“Hän istui takai­sin maa­han. Hen­gi­tys kiih­tyi ja aja­tuk­set pyö­ri­vät seka­vina aivoissa. Hänen on aloi­tet­tava. On jätet­tävä kaikki muu. On antau­dut­tava tais­te­lulle koko­naan. On unoh­det­tava Sirkka ja koko elämä. On las­keu­dut­tava heti kui­lun poh­jaan. On oltava kuol­lut etu­kä­teen.” #

Väinö Linna: Sota­ro­maani, s. 447 #

“Hän istui takai­sin maa­han. Hen­gi­tys kiih­tyi ja aja­tuk­set pyö­ri­vät seka­vina aivoissa. Hänen on aloi­tet­tava. On jätet­tävä kaikki muu. On antau­dut­tava tais­te­lulle koko­naan. On unoh­det­tava Sirkka ja koko elämä. On las­keu­dut­tava...