Taas sormi heiluu ja huuli väpättää
#1189. Torstai, 19. toukokuuta 2005 klo 13.58.32, kirjoittanut Jani. 26
Oli taas kohtalon ironiaa, että kommentti, josta alla oleva teksti sai alkunsa, ei mennyt perille kun yritin sitä julkaista. Koska kuitenkaan Bloggerista ei koskaan tiedä, enkä halua ruveta moilastelemaan, julkaisen sen nyt täällä sen sijaan, että nakuttaisin sitä julkaisunappia Sediksen blogissa. #
“Tämän te kaikki paavinpilkkaajat voisitte Blogistanissakin joskus muistaa, vaikka anonymiteetti ja suomen kieli suojaavatkin aika hyvin kaikkein henkilökohtaisimmilta loukkauksilta. Huumorikirjoittelun toki ymmärrän, mutta mielestäni tarpeeton uskonnollisten tunteiden kohteiden loukkaaminen on tuomittavaa.” #
Sediksen mielipiteet saivat minut taas kerran nieleskelemään tyhjää. Miksi helvetissä uskonnollisten tunteiden loukkaaminen olisi tuomittavaa, ja missä ihmeessä kulkee “tarpeettoman” raja? Miksi ihmeessä Sedis heristelee tällä tavalla sormea? Minä luulin lapsellisuuttani, että tällainen “antakee armoa” -ajattelu olisi Suomesta hyvää vauhtia haihtumassa, mutta näköjään se on yhä vain voimissaan. #
Kyllä ne mielikuvitusolennot saavat itse paiskoa kuumia kiviä meidän uskonnon kustannuksella nauravien niskaan ilman, että niiden maalliset asianajajat rupeavat riehumaan niiden puolesta, puhumattakaan, että niille maallisille asianajajille vielä ruvetaan sitten tällä tavalla puhemiehiksi ja puolustajiksi! #
Joka sanaleikkeihin ryhtyy, se sanaleikit kestäköön. Vaietkoon itse se, joka ei uskalla sanoa suoraan, mutta turha tulla muita hyssyttelemään, että älkää nyt, nehän saattavat vielä vaikka suuttua! Surullista tässä koko jupakassa on se, että huomio tuntuu joka puolella maailmaa nyt keskittyvän siihen, että oliko se koraaninhäpäisyjuttu totta vai ei, eikä siihen, että onko väkivaltaisuus ja yleinen riehuminen kohtuullinen reaktio suhteessa tapahtuneeseen. Sitä se ei nimittäin ole, eikä tämä ole vain mielipide: siellä repikööt, saatana, tukkansa, viittansa ja pelihousunsa sen kanssa, jos eivät kerran kestä edes sitä mahdollisuutta, että niin voisi tapahtua ja taatusti tapahtuukin ainakin jossain, jos nyt ei Guantanamossa. #
Itse asiassa minä voisin ostaa koraanin ja panna sen vessaan vain sen takia, että todistettavasti niin olisi sen jälkeen tapahtunut. Sen jälkeen ehkä voitaisiin keskittyä siihen itse asiaan, eli, että onko sen takia ihmisten kimppuun käyminen oikein vai ei. Se on tässä olennaisinta ja minusta kaikki tuollainen “varokaa nyt vähän, mitä sanotte ja teette” on niiden väkivaltaisten ja kaikenlaisten riehumisreaktioiden ja pitämistä oikeutettuina ja kohtuullisina. #
Myös tommin kommentti on lukemisen arvoinen. #
Suuri Saatana on pahan projektio, mutta koska jumalan kaltaisena näkymättömänä mielikuvitusolentona sen teho olisi mitätön, se tarvitsee jonkinlaisen konkreettisen muodon ja USA nyt vain sattuu olemaan sopiva kohde sille. Siinä on minusta perimmäinen syy sille, miksi koko tämä kohkaaminen tämän koraanijupakan ympärillä puhkesi tällä tavalla. Itse asiassa se, että konkreettinen muoto on niin tarpeellinen pahan projektiolle (Saatana), muttei hyvän projektiolle (jumala) kertoo mielestäni jotain näiden kahden tärkeys- ja arvojärjestyksestä ihmisten mielissä. #
Ja vielä lopuksi, kertauksen vuoksi: Salman Rushdien tiukkoja sanoja oikeudesta tulla loukatuksi. Se, minkä suuntaan minä tässä yritän hapuilla, on sanottu jo niin kovin, kovin monta kertaa ja paljon, paljon paremmin, kuten esimerkiksi juuri Rushdie, mutta yhä vain sitä näköjään täytyy jankuttaa. #
Yksi elämäni suuri oivalluksia oli se, kun Karamazovin veljeksissä törmäsin kohtaan, jossa selitettiin ihmisen itse keksivän loukkauksen, koska loukkaantuminen on miellyttävä tunne.
Toisaalta… En minä kyllä täysin hyväksy rienausta rienauksen vuoksi. En minä paukkumuoviakaan paukuttele, jos vieruskaveri ilmaisee pitävänsä sitä suunnattoman ärsyttävänä. Mutta ketään ei lähtökohtaisesti pitäisi kiinnostaa, jos paukuttelen sitä yksin kotonani, sillä omalla vastuullahan sitä tullaan kuuntelemaan.
Itse Elämätön! Onpa hienoa kuulla ääni haudan takaa!
En minäkään paukuttele, jos se vieruskaveri sanoo siitä ärsyyntyvänsä. Mutta jos se vieruskaveri sanookin, että minä en saa paukutella, niin silloin minä paukuttelen. Ja jos joku sanoo, että siitä paukuttelusta kannattaisi olla hiljaa, niin voi veljet, vastahan minä paukuttelen!
Hyvä kirjoitus. Minäkin olen ihmetellyt, miten jotkut ovat kimmastuneet niin valtavasti esimerkiksi paavivitseistä ja uuden paavin arvostelusta. Jos äijä antaa julkisesti sellaisia lausuntoja kuin on antanut, kyllä niitä saa vähän ruotiakin julkisesti ilman että kellään muulla tarvitsee herneen mennä nenään.
Jostain syystä uskonnollisista syistä loukkaantuminen on niin paljon pyhempää (sic) kuin muista syistä loukkaantuminen. Eipä seurannut väkivaltaisuuksia ja mellakoita esimerkiksi sika-Lindqvistin sinänsä aivan törkeästä möläytyksestä eduskunnassa aikoinaan ja parempi tietysti niin. En uskonnottomana ilmeisesti kykene ymmärtämään, mikä siinä uskonnon loukkaamisessa on niin erityistä, varsinkin kun käsittääkseni on myös sellaisia uskovia, joiden uskontoa ja uskonnollisuutta ei pikku pilanteko tai kritisointi millään tavalla uhkaa tai loukkaa. Eihän omaakaan elämänkatsomustani mitenkään loukkaa, vaikka siitä tehtäisiinkin pilaa - se ei minua vahingoita tai uhkaa, joten miksi ihmeessä loukkaantuisin.
Kyllä aikuisten ihmisten pitäisi osata jättää itseään hermostuttavat ja loukkaavat jutut välillä myös omaan arvoonsa tai kääntää se kuuluisa toinen poski, kun kerran esikouluikäisillekin jo sanotaan, ettei ihan kaikkeen kiusaamiseen kannata reagoida…
Surkuhuipaisaa on minusta ollut aina tuo uskonnon pilkasta nouseva häly. Jos mietitään esimerkiksi jumalanpilkka-oikeudenkäyntejä, joita kotomaassammekin vielä 60-luvulla käytiin; niinkö puolustuskyvyttömänä uskovat pitivät omaa jumalaansa, että ihmisten piti häntä “pilkanneiden” kimppuun käydä ja heitä rangaista? Sama on tietysti tilanne islamin kanssa fatwoineen. Jos se heebo on luonut universumin ja sitä taholtaan kontrolloi niin miksi perkeleessä (sanavalinta tarkoituksellinen) se kaipaisi oikeuslaitosta, rabbeja, vatikaanin vahtikoiria tai ketään muutakaan ajamaan asiaansa. Säälittävä kuva tulee jumalasta, joka ihmisrääpäleiden apua puolustuksekseen tarvii. Antaisivat pilkkaajien pilkata jos kerran uskovat siihen, että kuoleman jälkeen synnit punnitaan. Kyllä se isohemmo sitten heittää ikuiseen tulikiveen. Se pitää siitä varmasti huolen.
J: Täsmälleen noin. Minusta kirjoitukseni ei ollut kovinkaan hyvä, ja kun jälkikäteen taas kerran mietin, että mitä oikeastaan yritin sanoa, niin se oli juuri tuo, minkä sinä toit esiin, eli, että jostain syystä osa ihmisistä tuntuu kuvittelevan, että loukatuksi tuleminen on jotenkin enemmän väärin silloin, kun on kyse on uskonnollisista tunteista. Niinhän se ei ole!
Loukatuksi tuleminen tuntuu tietysti ikävältä, mutta ei uskonnollisella loukkaantumisella ole mitään eroa tunnetasolla muunlaiseen loukatuksi tulemiseen, vaan kyse on vain eroista loukkaavissa asioissa ja varsinkin niiden asioiden kuvailuun käytetyissä sanoissa. Se, miksi uskonnollisella loukkaantumisella tuntuu joidenkin mielissä tällainen erityisasema olevan, lienee vain muisto menneiltä ajoilta, jolloin uskonto, moraali ja laki olivat nykyistä paljon tiukemmin keskenään sidoksista.
Ugus: Se on minusta uskonnon kuin uskonnon kohdalla hyvin paljastavaa tuo, että jumalan puolesta ruvetaan ihmisiä rankaisemaan. Siinä on sellainen mekanismi, jota minä yhtäältä ymmärrän oikein hyvin: itsenikin olisi melko mahdotonta elää sellaisen naapurin kanssa, joka tekee vastoin sitä, mitä minä pidän pyhänä.
Mutta jos jumalani ei sitä naapuria toikkaroinnistaan rankaise, vaikka minusta kuuluisi rankaista, minä olisin ihan varma siitä, että vika on minussa; joko naapurini on rangaistus minulle, käsitykseni siitä, mikä on pyhää, on väärä, tai sitten pitäisi epäillä koko uskoani. Se, että minun pitäisi itseni käydä jumalani puolesta sen naapurini kimppuun tai hänelle kertomaan, että hänen silmässään on roska, olisi pelkästään oman uskoni heikkoutta ja siksi minulle aivan liian häpeällistä tehtäväksi.
Tämä on melko keskeinen syy sille, että minulle hyvin harvat asiat ovat loppujen oikeasti pyhiä.
AH! Aihe! Olen aina ollut sitä mieltä, että todellinen uskovainen - ja sama mikä uskonto - ei juuri korvaansa lotkauta jonkun nurinalle kyseisistä uskomuksista. Todellinen uskovainen on sen verran viisas, että on pitkään ja hartaasti ajatellut omat mielipiteensä asioista ja osaa pitää niistä kiinni siihen asti että kouriintuntuvasti toisin todistetaan. Ja eritoten todellinen uskovainen osaa ja nauraa itsellensä kaikista eniten!
Joten luulempa, että ne jotka vetään herneen nenään noista asioista (joista kieltämättä voisi maailmanloppuun asti väitellä - tai sitten se väittely aiheuttaisi maailmanlopun) ovat juuri niitä, jotka vaan venyvät jossain uskontomeiningissä ilman todellista uskoa tai vakaumusta. Ne on niitä käännettyjä. Ei oikeasti ajattelevia ihmisiä.
Uskonto on monelle ihmiselle koossa pitävä voima, samalla tavalla, kuin lapselle monesti äiti tai isä ovat. Jumala on Isä, voimakas ja rauhallinen hahmo, joka antaa lohdutusta. Ja monille asioille siis Jumala, ja tähän suoraan sidonnainen Uskonto on yhtä pyhä kuin muutamille ihmisille Äiti tai Isä.
On väärin haukkua lapsen äitiä huoraksi, siitä olemme kaikki yhtä mieltä. Mutta miksi? Koska lapsi kunnioittaa äitiään, ja hänen kuuluukin niin tehdä. Koska lapsen turvallisuuden ja tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että hän voi luottaa vanhempiinsa ja kunnioittaa heitä “kaikin mahdollisin tavoin”.
Näin ollen; Jos jollekin uskonto on se samanlainen koossapitävä, vahvuutta antava voima, miksi sen pilkkaaminen Ei olisi väärin?
Eli; Uskonnollisten esikuvien pilkkaaminen on enemmän väärin kuin vaikka rock-tähden, juuri siitä syystä, että rock on harvoille samanlainen elämänvoima kuin uskonto. Ja koska rock-kulttuuriin jne tulee “sidonnaisena” tietynlainen elämäntyyli, tietynlaiset lööpit.
Ennenaikaan uskonnolliset johtajat olivat suojassa sellaiselta “puutaheinää“paskanjauhannalta.
Mikä siinä siis on väärin yrittää elää niin, että ei loukkaa ketään? Ja jos joku on pyhä kirja, miksi sitä pitää häpäistä? Miksi Suomenlippua pitää häpäistä? Miksi mitään, mikä on “virallisesti” julistettu toiselle ihmiselle pyhäksi, pitää loukata, oli se uskonnollista tai ei?
Carma.: Esimerkiksi tässä afganistanilaisessa närkästymisessä on varmaankin kyse projektiosta, eli, kun siellä olot ovat olleet niin surkeat kuin ovat ja niin kauan kuin ovat, uskonto on tarjonnut selitysmallin, jossa omien olojen surkeudelle annetaan looginen selitys: se on tuo Saatanan paha USA joka vihastuttaa jumalan ja siksi meillä on täällä näin huonosti. Joten kun vihaamme USA:ta, vihaamme jumalan rienaajia ja olemme jumalan puolella, joten ehkä jumala on vastavuoroisesti meidän puolellamme. (Vastuuvapauslause: en todellakaan tunne islamia Afganistanin lahkoista ja islamilaisesta kulttuurista puhumattakaan.)
Eli ei siinä sikäli tosiaan ole kyse niinkään syvästi hengellisestä uskonnosta uskonnon itsensä vuoksi vaan se uskonto on vain riittävän helpottava ja yksinkertainen selitysmalli elinolosuhteille, ja sen tuloksena nähdään tätä närkästymistä. Vastavuoroisesti sitten taas USA:ssa on helpompi närkästyä Newsweek-lehdelle, joka “suututti arabimaailman” sen sijaan, että tehtäisiin jotain Afganistanin olojen parantamiseksi, jolloin siellä syntyvillä, varttuvilla ja elävillä ihmisillä ei olisi niin paha olla, että viha ja katkeruus tarvitsee ulkopuolisen säiliön vieraassa maassa ja sen asukkaissa.
pau: Kysymyksesi ovat niin nurinkurisia, että pääsen kaikkein helpoimmalla, kun kehotan sinua kääntämään ne kaikki toisin päin ja esittämään ne sen jälkeen itsellesi. Tartun vain tähän:
“Miksi Suomenlippua pitää häpäistä?”
En tiedä. Kysypä niiltä, jotka häpäisevät USA:n lippuja.
-Edit: Lisäsin linkin ja muutin sanamuodon.
Jani, ei niitä voi kääntää toisinpäin jne.
Ja tosiaan; ne, jotka ovat polttaneet niitä USA;n lippuja, tuntevat yleensä, että heidät on häpäisty. Kierre, josta ei pääse irti. Surullista.
Ja niin; Miksi Ei pitäisi häpäistä jotain, mikä on toiselle pyhää? Koska toisille ihmisille usko jne on jotain, mikä pitää kasassa. Miksi hajottaa ihmisiä turhaan? Oman pahan olon purkamiseksi. Ja se on sitten jokaisen oma häpeä.
Relativistina on kyllä pakko huomauttaa paulle, että uskonnollisen ja ideologisen väitteen välillä ei pohjimmiltaan ole eroa. Molemmat pohjautuvat uskomusjärjestelmään, joka on henkilökohtainen asia. Jos joku pyhittää rock-tähden, pyhittäköön, kunnioitan sitä yhtä lailla kuin uskovaisuuttakin. Tämä ajatuksesi “koossapitävästä voimasta” on puhtaasti ideologista huttua, sillä et voi ajatella, että hyväksyisit vain tietyt, laajalle levinneet uskomusjärjestelmät pyhitetyiksi. Pikemminkin on oikeutetumpaa pilkata kristinuskoa ja islamia nimenomaan siksi, että ne ovat suuria ja vahvoja ja kykenevät vastaamaan kritiikkiin.
Ja mikäli tällä “koossapitävyydellä” todellakin perustelet sitä, että kyseistä instanssia ei saisi pilkata, olet asettamassa joitakin asioita kritiikin ulkopuolelle. Minä asetan oman uskomusjärjestelmäni ja tieteellisen maailmankuvani vapaasti pilkattavaksi, enkä voi hyväksyä sellaista eriarvoisuutta, jossa jokin ideologia asetettaisiin sen yläpuolelle. Perinteisesti muuten satiiri nimenomaan on ollut se keino, jolla on voitu sananvapapauden rajoituksia kiertää.
Korostan nyt vielä, että USA:n toimia ei voi hyväksyä. Siinä oli kyse nimenomaan tietoisesta alistetun ihmisen nöyryyttämisestä. Sen sijaan nettikirjoittelussa uskontojen pilkkaamista on tarpeen erityisesti suosia - ainakin uskonnonvapauden toteutumiseen asti.
Sen vain tahdoin tässä välissä tarkentaa, etten minäkään missään nimessä tahdo Guantanamon touhuja ja siellä olevien ihmisten nöyryyttämistä väheksyä: on eri asia saada vapaasti pyyhkiä pyllynsä vaikkapa sitten koraanin sivuihin oman kodin rauhassa (mihin Elämätön tuossa ensimmäisessä kommentissasi viittasitkin) kuin käyttää toisen uskoa ja pyhyyskäsityksiä hyväksi hänen systemaattisessa nöyryyttämisessään ja kiduttamisessaan.
“uskonnollisen ja ideologisen väitteen välillä ei pohjimmiltaan ole eroa.” Totta. Täysin.
“Pikemminkin on oikeutetumpaa pilkata kristinuskoa ja islamia nimenomaan siksi, että ne ovat suuria ja vahvoja ja kykenevät vastaamaan kritiikkiin.”
Mitä kukaan siitä saa, että pilkataan? Ja sitten pitäisi pilkata laajempaa ryhmää, ei koskaan yksittäistä ihmistä. Ryhmä voi olla vahva, ihmiset yleensä eivät ole.
Ja nettikirjoittelussa uskontojen pilkkaamista on tarpeen suosia? wtf??
Miksi Minkään Pilkkaamista olisi tarpeen suosia?
Pilkkaaminen kertoo vain ja ainoastaan sen, että pilkkaaja on katkeroitunut, tässä tapauksessa uskontoa kohtaan, eikä omaa kykyä kunnioittaa pyhiä asioita.
Mikä tätä maailmaa vaivaa? Uskonto on auktoriteetti, oli se sitten islam tai mikä vain, tietyille ihmisille. Miksei voi jättää rauhaan?
Koska on pilkattava, haastettava sotaa ja riitaa koko ajan, millä tahansa keinolla. Sairasta, sitä se on.
Mutta niin, minä pesen käteni tässä vaiheessa, voitte jättää siis tämän huomiotta. Minä olen itse väsynyt tappelemaan tuulimyllyjä vastaan. Ja sitä tämä on; miksi yrittää selittää toista näkökantaa ihmisille, jotka omassa ahdasmielisyydessään syyttävät vain muita ahdasmielisyydestä..?
Pilkka on yksi kyseenalaistamisen muoto. Tapa asettaa asiat kohtuullisiin mittasuhteisiin. Joissakin tapauksissa osuva huumori on paljon tehokkaampi ase kuin pilkulleen asianmukainen argumentaatio. Esimerkkinä Kekkosen ja Kari Suomalaisen suhde. Jälkikäteen harva viitsii sanoa, etteikö Suomalaisen pilkka olisi ollut melko osuvaa ja tärkeääkin.
Yksi syy pilkkaan löytyy esimerkiksi tämän päivän Suomesta. Arkkipiispa Jukka Paarma vain viikon verran takaperin vaati hedelmöityshoitojen kieltämistä muilta kuin heteropareilta. Puheessaan hän vetosi kaikenlaiseen yhteisölliseen hyvään, mutta pieni analysointi paljasti, että hän argumentoi ristiin itsensä kanssa ja todellisuudessa yritti vain ujuttaa omaa uskonnollista vakaumustaan lainsäädäntöön. Piispan lausunnot päätyivät pilapiirroksiin, ja hyvä niin, sillä ne ansaitsivat tulla asetetuksi naurunalaisiksi, ettei niitä otettaisi vakavasti. Piispahan suorastaan halveksi kansan älykkyyttä. Toisaalta edelleenkin Suomessa sotketaan uskonto kouluopetukseen. Uskovat itse haluavat sotkea uskontonsa paikkoihin, joihin se ei kuulu, ja sikäli heidän uskontoaan on saatava pilkata siinä kuin vaikkapa matematiikan opetuksen tasoa.
Minä en kyllä oikein ymmärrä, miten joku vielä nykyään kehottaa jättämään auktoriteetit rauhaan. Auktoriteettien kyseenalaistaminen on välttämätön demokratian osa. Siksi ei voida suoda uskonnollisille auktoriteeteille erivapauksia, ainakaan niin kauan kuin he pyrkivät vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin. Samalla tavalla kritiikin erityiseksi kohteeksi kuuluu poliittinen islam.
Sinua ei ole kyllä kukaan tainnut syyttää ahdasmielisyydestä. Voin kyllä itsekin lopettaa ennen kuin tulee emäriita.
Kyllähän ihmisten usko on heidän omansa asia. Mitä herra Paaviin tulee, niin kauan kuin se ei pitäydy uskonnossa vaan sotkeentuu politiikkaan (ne jotka näkivät sen tv-ohjelman, jossa tutkittiin Vatikaanin painovaltaa Europarlamentissa ymmärtävät, mistä puhun), sen on kestettävä vastata ihan tyhmimpäänkin argumenttiin.
Todellinen ongelma taitaa olla pitkälti siinä, että se, mikä on toisesta uskonnollista stuffii, on toisesta pitkälti käytännön juttu. (Teenkö abortin, pistänkö koraanin sivuja vessapaperilootaan, sallinko homopareille adoption)
Minusta henk koht kaikki uskonnolliset instituutiot on perseestä. Ei uskonnolliset kokemukset tai tunteet vaan se, että joku tulee siihen sitten mestaroimaan sen suhteen, mikä on noiden kokemusten nojalla puhdasoppinen käytäntö ja mikä ei. Jos jollekulle uskonnossa nimenomaan se instituutio on pyhä, tulee mieleen, että se on tajunnut koko homman aika erikoisesti. Totta kai yhteisöt ovat tärkeitä, mutta se, että yksi yhteisö esittää, että vain näin tekevät on oikeessa ja jees, on kyllä aika yksisilmäistä (etenkin edustaakseen Jumalaa, jonka kai piti pitää sisällään kaikki mahdolliset näkökulmat).
“Ja jos joku sanoo,etta siita paukuttelusta kannattaisi olla hiljaa,…”
Olen samaa mielta,Paukuta kahta kovempaa ja kerro kaikille etta paukutit.Tapahtui minulle juuri viimeviikolla.
Olisi Suomessakin aika erottaa Valtio ja Kirkko,lopettaa pakko uskonnon opetus koulussa(ulkoaluku).Mistas se kirkko sitten sita Rahaa repisi?Hmm.
“At about the same time, U.S. moves against the organization of a radical Shiite cleric, Moktada al-Sadr, led him to call for an uprising. There was unrest in a number of cities in S central and S Iraq, but by mid-April al-Sadr’s forces were in control only in the area around An Najaf, a city holy to Shiites, and a cease-fire took effect in June.”
http://www.hejleh.com/countries/iraq.html
Elämätön, jos ja kun haluat aiheesta tapella, minkä tietysti tekisin mielelläni, koska sinulla on hyviä pointteja, tee se miun mailiini :) Yritän vain säästää Jania ja muita ihmisiä siltä että tekisimme tästä taistelutantereen. Eli jos osaat kiistellä menemättä “liiallisiin” henkilökohtaisuuksiin, saa mailata. Muutkin, tietysti.
(ajanvaraus@suomi24.fi)
Pau hyvä, minä olen tässä ympäristössä erityisesti tunnettu siitä, että menen kaikissa väittelyissä aivan ylenpalttisiin liiallisuuksiin, olenhan mainittu blogistanin suvaitsemattomimpana kirjoittajana. Kiitos joka tapauksessa tarjouksesta. Normaalioloissa en jätä yhtään tilaisuutta väittelyyn käyttämättä, mutta tästä aiheesta olen vängännyt jo itsenikin väsyksiin, ohessa viite Näkökulman keskusteluun:
http://www.nakokulma.net/keskustelu/index.php?topic=7063.0
Toisaalta Veloena ainakin onnistui sanomaan asian suunnilleen kuin minäkin sen tarkoitin, vähän siistimmin vain. Uskoakseni emme kuitenkaan tällä kommenttiosastolla vielä ylittäneet Janin sietokykyä?
Elämätön: Ette lähellekään! Kyllä täällä taistella saa ja varsinkin, kun se on näin aiheesta eikä aiheen vierestä.
Karu totuushan kaikista uskonnoista ja ideologisista aatteista on, että kaikki ne ja me pilkkaamme (riippuu siitä, mitä pitää pilkkana ja mitä huumorina, tiedän että minulla on kieroutunut sellainen) toisiamme, joten paun kommenttien mukaan ei kenellekään uskovaiselle ole mitään pyhää, paitsi niille harvoille, joilla ei ole mitään tarvetta pilkata/arvostella toisten uskomuksia. Onko siis mitään pyhää loppujen lopuksi olemassa millään tavalla laajassa mittakaavassa, vaiko vain henkilötasolla?
“Moilastelemaan”. Hmm, uusi termi, Mitäköhän se mahtaa tarkoittaa?
Mikko: “Turhia viestejä ei ole.”
Jaa, vai semmottii. Päätän tämän sitten juuri keksimääni aforismiin: kaikilla viesteillä on (jokin) tarkoitus.
(Sulkujen sisältö lisätty helpottamaan lauseen ymmärtämistä.)
Täältä tähän.