sitä oikeas­taan voi val­miiksi sanoa, vaan sitä saa­vat muut­kin tie­tysti edel­leen paran­nella, mutta nyt sain sen siinä mää­rin hyvälle mal­lille että itse keh­tai­sin kat­soa. Ja tuota voin käyt­tää poh­jana sit­ten kun teen suo­men­nok­sen. #

Näkö­jään tästä tors­taista on tul­lut oikein tosi lais­ko­tus­päivä, ei oikein miten­kään jak­saisi eikä huvit­taisi mikään. Kävin kyl­lä­kin salilla, mutta vielä sen jäl­keen­kin oli sel­lai­nen olo että ei jaksa mitään. Taval­li­sesti sitä tun­tee hyvää mieltä siitä kun tie­tää teh­neensä hyvin­voin­nil­leen hyvää. #

Pais­toinpa muu­ten aivan Saa­ta­nan hyvän maka­ro­ni­laa­ti­kon, vaikka itse sanon­kin. Maisk maisk. #

Elävien kuolleiden yö

#11962. Maanantai, 1. maaliskuuta 2010 klo 21.45.33, kirjoittanut Jani.

Barbra Elävien kuolleiden yössäOlin taas aamu­yöstä sil­mu­kassa unen ja val­veen välillä. Unessa kis­koin ala­vii­su­ria vasem­man käden sor­milla, kun­nes havah­duin ja tajusin, että käteni lepää­kin vuo­teella vie­res­säni, ja siitä valuin hil­jal­leen takai­sin uneen, jossa jat­koin ham­paan kis­ko­mista. Sain sen ham­paan sit­ten lopulta irti­kin. #

Näi­den aamu­yön val­veil­la­häi­ly­mi­su­nien lisäksi olen näh­nyt lisää suut­tu­mi­su­nia. #

Cree­pyflicks lähetti eilen Elä­vien kuol­lei­den yön. Olen minä sitä täällä ennen­kin heh­kut­ta­nut, mutta se vain on niin mah­tava. Joten­kin niin täy­del­li­nen kuvaus… mistä? Ihmis­kam­moi­suu­desta? En tiedä. Se vain kos­ket­taa, ja kar­mii sillä hii­pi­vällä lailla millä kau­hue­lo­ku­van minusta pitää, ilman BÖÖÖÖÖÖÖ-efektejä. En taida toista oikean­laista tie­tää­kään. #

Niin ja onhan siinä niitä elä­viä kuol­lei­ta­kin. Zom­bie­lo­ku­vissa kuol­leista teh­dään uhka luul­ta­vasti pie­nim­mällä yli­päänsä mah­dol­li­sella yli­luon­nol­li­sella vivah­teella: kor­vaa­malla ainoas­taan nii­den kuol­lee­nao­le­mi­nen elä­vyy­dellä (hädin tus­kin). Sik­si­kin Elä­vien kuol­lei­den yö luul­ta­vasti minuun vetoaa, sillä tämä hie­no­va­rai­nen muu­tos tun­te­mis­samme todel­li­suu­den sään­nöissä tekee sitä seu­raa­vista tapah­tu­mista para­dok­saa­li­sesti äärim­mäi­sen toden­kal­tai­sia: ihmis­ten pon­nis­te­lut ilmiön ymmär­tä­mi­seksi eivät ole läh­tö­koh­tai­sesti tuhoon­tuo­mit­tuja niin kuin täy­sin mie­li­ku­vi­tuk­sel­lis­ten sään­tö­jen hal­lit­se­missa elo­ku­va­to­del­li­suuk­sissa. Pon­nis­te­lut voi­vat olla epä­toi­voi­sia ja nii­den kes­täessä ilmiön kanssa kamp­pai­lun piina jat­kuu, mutta vähi­tel­len ilmiö ote­taan hal­tuun ja lopulta siitä pääs­tään jopa voi­tolle. #

Lopul­li­nen voitto ei kui­ten­kaan ole sinänsä niin­kään tär­keää kuin  se, että kamp­pai­lussa on rea­lis­tista mie­lek­kyyttä. Ja kamp­pai­lus­ta­han elo­kuva ker­too. Loppu tulee heti kun alkaa vai­kut­taa siltä, että voitto on saa­vu­tettu. #