Päi­vän tee­ma­na on näkö­jään uskon­to. On nun­nia ja mes­siai­ta. Minä itse en tie­ten­kään ole mitään sen vähem­pää kuin juma­la. Mut­ta mis­sä on Van­ha Vih­ta­housu? #

P.S. Nyt kan­nat­taa lukea päi­vi­tys­tah­ti­aan kiris­tä­nyt­tä Mari­ka Fin­ger­roo­sia. #

Minus­ta ihmis­ten pariu­tu­mi­nen on sii­nä mää­rin kriit­ti­nen ja herk­kä asia, että sitä ei mis­sään tapauk­ses­sa pitäi­si jät­tää pel­käs­tään äiti luon­non ja sat­tu­man varaan. Ehdo­tan seu­raa­vaa: perus­te­taan erään­lai­nen suh­de­re­kis­te­ri, joka on vähän niin kuin rikos­re­kis­te­ri. Ihmis­suh­teen päät­tyes­sä voi­si kum­pi­kin osa­puo­li vuo­dat­taa käsi­tyk­sen­sä toi­ses­ta par­haan kykyn­sä mukaan toi­sen rekis­te­riin, ja tämä rekis­te­rio­te oli­si uut­ta ihmis­suh­det­ta luo­taes­sa osa­puol­ten tar­kis­tet­ta­vis­sa tois­ten­sa osal­ta. Jot­ta rekis­te­riin ei ker­tyi­si pel­käs­tään pahaa kar­maa, oli­si sin­ne mah­dol­lis­ta kerä­tä myös lausun­to­ja eri­lai­sil­ta, ihmis­suh­tei­siin vai­kut­ta­vil­ta kurs­seil­ta, psy­ko­lo­gian ja psy­kiat­rian alan ihmi­sil­tä. Siis erään­lai­nen per­soo­nal­li­suu­den ja ihmis­suh­tei­den CV. #

Esi­merk­kien kaut­ta tar­koi­tuk­se­ni sel­vin­nee par­hai­ten. #

Ran­ta­la, Rei­no Juha­ni (Jus­si) #

“Jus­si on rehel­li­nen ja ahke­ra mies, ja pysyi liit­tom­me ajan tie­tääk­se­ni koko ajan minul­le uskol­li­se­na. Jus­si on kui­ten­kin myös ajoit­tain kovin umpi­mie­li­nen, ei puhu tun­teis­taan ja on toi­si­naan myös mel­koi­sen viinaanmenevä.”
näin todis­taa Pel­to­nen (ent. Ran­ta­la), Lii­sa #

“Pyyn­nös­tä todis­te­taan, että Ran­ta­la Rei­no Juha­ni on suo­rit­ta­nut maa­mies­seu­ran jär­jes­tä­män kurs­sin “kom­mu­ni­kaa­tio ihmis­suh­teis­sa”, vetä­jä­nä Ben Turkistarhaaja.”
näin todis­taa Tur­kis­tar­haa­ja, Ben Sigis­mund #

Pel­to­nen, Lii­sa #

“Lii­sa on mel­koi­nen nal­kut­ta­ja eikä osaa edes keit­tää pot­tu­ja kyp­sik­si. Lisäk­si epäi­len Lii­san puu­hail­leen jotain naa­pu­rin Vei­kon kans­sa aina pois­sa ollessani.”
näin todis­taa Ran­ta­la, Jus­si #

“Kiis­täen edel­lä­ole­van, Lii­sa keit­tää erin­omai­set potut. Lii­sa puhuu kyl­lä pal­jon, sitä ei käy kiis­tä­mi­nen. Lyhyek­si jää­neen liit­tom­me aika­na Lii­sa oli myös tur­han hanak­ka puut­tu­maan sel­lai­siin asioi­hi­ni, jot­ka eivät hänel­le mie­les­tä­ni kuu­lu, kuten se, että mik­si luu­haan niin myö­hään aina työ­asiois­sa joen toi­sel­la puo­lel­la. Pel­kään­pä, että Lii­sa on luulotautinen.”
näin todis­taa Pel­to­nen, Veik­ko Yrjä­nä #

“Todis­te­taan, että Pel­to­nen Lii­sa ei sai­ras­ta para­noi­dis­ta skit­so­fre­ni­aa, eikä mitään muu­ta­kaan skit­so­fre­nian muo­toa. Merk­ke­jä lie­väs­tä tai kes­ki­vai­keas­ta masen­nuk­ses­ta sen sijaan havaittavissa.”
näin todis­taa Sulan­der, Tii­na-Mai­ja, psy­kiatr. tri. #

Hogland, Pent­ti Pat­te­ri #

“Hogland on sika, ahdis­te­li­ja ja lastenraiskaaja.”
näin todis­taa Pit­kä­tos­su, Pep­pi-Lot­ta #

“Todis­te­taan, että tapauk­ses­sa Pit­kä­tos­su vs. Hogland, asia­na alai­käi­sen sek­su­aa­li­nen ahdis­te­lu, on teh­ty syyt­tä­mät­tä­jät­tä­mis­pää­tös riit­tä­vien todis­tei­den puuttuessa.”
näin todis­taa Ken­gu­ru, Kös­si, nimis­mies #

Pit­kä­tos­su, Pep­pi-Lot­ta #

“Pit­kä­tos­su on psyyk­ki­ses­ti sai­ras ja kär­sii mitä ilmei­sim­min lukui­sis­ta ja vai­keis­ta per­soo­nal­li­suus­häi­riöis­tä. Esi­mer­kik­si hänen femi­nis­ti­set puheen­sa sai­vat ajoit­tain para­noi­di­sia ja maa­ni­sia ilme­ne­mis­muo­to­ja ja…” (vii­si­kym­men­tä­si­vui­nen raport­ti lyhen­net­ty toi­mi­tuk­sel­li­sis­ta syistä)
näin todis­taa Hogland, Pent­ti Pat­te­ri #

“Pyyn­nös­tä todis­te­taan, että Pit­kä­tos­su Pep­pi-Lot­tal­la todet­tu lie­vä per­soo­nal­li­suus­häi­riö F60.3 (tun­ne-elä­mäl­tään epä­va­kaa per­soo­nal­li­suus), ja ettei Pit­kä­tos­su Pep­pi-Lot­ta sai­ras­ta skit­so­fre­ni­aa, eri­tyi­ses­ti pois­lu­kien para­noi­di­nen skitsofrenia.”
näin todis­taa Sulan­der, Tii­na-Mai­ja, psy­kiatr. tri. #

Minä näin unta, että läk­sin Uguk­sen kans­sa kylään luok­se Uguk­sen vel­jen, joka asui ihan tuos­sa Jyväs­ky­län itä­puo­lel­la. Sivu­men­nen sanot­tu­na se Uguk­sen veli oli se Sot­kan mai­nok­sis­ta elä­mä­nu­ran­sa teh­nyt poi­ka, mut­ta sil­lä ei unes­sa ollut sen isom­paa mer­ki­tys­tä, muu­ta kuin että tun­nis­tin. En muis­ta, mitä tou­husim­me yhdes­sä (oli­si­ko liit­ty­nyt joten­kin nepas­te­luun). Sit­ten piti­kin jo läh­teä, Uguk­sen Tur­kuun ja minun kotii­ni, len­tä­mäl­lä tie­ten­kin. Kuin­ka­pa sitä muu­ta­man kilo­met­rin mat­ka muu­toin. Uguk­sel­la mei­na­si itse asias­sa tul­la pie­noi­nen hop­pu (en muis­ta mik­si). #

Vaan len­to­ko­neet, per­ha­nat, sei­soi­vat jos­tain ongel­mis­ta joh­tuen. Jo len­to­ko­nee­seen nouseet mat­kus­ta­jat­kin jou­tui­vat tule­maan pois, takai­sin ter­mi­naa­lin ja len­to­ko­neen välis­sä ole­vaan pik­ku­rui­seen odo­tus­ti­laan. Len­to­kap­tee­ni mie­his­töi­neen hää­rä­si pai­kal­la ja oli aivan jul­me­tun tyly ja töy­keä kaik­kia, var­sin­kin mei­tä mat­kus­ta­jia koh­taan. Sen sijaan len­toe­män­nät ja stuer­tit (jot­ka oli­vat oikein ste­reo­tyyp­pi­siä omia itse­jään, siis kano­ja ja homp­pe­lei­ta) yrit­ti­vät sii­tä huo­li­mat­ta olla oikein ystä­väl­li­siä. #

Sit­ten monen tun­nin odot­ta­mi­sen jäl­keen len­to­kap­tee­ni komen­si kaik­ki konee­seen, ja kone läh­ti kiih­dyt­tä­mään. Jos­tain syys­tä mat­kus­ta­mos­ta näki koneen eteen ihan yhtä hyvin kuin auton taka­pen­kil­tä, ja huo­ma­sin, että kii­to­ra­ta oli täyn­nä asun­to­vau­nu­ja. Len­to­ko­ne vain kiih­dyt­ti nii­tä päin (ajat­te­lin, että kap­tee­ni tekee niin suu­tus­päis­sään tahal­laan) ja tör­mä­tes­sään nii­hin hajot­ti ne kuin ne oli­si­vat olleet pah­via. Ajat­te­lin, ettei se sil­ti voi olla vai­kut­ta­mat­ta koneen nousuun, ja sul­jin kau­huis­sa­ni sil­mä­ni kun kone kiih­dyt­ti aivan jär­jet­tö­mään vauh­tiin ja nousi lopul­ta ilmaan­kin vain tul­lak­seen mel­ko pian takai­sin alas, sil­lä vauh­ti ei tör­mäys­ten takia riit­tä­nyt pitä­mään sitä ilmas­sa. Vie­res­sä istu­nut enti­nen luok­ka­to­ve­ri piti sil­män­sä auki tämän tou­hun ajan ja kyse­lin hänel­tä aina välil­lä, mitä siel­lä edes­sä näkyy. #

Sit­ten olin kon­ta­ten mat­kal­la Savu­kos­kel­le ja väis­tin tien vie­reen kyy­ris­tyen tiel­lä aja­nut­ta isoa rek­kaa. Sii­nä huo­ma­sin sit­ten, että pys­tyn luo­maan kopioi­ta sydä­men­puo­li­kas-kau­la­ko­rus­ta­ni pel­käl­lä aja­tuk­sen voi­mal­la. Se oli siis­tiä! Sit­ten huo­ma­sin, että pys­tyin luo­maan saman­lai­sia kopioi­ta myös minul­la aiem­min ollees­ta rip­pi­ris­ti-kau­la­ko­rus­ta (ja vie­lä jos­tain muus­ta­kin samal­la taval­la kul­la­tus­ta korus­ta, en muis­ta mis­tä). #

Sit­ten olin yhtäk­kiä (peril­lä) mum­mi­las­sa, oli yö. Siel­lä huo­ma­sin, että pys­tyn­kin luo­maan sil­lä aja­tuk­sen voi­mal­la mitä tahan­sa, tosin nyt nii­den luo­mus­ten aine oli muut­tu­nut sii­tä kul­lat­tu­jen koru­jen metal­lis­ta sel­lai­sek­si kris­tal­li­ki­tei­den tapai­sek­si, joka oli kyl­lä kovaa mut­ta minun käsis­sä­ni (tai aja­tus­te­ni kou­ris­sa) kuin muo­vai­lu­va­haa. Ensim­mäi­nen luo­mus­yri­tel­mä­ni oli tie­ten­kin fal­los­sym­bo­li. Sit­ten yri­tin jotain ihmi­sen rin­ta­ku­van näköis­tä hah­mo­tel­maa. Sen jäl­keen otin kaik­ki sii­he­nas­ti­set har­joi­tel­ma­ni ja rusen­sin ne yhteen myt­tyyn, jos­ta pää­tin muo­toil­la täy­del­li­sen, pal­lon­muo­toi­sen pal­lon. Se oli hie­man han­ka­lam­paa, mut­ta vähi­tel­len aine tot­te­li ja muut­tui koko ajan enem­män pal­lon näköi­sek­si. #

Minua koko ajan hie­man huo­let­ti, että kuin­ka pys­tyn hal­lit­se­maan aja­tuk­se­ni niin, etten luo hol­tit­to­mas­ti mitä sat­tuu, tai pal­jas­ta tahat­to­mas­ti ihmi­sil­le, mitä ajat­te­len, kun aja­tuk­set plop­sah­ti­vat kon­kreet­ti­sik­si kris­tal­li­ku­vik­si niin hel­pos­ti. #

Se aja­tuk­sen voi­mal­la luo­mi­nen oli kyl­lä muu­toin aivan tajut­to­man siistiä!!1! #