Tytöt, on aika hau­ko­tel­la ja näyt­tää tyl­sis­ty­neel­tä, kun ei tie­dä, mis­tä puhu­taan, ja ehkä on vähän kateel­li­nen olo­kin: nyt tulee armei­ja­jut­tu­ja. #

“Yhdys­val­tain Bag­da­din lähis­töl­le sijoi­tet­tu komp­pa­nia jou­tui vii­me mar­ras­kuus­sa usei­den väi­jy­tys­ten ja tuli-isku­jen koh­teek­si. Omat kaa­tu­neet ja väki­val­lan ali­tui­nen uhka ovat pakot­ta­neet soti­laat pitä­mään kaik­kia pai­kal­li­sia asuk­kai­ta tap­pa­mis­ta suun­nit­te­le­vi­na vihol­li­si­na. FRONTLINE seu­ra­si kuu­kau­den ajan komp­pa­nian his­to­rian vaa­ral­li­sin­ta vai­het­ta.” #

Telkku.com: Ulko­lin­ja: Soti­laa­na Ira­kis­sa #

Jos­tain syys­tä Ulko­lin­jan arkis­to­si­vuil­ta löy­tyy vain edel­li­sen ja ensi vii­kon ohjel­mat (“Bag­dad - on air” ja “Soti­laan sydän”), mut­tei tämän esit­te­lyä. Nimeä­mis­lo­gii­kan perus­teel­la voi kyl­lä vei­ka­ta sen tule­vaa osoi­tet­ta. Ohjel­mal­la on kyl­lä oma­kin, englan­nin­kie­li­nen koti­si­vun­sa PBS:n sai­til­la. #

Kat­soin tuon eilen (par­hail­laan menos­sa on sen uusin­ta), ja jos jätän sen iljet­tä­vän yksi­puo­li­suu­den (jon­ka kuvaus­ryh­mä tosin itse­kin myön­si) huo­miot­ta, jäi jäl­jel­le mie­len­kiin­tois­ta aineis­toa, jon­ka avul­la ver­tai­lin käsi­tyk­siä­ni USA:n soti­lais­ta käsi­tyk­sii­ni suo­ma­lai­sis­ta soti­lais­ta. #

Ensin­nä­kin tuo vah­vis­ti sen jär­kyt­tä­vä­vän epäi­lyk­sen, joka minul­la on ollut jenk­ki­so­ti­lai­den suh­tau­tu­mi­ses­ta työ­hön­sä: sitä tosi­aan, mitä ilmei­sim­min pide­tään työ­nä ihan sii­nä, mis­sä mitä tahan­sa muu­ta­kin, lei­pu­ria tai opet­ta­jaa. Eivät­kä nämä tyy­pit näyt­tä­neet minus­ta ollen­kaan sil­tä, että tämä oli­si min­kään rajun kou­lu­tuk­sen tulok­se­na syn­ty­nyt ehdol­lis­tu­ma. Päin vas­toin, hei­dän viat­to­muu­ten­sa tun­tui pur­sua­van ihan oikeas­ta, luon­tai­ses­ta uskos­ta sii­hen, että näin se on. Tie­dän aina­kin erään, joka moi­ses­ta type­ryy­des­tä ei luul­ta­vas­ti häm­mäs­ty lain­kaan… #

Toi­nen, mikä taval­laan liit­tyy edel­li­seen, oli soti­laan kuo­le­man aiheut­ta­ma reak­tio: sitä käsi­tel­tiin kuin mis­sä tahan­sa toi­mis­to­pa­la­ve­ris­sa. “Pomo” (van­hem­pi esi­mies) tiraut­ti sil­mä­kul­mas­taan kyy­ne­leen ja kehot­ti “työn­te­ki­jöi­tään” puhu­maan asias­ta, itke­mään ja niin päin pois. #

Teki­si mie­le­ni huu­taa, että HALOO! ja räh­jä­tä sii­tä, että mihin­kä täs­sä oikein, äijät, kuvit­te­let­te tul­leen­ne? Tämä voi tul­la yllä­tyk­se­nä, mut­ta sodas­sa kuo­lee ihmi­siä. #

Olen kui­ten­kin val­mis suh­tau­tu­maan ennak­ko­luu­lot­to­mas­ti, ja ajat­te­le­maan, että myös Yhdys­val­tain armei­jas­sa on eri komp­pa­nioi­den välil­lä iso­ja­kin ero­ja. Tämä kau­pun­ki­sis­si­so­ta­pop­poo on luul­ta­vas­ti ihan eri maa­ta kuin jot­kut hyök­käys­so­ta­jou­kot. Aina­kin kuvit­te­li­sin, että jos sil­loin, kun kra­naa­tit ja rake­tit pauk­ku­vat ympä­ril­lä ja luo­dit vihel­tä­vät ilmas­sa (vai oli­ko se toi­sin päin), ruve­taan jokai­sen kaa­tu­neen vuok­si pitä­mään paha­no­lon­pa­la­ve­rei­ta, ame­rik­ka­lai­set sota­jou­kot eivät kos­kaan oli­si pääs­seet esi­mer­kik­si Bag­da­diin saak­ka. #

Enkä minä nyt täl­lä tar­koi­ta sitä, että se itkun­tih­rut­te­lu tuol­lai­ses­sa tilan­tees­sa oli­si pahas­ta ja hal­vek­sut­ta­vaa, vaan vain sitä, että aina­kin se, mitä minä Suo­men armei­jas­sa opin, oli se, että se on. Eli, että aina­kin Suo­men armei­jas­sa on perin­tei­ses­ti rusen­net­tu itke­mi­sen kal­tai­set “heik­kou­de­no­soi­tuk­set” pii­loon. Näh­tä­väs­ti USA:n armei­jas­sa, aina­kin kau­pun­ki­so­ta­jou­kois­sa tilan­ne on päin­vas­tai­nen, ja se voi niis­sä jopa toi­mia­kin. #

Minul­la ei tie­ten­kään juu­ri­kaan ole tie­toa suo­ma­lais­ten ammat­ti­so­ti­lai­den kou­lu­tuk­ses­ta tämän suh­teen, vaan koke­muk­se­ni ovat rau­han­ajan ase­vel­vol­li­sen kou­lu­tuk­ses­sa syn­ty­nei­tä. Mis­tä­pä minä tie­täi­sin, vaik­ka jos­sain Maa­so­ta­kou­lus­sa pidet­täi­siin­kin yhtei­siä hali­tuo­kioi­ta aina, kun kou­lu­tus tun­tuu ran­kal­ta. #

Toi­nen teki­jä, joka täs­sä voi vai­kut­taa, on aika. Käsi­tyk­se­ni suo­ma­lai­sis­ta soti­lais­ta aktii­vi­pal­ve­luk­ses­sa perus­tu­vat kuvauk­siin Suo­men sodis­ta, ja niis­tä nyt on aikaa. Itse asias­sa kuvauk­set ame­rik­ka­lais­so­ti­lais­ta samoil­ta ajoil­ta (esi­mer­kik­si Tais­te­lu­to­ve­rit) anta­vat kuvan, joka vas­taa pal­jon enem­män käsi­tys­tä­ni suo­ma­lais­so­ti­lais­ta. #

“Kai­kil­la heil­lä oli hämä­rä, hitaas­ti tajun­nan taak­se pii­lou­tu­va tie­toi­suus sii­tä, ettei Rii­tao­jan pel­ko ollut miten­kään yksi­näi­nen ilmiö, vaan että se pikem­min­kin oli vain näky­nyt poik­keuk­sel­li­sen sel­väs­ti.” #

Pitää­kö tämä juu­ri erik­seen mai­ni­ta?, s. 64 #

“Puo­li­son itse­mur­ha sekä puo­li­son jou­tu­mi­nen psy­kiat­ri­seen sai­raa­la­hoi­toon lisä­si­vät toi­sen puo­li­son itse­mur­ha­ris­kiä, osoit­taa laa­jaan väes­tö­ai­neis­toon perus­tu­va tans­ka­lais­tut­ki­mus. Myös lap­sen kuo­le­ma joko itse­mur­han tai muun syyn vuok­si lisä­si van­hem­pien itse­mur­han ris­kiä, jos­kin sel­väs­ti vähem­män kuin puo­li­son itse­mur­ha. Tut­ki­ja Esben Ager­bo arve­lee syyk­si puo­li­soi­den psyyk­ki­sen raken­teen saman­kal­tai­suut­ta, vaik­ka toki puo­li­son tai lap­sen itse­mur­ha on erit­täin ras­kas koke­mus kenel­le tahan­sa.” #

Yle Radio 1 #

Aika yllät­tä­vää, että puo­li­son itse­mur­ha nos­taa itse­mur­ha­ris­kiä enem­män kuin lap­sen itse­mur­ha. Minus­ta tun­tui­si aina­kin noin peri­aat­tees­sa, että mikään ei muu­toin­kaan ole muser­ta­vam­paa kuin oman lap­sen kuo­le­ma, mut­ta vie­lä jos se tapah­tuu oman käden kaut­ta, niin vas­ta­han sii­tä käsit­tä­mä­tön asia tulee. #

Psyyk­ki­sen raken­teen saman­kal­tai­suus kuu­los­taa ihan jär­keen­käy­päl­tä seli­tys­mal­lil­ta; lap­ses­ta voi ehkä vie­lä jota­kuin­kin aja­tel­la, että se oli nuo­ri ja tyh­mä ja sekai­sin (tämän kan­nal­ta hel­pot­ta­via teki­jöi­tä, niin ris­ti­rii­tai­sel­ta kuin omas­ta lap­ses­ta niin ajat­te­le­mi­nen var­mas­ti tun­tuu­kin), mut­ta jos puo­li­so, jon­ka mie­len kokee ole­van hyvin saman­lai­nen oman­sa kans­sa, pää­tyy itse­mur­haan, jou­tuu poh­ti­maan, ovat­ko samat syyt löy­det­tä­vis­sä ken­ties omas­ta­kin mie­les­tä, ja mikä on oma reak­tio nii­hin. #

En tie­dä. Synk­kä, mut­ta mie­len­kiin­toi­nen poh­dit­ta­va. #

Kävin oikeus­a­pu­toi­mis­tos­sa. Lop­pu­jen lopuk­si sain aika vähän uut­ta tie­toa, mut­ta se vähä, mitä sain, oli kyl­lä ihan arvo­kas­ta: esi­mer­kik­si vink­ke­jä asia­na­ja­jis­ta ja se, että täs­sä vai­hees­sa asian kans­sa on tur­ha hosua, eli, että asia­na­ja­jaa ei kan­na­ta ruve­ta hom­maa­maan vie­lä täs­sä vai­hees­sa kun koko hom­ma on vie­lä “ihan raa­ki­le” (hyvä sana, raa­ki­le). Poi­min siel­lä ilmas­ta sen vai­ku­tel­man, että olin oikeus­a­pu­toi­mis­ton asiak­kaak­si hie­man outo lin­tu; siel­lä var­maan enim­mäk­seen tule­vat kysee­seen ihan muut kuin oma­ni kal­tai­set, vah­vas­ti peri­aat­teel­li­set ongel­mat, ja var­maan suu­rin osa asiak­kais­ta ei ole kal­tai­sia­ni tava­ra­ju­nia, joi­den suun­taa ei noin vain muu­te­ta. #

Saa­ma­ni pal­ve­lu oli tek­ni­sen puo­len (vas­taan­ot­to, varal­li­suu­den sel­vit­tä­mi­nen) osal­ta ystä­väl­lis­tä, asia­puo­len osal­ta hiu­kan jäy­hää, mut­ta toki koh­te­lias­ta ja ehdot­to­man asial­lis­ta. #

Sii­tä läh­tien, kun yli­tin itse­ni vii­me viikolla(ko se oli?) tuon ajan varat­tua­ni, olen, kuten taval­lis­ta, ollut ihan saa­ta­nan ahdis­tu­nut sii­tä ja vas­taa­vas­ti siel­tä pois pääs­tyä­ni olin, kuten taval­lis­ta, hel­pot­tu­nut kuin oli­sin juu­ri saa­nut vapau­tuk­sen kuo­le­man­tuo­mios­ta. Nyt olo on taas sel­lai­nen, että vaik­ka nyt tapah­tui­si mitä, niin ihan sama; olen palan­nut sodas­ta kotiin ja on aika siit­tää lap­sia ja teh­dä muut­kin kou­ris­tuk­sen­omai­set, vii­mei­set liik­keet ennen kuo­le­maa. Toi­sin sanoen se olo, jos­sa käsit­tääk­se­ni tyy­pil­li­nen suo­ma­lai­nen reak­tio on, että pitää vetää pää täy­teen. #

“Kir­joit­ta­ma­ni koo­di on aina vir­hee­tön­tä. Sik­si tie­sin, että vir­heen täy­tyi olla jos­sa­kin muu­al­la.” #

Linus Tor­valds
Linus Tor­valds & David Dia­mond: Just for fun - Menes­tys­ta­ri­na, s. 55. #

Täs­tä syys­tä minus­ta ei kos­kaan tul­lut suur­ta ohjel­moi­jaa. Minä­kin hak­ka­sin kyl­lä pää­tä­ni Nepan kans­sa sei­nään toi­si­naan jopa vuo­ro­kausia, vain huo­ma­tak­se­ni aina lopul­ta, että vika oli kui­ten­kin ollut omas­sa koo­dis­sa­ni. #

Toi­nen syy lie­nee sii­nä, etten kos­kaan edis­ty­nyt Nepan BASICis­ta mui­hin kie­liin, kun sel­lais­ten käy­tös­sä tar­vit­ta­vien työ­ka­lu­jen hank­ki­mi­nen­kin, kir­jal­li­suu­den löy­tä­mi­ses­tä puhu­mat­ta­kaan, oli mei­dän levey­sas­teil­la mel­ko han­ka­laa. #

Swap­paa­jien salai­suu­det on pal­jas­tet­tu! #

“Askar­te­lu on nyt muo­tia, vaik­kei sitä hel­pos­ti huo­maa. Useim­mil­le meis­tä askar­te­luk­si riit­tä­vät itse teh­dyt jou­lu­kor­tit ja pää­siäis­ko­ris­teet. Toi­set jää­vät niin pahas­ti kouk­kuun, ettei­vät mal­ta lopet­taa, vaan jat­ka­vat swa­pa­ten ja decoil­len.” #

Ajan­koh­tai­nen kak­ko­nen: Askar­te­lu­vih­ko­jen uusi tule­mi­nen (via Nor­sis) #

Var­si­nai­nen tv-raport­ti (eili­sil­lal­ta) löy­tyi sivun lai­das­ta (vali­tet­ta­vas­ti vain rupu-Real­vi­deo­na, kuten Ylen koko tar­jon­ta). #