Paholaisen kasvi
#722. Perjantai, 5. marraskuuta 2004 klo 14.36.05, kirjoittanut Jani. 0
Tänään olin taas hyvä ihminen, sillä minä ostin, keitin ja söin pottuja. Jostain syystä ne jäivät taas raaoiksi, ja alankin epäillä, että minua on huijattu siinä, että perunat ovat kypsiä silloin, kun ne pystyy nostamaan haarukalla vedestä. Luulen, että kunhan miehestä löytyy tarpeeksi voimaa, niin sieltä vedestä nousee pottu kuin pottu, oli se miten kypsä tai raaka tahansa. #
No nielin ne kuitenkin sillä samalla sinnillä, jolla nielin raakoja perunoita jo ala-asteen ensimmäisellä luokalla oksennusta suussa ja kyyneliä silmissä pidätellen, siinä käsityksessä, että koska laki pakottaa minut täällä olemaan, niin kai nämä perunatkin on sitten pakko syödä. Ei olisi tullut mieleenikään kysyä opettajalta, että voisiko nämä potut jättää syömättä kun tuntuvat kypsyneen vähän huonosti. #
Tässä tarinassa ei ollut mitään opetusta, eikä edes mitään pointtia. Kantava teema sentään oli, potut. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]12.11.2007 12:23[/klo] Muotoilin WP:lle.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #