Tänään olin taas hyvä ihmi­nen, sil­lä minä ostin, kei­tin ja söin pot­tu­ja. Jos­tain syys­tä ne jäi­vät taas raa­oik­si, ja alan­kin epäil­lä, että minua on hui­jat­tu sii­nä, että peru­nat ovat kyp­siä sil­loin, kun ne pys­tyy nos­ta­maan haa­ru­kal­la vedes­tä. Luu­len, että kun­han mie­hes­tä löy­tyy tar­peek­si voi­maa, niin siel­tä vedes­tä nousee pot­tu kuin pot­tu, oli se miten kyp­sä tai raa­ka tahan­sa. #

No nie­lin ne kui­ten­kin sil­lä samal­la sin­nil­lä, jol­la nie­lin raa­ko­ja peru­noi­ta jo ala-asteen ensim­mäi­sel­lä luo­kal­la oksen­nus­ta suus­sa ja kyy­ne­liä sil­mis­sä pidä­tel­len, sii­nä käsi­tyk­ses­sä, että kos­ka laki pakot­taa minut tääl­lä ole­maan, niin kai nämä peru­nat­kin on sit­ten pak­ko syö­dä. Ei oli­si tul­lut mie­lee­ni­kään kysyä opet­ta­jal­ta, että voi­si­ko nämä potut jät­tää syö­mät­tä kun tun­tu­vat kyp­sy­neen vähän huo­nos­ti. #

Täs­sä tari­nas­sa ei ollut mitään ope­tus­ta, eikä edes mitään point­tia. Kan­ta­va tee­ma sen­tään oli, potut. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]12.11.2007 12:23[/klo] Muo­toi­lin WP:lle.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #