marginaali

Tehoefekti

#534. Tiistai, 19. lokakuuta 2004 klo 13.02.27, kirjoittanut Jani.

Joka halu­aa huvit­tua, suun­nis­ta­koon PowerFX-sai­til­le, kään­tä­köön ääni­kir­jas­ton (Sound Libra­ry) haku­vimps­taa­kei­hin ase­tuk­set Samples > One Shot/Hit > Vocal ja vie­lä gen­rek­si Rock, kil­kat­koon haun käyn­tiin ja sit­ten vain alkaa­pi kuun­nel­la male-kors­ton öhi­nöi­tä. Eikä nii­tä nais­puo­li­sia­kaan oikein vaka­vas­ti voi ottaa! #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]25.1.2009[/klo] 18:29 Muo­toi­lin WP:lle, päi­vi­tin tyy­liä ja linkit.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

 

Aamupala

#535. Tiistai, 19. lokakuuta 2004 klo 10.10.51, kirjoittanut Jani.

Päi­vä alkaa huo­noim­mal­la mah­dol­li­sel­la taval­la sil­loin, kun herää ovi­kel­lon soit­toon. Tänä aamu­na olin onnek­si ehti­nyt herä­tä jo vii­si minuut­tia sit­ten, kun se soi. Kos­ka olin pel­kis­sä bok­se­reis­sa pese­mäs­sä ham­pai­ta, ja kos­ka muu­ten­kaan ei kuu­lu tapoi­hi­ni ava­ta ovea kut­su­mat­to­mil­le vie­rail­le (kuka se voi­si olla? Jeho­van todis­ta­ja tai tv-lupa­tar­kas­ta­ja kor­kein­taan), annoin sen soi­da. Vedin kui­ten­kin kyl­py­ta­kin pääl­le­ni sil­tä varal­ta, että kysees­sä on talk­ka­ri joka tulee sisäl­le, halusi sitä tai ei. Soit­ti toi­sen­kin ker­ran ennen kuin luo­vut­ti. Sit­kas per­ke­le. #

Cipralex Ehkä toi­sek­si huo­noim­mal­la taval­la päi­vä alkaa sil­loin, kun huo­maa, että on unoh­ta­nut edel­li­saa­mu­na ottaa lääk­keet, ja näin ollen kaik­ki, mitä on eilis­päi­vä­nä kir­joit­ta­nut, voi­daan jät­tää huo­miot­ta ja kui­ta­ta totea­mal­la, että “on tain­nut jää­dä lääk­keet otta­mat­ta”. Sanoin­han, ettei kos­kaan pidä poi­ke­ta rutii­neis­ta! Rutii­neis­ta­poik­kea­mi­nen on per­ke­lees­tä. #

Löy­sin ovel­ta Kes­ki­suo­ma­lai­sen mai­nok­sen, taas. Mitä hit­toa, eikö leh­ti­kaup­piail­le enää rii­tä puhe­li­nah­dis­te­lu? Tulee­ko ne ihmis­ten ovil­le jos ei niil­le vas­taa? #

Ehkä­pä se sit­ten­kin oli pos­ti­mies, joka oli­si toi­mit­ta­nut vaih­to­kap­pa­leen kiin­to­le­vyl­le? Pos­ti­mies­hän tun­ne­tus­ti soit­taa aina kah­des­ti. Ai niin, mut­ta sehän myös jät­tää sen “mik­set ollu koto­na” -lapun tar­vit­taes­sa. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]10:53[/klo] Postimies-spekulaatio.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]18.2. 21:05[/klo] Muo­toi­lin nykytyylillä.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]18.6. 11:40[/klo] Muo­toi­lin nykytyylillä.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

 

Exoptare Ex Veritas

#536. Tiistai, 19. lokakuuta 2004 klo 1.00.04, kirjoittanut Jani.

← osa 3: Can­tus Excio #

Saa­toin siis ehkä hie­man hui­ja­ta tuos­sa edel­lä, kos­ka puheet tor­ju­tuk­si­tu­le­mi­sen tun­tees­ta var­maan­kin vai­kut­ti­vat viit­taa­van omaan koke­muk­see­ni, ja kyse onkin siis itse­ni osal­ta ensi­si­jai­ses­ti sen tun­teen tuot­ta­mi­ses­ta toi­sel­le, ja sen tuot­ta­mi­sen pelos­ta. Täy­tyy kui­ten­kin ottaa huo­mioon sekin, että kye­täk­se­ni pel­kää­mään tämän tun­teen tuot­ta­mis­ta niin vim­ma­tus­ti kuin teen, minun täy­tyy itse­kin tie­tää ja kokea hyvin kivul­loi­se­na se, mil­tä se tun­tuu. #

Sivu­men­nen sanot­tu­na on mie­len­kiin­tois­ta huo­ma­ta, että palaan pit­kien vii­vo­jen käyt­töön samal­la, kun aihe­pii­ri tun­tuu palaa­van vähi­tel­len oman pää­ni rehel­li­seen pen­ko­mi­seen. Sat­tu­maa? Tus­kin­pa vain, toi­von, jot­ta paluu oli­si todel­li­sem­pi. #

Lai­na­sin näi­den mer­kin­tö­jen otsi­kot The Truth And The Light: Music From The X-Files -albu­mil­ta. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]25.1.2009[/klo] 18:20 Muo­toi­lin WP:lle, päi­vi­tin tyy­liä ja linkit.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

 

Cantus Excio

#537. Maanantai, 18. lokakuuta 2004 klo 23.40.31, kirjoittanut Jani.

← osa 2: Mate­ria Pri­mo­ris #

Jos­tain syys­tä — ja täs­sä minä ehkä olen sovi­nis­ti, mis­tä hyväs­tä minua saa sol­va­ta vapaas­ti — minun pers­tun­tu­ma­ni väit­tää minul­le, että nai­sen tor­ju­tuk­si­tu­le­mis­ko­ke­mus on emo­tio­naa­li­ses­ti ras­kaam­pi ja ulko­puo­li­sen (minun) sil­min traa­gi­sem­pi tapah­tu­ma todis­taa, kuin mie­hen vas­taa­va. Tämä voi olla nii­tä asioi­ta, jot­ka kaik­kein puh­taim­min hei­jas­te­le­vat kotio­lo­ja; epä­mää­räi­nen muis­ti­hah­mo pääs­sä­ni ker­too minul­le, että olen todis­ta­nut äidin koke­van tor­ju­tuk­si­tu­le­mi­sen ras­kaas­ti sii­nä, mis­sä isä on toden­nä­köi­sim­min vält­tä­nyt sel­lai­set tilan­teet lähes täy­sin, enkä näin ollen ole hänen reak­tioi­taan juu­ri­kaan saa­nut tark­kail­la. Sinän­sä ris­ti­rii­tais­ta kyl­lä, ainut sel­keä pää­hä­ni syö­py­nyt muis­ti­ku­va on juu­ri sel­lai­ses­ta tilan­tees­ta, jos­sa isä taa­tus­ti koki tul­leen­sa tor­ju­tuk­si, mut­ta ehkä se on syö­py­nyt pää­hän juu­ri poik­keuk­sel­li­suu­ten­sa täh­den. #

Sen voin kui­ten­kin sanoa var­mas­ti, että aina­kaan mitään ulos­päin näky­viä merk­ke­jä koke­muk­sen muser­ta­vuu­des­ta en taa­tus­ti ole pääs­syt isäs­tä­ni näke­mään, kos­ka sel­lai­nen on hänen saa­mien­sa kas­va­tusop­pien mukai­ses­ti taa­tus­ti tul­kit­tu heik­kou­dek­si, ja heik­kous puo­les­taan on ollut suu­rin ja pahin vika, mikä ihmi­ses­sä, var­sin­kin mies­puo­li­ses­sa, on sii­hen aikaan voi­nut olla. #

osa 4: Exop­ta­re Ex Veri­tas → #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]25.1.2009 18:16[/klo] Muo­toi­lin WP:lle, päi­vi­tin tyy­liä ja linkit.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Materia Primoris

#538. Maanantai, 18. lokakuuta 2004 klo 23.20.32, kirjoittanut Jani.

← osa 1: Int­roi­tus, Praeceps Tran­si­to Spa­tium #

Kyse on lyhyes­ti sanot­tu­na sii­tä, että minun on mah­do­ton­ta suh­tau­tua luon­te­vas­ti yhteen­kään nais­puo­li­seen hen­ki­löön (tut­tuun tai tun­te­mat­to­maan), kos­ka tosi­aan pel­kään sitä tuos­sa edel­lä vii­ta­tus­sa kom­men­tis­sa­kin mai­nit­se­maa­ni tor­ju­tuk­si­tu­le­mi­sen­tun­net­ta. Se, mitä jätin kom­men­tis­ta pois, oli se, että tosia­sias­sa en oli­si niin­kään var­ma sii­tä omien, toi­seen koh­dis­tu­vien tun­tei­de­ni ole­mas­sao­le­mat­to­muu­des­ta. En sil­ti meni­si niin pit­käl­le, että väit­täi­sin, että­kö nii­tä oli­si esi­mer­kik­si tätä kysees­sä ollut­ta hen­ki­löä koh­taan, vaan pikem­min­kin on kyse sii­tä, että pel­kään koko asian tut­ki­mis­ta itses­sä­ni. Ehkä­pä — ja tämä on se kiusal­li­nen osuus — juu­ri sii­nä pelos­sa, että siel­tä sit­ten­kin löy­tyy jotain. #

On kui­ten­kin se toi­nen­kin vaih­toeh­to, ja itse­ni tun­tien väit­täi­sin näin alus­ta­vas­ti, että se on se, jota pel­kään enem­män. Minus­ta on nimit­täin aivan jär­kyt­tä­vän hir­vit­tä­vän kam­mot­ta­vaa kuvi­tel­la itse­ni sii­hen tor­ju­jan roo­liin. Kau­hus­ke­naa­rio on siis tämä: minä olen toi­mil­la­ni (sanoil­la­ni, eleil­lä­ni, et cete­ra) saa­nut vas­ta­puo­les­sa aikaan yri­tyk­sen lähes­tyä minua, ja minä tie­dän omat tun­tee­ni var­mas­ti, ja ne ovat tor­ju­mis­ta edel­lyt­tä­vät. Minun tuli­si siis tuot­taa täl­le minua lähes­ty­väl­le nais­puo­li­sel­le hen­ki­löl­le se muser­ta­va häpeän ja pet­ty­myk­sen tun­ne, joka tor­ju­tuk­si­tu­le­mis­ta oman koke­muk­se­ni mukaan seu­raa. #

Olen tuot­ta­nut tai aina­kin koke­nut tuot­ta­nee­ni tämän koke­muk­sen toi­sel­le ihmi­sel­le pari ker­taa tähä­nas­ti­sen elä­mä­ni aika­na, ja nämä koke­muk­set kal­va­vat omaa­tun­toa­ni pahem­min kuin mikään muu. #

osa 3: Can­tus Excio → #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]25.1.2009 17:47[/klo] Muo­toi­lin WP:lle, päi­vi­tin tyy­liä ja linkit.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #