Tera­pias­sa haa­huil­tiin taas tau­koah­dis­tuk­sen paris­sa, ja nöy­ryy­tin itseä­ni sano­mal­la, miten nöy­ryyt­tä­väl­tä tun­tuu sanoa yli­pään­sä yhtään mitään tauon jäl­keen, mikä on ainut tähän asti koke­ma­ni tau­koon liit­ty­vä ahdis­tuk­sen muo­to. Vie­lä­kään se ei minus­ta ole sitä tau­koah­dis­tus­ta, jos­ta tera­peut­ti puhuu. Minä en tun­ne sitä ahdis­tus­ta, kos­ka tämä minun vetäy­ty­mi­se­ni on kei­no nime­no­maan sen ahdis­tuk­sen tor­ju­mi­sek­si. Sii­hen ahdis­tuk­seen on parem­pi löy­tyä lääk­keet sit­ten, jos se jos­kus minus­sa vie­lä herää. Sen ver­ran kovas­ti tera­peut­ti on sitä hypet­tä­nyt, että minul­le on syn­ty­nyt sel­lai­nen käsi­tys, että vas­ta sit­ten hän voi pääs­tä tilan­tee­seem­me kiin­ni joten­kin niin, kuin ei tähän asti ole. #

Sit­ten käy­tin tilai­suut­ta hyväk­se­ni ja tun­nus­tin haa­vei­le­va­ni tera­pia­ti­lan­tees­ta, jos­sa tera­peut­ti käyt­täy­tyi­si sel­lai­sel­la taval­la, joka sai­si minut menet­tä­mään malt­ti­ni. Jäl­ki­kä­teen otti tosin pää­hän se, että olin teh­nyt tämän tun­nus­tuk­se­ni vain koet­taak­se­ni tyy­dyt­tää tera­peu­tin kyl­ty­mä­tön­tä kiin­nos­tus­ta tau­koah­dis­tuk­seen, koros­taen, että haa­vei­lin täs­tä var­sin­kin vii­me- eli tau­ko­vii­kol­la, vaik­ka tosi­pu­hees­sa olen haa­veil­lut sii­tä alus­ta asti, eikä vii­me viik­ko sii­nä suh­tees­sa ollut sit­ten­kään miten­kään poik­keuk­sel­li­nen. #

Näis­sä päi­vä­haa­veis­sa­ni tera­peut­ti saat­taa vaik­ka­pa syyt­tää ihan yllät­täen jota­ku­ta ryh­mä­läis­tä (tyy­pil­li­ses­ti ei minua) jos­tain täy­sin epä­oi­keu­den­mu­kai­ses­ti, jol­loin minul­la nap­sah­taa. Sii­nä suh­tees­sa olin rehel­li­nen, kun sanoin siel­lä, että en pidä min­kään täl­lai­sen tapah­tu­mis­ta ollen­kaan mah­dol­li­se­na tera­peu­tin tosia­sias­sa mel­ko vähäi­sen roo­lin takia, vali­tet­ta­vas­ti. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]25.1.2009[/klo] 14:39 Muo­toi­lin WP:lle, päi­vi­tin tyy­liä ja linkit.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #