Ei tämä ole uudis­tus, tai on, mut­ta pakon edes­sä. Tek­niik­ka pet­ti. Var­muus­ko­pio­ta odo­tel­les­sa kat­tel­laan tätä perus­templaa­tin rumaa naa­maa. #

Jokin kusi ja koko Skm:n templaat­ti kato­si hevon­bi­tin­hel­vet­tiin. Jos­tain syys­tä se ahdis­taa minua ihan suh­teet­to­mas­ti, sil­lä var­muus­ko­pion pitäi­si kyl­lä olla kap­sin puo­les­ta tal­les­sa, eikä mitään ole näin ollen mene­tet­ty. Kyse lie­nee ylei­sem­min vain sii­tä, miten minua ahdis­taa, jos suu­ni yri­te­tään tuk­kia. Tosin täs­sä tapauk­ses­sa on vain kysees­sä pikem­min­kin tuk­kiu­tu­mi­nen kuin tuk­ki­mi­nen. Hyvä­nä puo­le­na vie­tin sit­ten kyl­lä illan vähän taval­li­ses­ta poi­ke­ten, eli en istu­nut sitä koko­nai­suu­des­saan koneel­la, vaan kat­soin telk­ka­ris­ta taas aivan tajut­to­man huo­non Era­se­rin. Niin ja söin, mikä kyl­lä ei poik­kea taval­li­ses­ta, eikä ole hyvä puo­li. #

Samaan sys­syyn tuli sit­ten vie­lä toi­nen­kin ikä­vä asia, kun pik­ku-j on vii­me aikoi­na innos­tu­nut leik­ki­mään puhe­li­mel­la yli sovit­tu­jen rajo­jen, ja kun asian teroit­ta­mi­nen erik­seen ei tehon­nut, piti aset­taa vii­kon puhe­li­men­käyt­tö­kiel­to tähän suun­taan. Tun­tuu niin hir­vit­tä­vän pahal­ta sen puo­les­ta, kun tun­nen sen ja tie­dän sen ajat­te­le­van juu­ri niin kuin mei­dän suvus­sa lap­set ajat­te­le­vat, eli että se on yrit­tä­nyt par­haan­sa, ja tun­tee täs­tä nyt ainoas­taan syyl­li­syyt­tä ja häpe­ää ‘epä­on­nis­tu­mi­ses­taan’. #

Minul­la ei ole mitään käsi­tys­tä sii­tä, miten lap­sia pitäi­si kas­vat­taa niin, että nuo tun­teet, jot­ka itse olen koke­nut hir­vit­tä­vän ras­kai­na ja muser­ta­vi­na, voi­si vält­tää. Suo­raan sanot­tu­na en edes usko, että ne voi vält­tää, ja sik­si en haluai­si iki­nä lap­sia. Omas­sa koke­muk­ses­sa­ni­kaan ei siis ole ollut kyse van­hem­pien asen­teis­ta, vaan vain sii­tä, että kun lap­si on var­hain sysät­ty tiet­tyyn, yli­vas­tuul­li­seen suun­taan, ei näi­den koke­mus­ten tus­kal­li­suut­ta voi sen jäl­keen vält­tää. #

Vaik­ka eipä se elä­män tus­kal­li­suu­den vält­tä­mi­nen ole miten­kään mah­dol­lis­ta myö­hem­mäs­sä­kään elä­mäs­sä. Eikä sen kes­tä­mi­ses­sä ole mitään miel­tä, kos­ka mitään tar­koi­tus­ta sil­lä ei ole. Elä­mäl­lä siis, eikä sen tus­kal­li­suu­den kes­tä­mi­sel­lä­kään kyl­lä sen puo­leen. Tus­kas­ta sel­vi­ää vain koh­da­tak­seen uut­ta, tai sit­ten ei sel­viä. Tämän kär­si­myk­sen loput­to­muu­den tajua­mi­nen lie­nee poh­jim­mil­taan aina syy sil­le, että ei enää sel­viä. Aina­kin minul­le se oli sitä. #

Lausee­ni, sana­ni ovat taas huo­no­ja ja seka­via, mut­ta niin on asia­kin, elä­mä. Siis elä­mä, ei elä­mäni. ‘Seka­va’ on sekin lii­al­li­sen jär­jes­täy­ty­nei­syy­teen viit­taa­vaa sana, mitä elä­mään tulee. #

Olen vii­me aikoi­na taas pit­käs­tä aikaa halun­nut kuo­le­maa… tai en minä kuo­le­maa kos­kaan ole halun­nut vaan elä­mät­tö­myyt­tä. Sitä, ettei tar­vit­si­si olla, jat­kua. Kuo­le­ma nyt vain on ainut tie sii­hen, sil­lä Cancel-nap­pia ei ole. Olen myös kär­si­nyt taas muis­tois­ta, jot­ka olin jo pai­na­nut onnis­tu­nees­ti pii­loon. Se joh­tuu tie­tys­ti läm­mös­tä, mitä en ole tun­te­nut niin pit­kään aikaan. Ahdis­tus tulee sii­tä. Mie­le­ni yrit­tää ker­toa minul­le, että olen idioot­ti, kos­ka täh­täi­len taas aseel­la omaan jal­kaa­ni. #

Tämä mer­kin­tä jul­kais­tiin alun perin Kuol­lee­na­syn­ty­nyt-blo­gis­sa. Uudel­leen­jul­kai­su mar­gi­naa­lis­sa tapah­tui 18. kesä­kuu­ta 2005 klo 15.56. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]18.6. 15:56[/klo] Jul­kai­sin marginaalissa.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #