Mr. b. tai­si nyt kyl­lä narah­taa oikein perus-pro­voon, tai sit­ten kysees­sä on joku kah­den­vä­li­nen sana­ton jos ei perä­ti sanal­li­nen sopi­mus, että toi­nen esit­tää toi­sen ahdis­te­lu­nai­het­ta oikein tar­koi­tuk­sel­li­sen koros­te­tus­ti, jot­ta se toi­nen sai­si sit­ten olla ahdis­te­loi­tu­vi­naan sii­tä vie­lä enti­ses­tään­kin. #

Surul­lis­ta miten sur­kean tason argu­men­toin­tia tämä aihe tuo esil­le puo­lin ja toi­sin, kun vas­tak­kain ovat “en ole las­ten­hak­kaa­ja, mut­ta kyl­lä nii­tä sil­loin täl­löin pitää vähän läi­miä” ja “kyl­lä lap­sil­la­kin on perus­tus­lail­li­nen oikeus kil­jua ja rie­hua ja puhal­lel­la pil­liin sil­loin kun sil­tä tun­tuu” -kou­lu­kun­nat. #

Mis­sä hel­ve­tis­sä vas­tuul­li­nen van­hem­muus luu­raa? Onko sitä kos­kaan ollut­kaan, vai onko sen ole­mas­sao­lo aina ollut­kin pelk­kää toi­vea­jat­te­lua? Oman jäl­ki­kas­vun­sa aikui­sen­toi­lai­lu­ja seu­ran­nei­den van­hem­pien haa­vei­lua sii­tä, mitä kaik­kea teki­si toi­sin nyt, kun näkee työn­sä tulok­set? #

Eili­ses­tä innoit­tu­nee­na kor­ja­sin juu­ri kazil­joo­na vial­lis­ta link­kiä van­hois­ta mer­kin­nöis­tä. #

Nos­tin sen nyt tuo­hon lai­ta­palk­kiin kun alku­pe­räi­ses­sä mer­kin­näs­sä viit­tauk­set oli taas päin hon­kia ja siel­lä oli tilas­to­jen perus­teel­la var­tin joku ährän­nyt. Toi­vot­ta­vas­ti nyt löy­tyy­pi (kyl­lä löy­tyy, kokei­lin). #

“Kir­jai­li­ja Anja Snell­man sanoi ker­ran koh­da­tes­sam­me, että hänes­tä MS voi­si olla kuin lah­ja. Hänes­tä me MS-ihmi­set olem­me saa­neet mah­dol­li­suu­den ava­ta oven eri­lai­seen maa­il­maan ja mei­dän teh­tä­väm­me on ker­toa muil­le, mil­lai­se­na maa­il­ma näyt­täy­tyy täl­lä puo­len.” #

Luh­ta­saa­ri, s. 33-34 #

No voi hel­lan­duu­de­lis sen­tään, että voi­kin ihmi­nen elää syväl­lä onnen har­ha­maa­il­mas­sa! Sen perus­teel­la, mitä tuos­ta nyt olen luke­nut (näkö menee, voi­mat menee, tasa­pai­noais­ti menee, tun­to menee) sanoi­sin, että onpa­han tosi vit­tu­mai­nen lah­ja. #

Nami nami, pus­sy-pus­sy vaan, kaik­ki onkin oikeas­ti ihan hyvin ja maa­il­ma on hyvä paik­ka, tral­la-lal­la-laa! #

Koros­tet­ta­koon vie­lä, että tuo oli siis Snell­ma­nin lausun­to Luh­ta­saa­ren sitee­raa­ma­na, eikä jäl­kim­mäi­nen itse tätä sen kum­mem­min kom­men­toi­nut, joten aina­kin vie­lä täs­sä vai­hees­sa kir­jaa minun on mah­do­ton­ta sanoa, oli­ko tar­koi­tus tuo­da vain tämä näke­mys esil­le vai samal­la myös antaa sil­le jon­ki­nas­tei­nen hyväk­syn­tä. Minä en kui­ten­kaan iki­maa­il­mas­sa meni­si sano­maan sai­raal­le ihmi­sel­le, että “sai­rau­te­si on sinul­le lah­ja”, ja jos joku tuli­si minul­le tuol­la taval­la vaka­vis­saan sano­maan, niin mot­tai­sin kuo­noon jos tyr­mis­tyk­ses­tä­ni sel­viäi­sin. #

Mai­nit­ta­koon, että en tie­dä (eikä se lai­na­tus­ta kir­jan koh­das­ta käy ilmi) onko Snell­man ken­ties itse­kin MS-poti­las. Se ei kui­ten­kaan muu­ta sitä, miten hur­jan kiel­tei­nen väit­tä­mä tuo on; kor­kein­taan se ker­toi­si jotain möläy­tyk­sen syys­tä (oman sai­rau­den kiel­tä­mis­kamp­pai­lu). #

Ehkä kaik­kein irvok­kain­ta tuos­sa kom­men­tis­sa (olet­taen, että sen tar­koi­tus ei ole kir­joit­ta­jan käsi­tyk­ses­sä vää­ris­ty­nyt) on se, että Snell­man on oikeil­la jäl­jil­lä sil­tä osin, että vai­keas­ti sai­ras näkee maa­il­man aivan eri kan­til­ta kuin muu popu­laa­tio. Se koke­mus ei aina­kaan kui­ten­kaan minul­le ole todel­la­kaan mikään iloi­nen asia, enkä minä myös­kään usko, että sitä koke­mus­ta voi välit­tää niil­le umpi­luu­päil­le, jot­ka eivät suos­tu usko­maan, että maa­il­ma voi olla hel­ve­tin vai­kea paik­ka ihmi­sen olla ja elää — mis­tä asen­tees­ta kom­ment­ti itse oli taas yksi mal­lie­si­merk­ki. #

Muu­toin tämä kir­ja on kyl­lä edel­leen muka­vaa luet­ta­vaa, kos­ka sii­nä sekoit­tuu juu­ri sopi­vas­sa suh­tees­sa ei-lää­ke­tie­teel­li­sen kir­joit­ta­jan ymmär­ret­tä­väs­ti kuvai­le­ma lää­ke­tie­teel­li­nen tie­to samai­sen kir­joit­ta­jan oma­koh­tai­seen arki­ko­ke­mus­puo­leen samois­ta lää­ke­tie­teel­li­sis­tä asiois­ta. Lisäk­si se on jaet­tu hel­pos­ti purek­sit­ta­van kokoi­siin osiin, mikä minul­le kir­jan luke­mi­ses­ta sel­viä­mi­sen kan­nal­ta on yleen­sä kriit­tis­tä. #

The Butt Ugly Weblo­gin Jan­ne muis­tut­ti minua sii­tä, että en häpeäk­se­ni ollut muis­ta­nut koko The Hun­ger Siten ole­mas­sao­loa­kaan, vaik­ka minus­ta se on aina ollut mitä lois­ta­vin idea. Sen hyvi­tyk­se­nä lai­toin nyt tuon­ne lai­taan plä­jäyk­sen minul­le ihan oikeas­ti tär­kei­tä asioi­ta, kos­ka vais­toan sel­lais­ten jul­ki­lausu­mi­sel­le ole­van kai­puu­ta. #

Saman tien pää­tin teh­dä ank­ku­rit noil­le lai­dan osioil­le­kin, jot­ta nii­hin voi nyt vii­ta­ta (kuten tuos­sa edel­lä juu­ri tein). Nii­den iki­liin­kit viit­taa­vat nyt aina tähän etusi­vun tuo­reim­paan ver­sioon, eikä nii­tä arkis­to­si­vuil­le tule­kaan; ne eivät siis ole var­si­nai­ses­ti pysy­viä link­ke­jä sisäl­töi­hin­sä, vaan otsi­koi­den abstrak­tin tason mer­ki­tyk­seen, jon­ka kon­kreet­ti­nen ilmen­ty­mä, eli se sisäl­tö, on muut­tu­va. #

Lisäk­si muu­tin vähän näi­den mer­kin­tö­jen peräs­sä ole­van var­si­nai­sen muo­toa: iki­lin­kil­le on nyt se klas­si­nen #-sym­bo­li, jos­kin myös van­han tapa­ni mukai­nen kel­lon­ai­ka­kin toi­mii yhä, jot­ta ei mene her­mot itsel­lä tai jol­la­kul­la muul­la, joka on tot­tu­nut sen sii­tä poi­mi­maan. Naa­mioin sen kel­lo­na­jas­sa kui­ten­kin pii­loon niin, että pik­ku­hil­jaa tuli­si ope­tel­tua sen oikea­kin paik­ka. #

Otta­kaa täs­tä nyt sit­ten tolk­kua. #

En ole vie­lä ihan tyy­ty­väi­nen hyväin asiain nap­pien kokoon. Varau­tuos sii­hen, että kutis­tan nii­tä vie­lä nykyi­ses­tään­kin. #