Koira ja myyrä
#1536. Torstai, 15. syyskuuta 2005 klo 20.27.17, kirjoittanut Jani. 4
“Metsämiehen ja hänen koiransa välille kehkeytynyt kahakka päättyi ampumiseen Bulgariassa, kertoivat paikalliset tiedotusvälineet torstaina. […] #
Tilanne sai alkunsa, kun karkeakarvainen saksanseisoja ei suostunut vapauttamaan lintua, jonka se oli tuonut omistajalleen. Metsästäjä menetti malttinsa itsepäisen apurin kanssa ja alkoi hakata koiraa kiväärillään. #
Kesken ruumiillisen kurituksen osat kuitenkin vaihtuivat, kun koiran käpälä osui aseen liipasimeen ja ase laukesi miestä kohti.” #
Verkkouutiset (via Ampparit.com): “Koira ampui miestä kahakan päätteeksi” #
Tämä onkin sopiva hetki kertoa toinen, yhtä opettavainen tarina. #
Olipa kerran pieni Jani, joka muiden pihan poikien kanssa keksi rivitalon takapihalta peltomyyrän (Microtus agrestis L.), ja se päätettiin pojissa tuumin hävittää. Ensin paikalle haettiin pihapiirissä pyörinyt kissa (Felis domesticus). Mutta kissa oli maalaisuudestaan huolimatta liian urbanisoitunut, sillä se yritti vain sähisten paeta myyrää, sisälle. #
Sitten Jani otti asiat konkreettisesti omiin käsiinsä, joihin oli sentään pukenut nahkahanskat ennen myyrän pyydystämistä. Sitten myyrän napannut Jani lähti myyrän kanssa… jonnekin, en kyllä nyt kuollaksenikaan muista, että mikä se kuningasajatus oikein oli siinä, että minun piti lähteä juoksemaan se myyrä kourassa jonnekin. Mutta siis juoksin. Ja sitten se myyrä puri minua. #
Mainitsinko jo, että tämä tapahtui kahdeksankymmentäluvun lopulla, eli niihin aikoihin, kun Suomessa viimeksi riehui vesikauhu? No, niin, tämä tapahtui siis niihin aikoihin, Suomessa. #
Missä minä olinkaan? Ai niin, se myyrä puri minua. Kun minä juoksin. Kaksi pientä talttahammasta porautui mustan nahkahanskan läpi sormeeni ja sen seurauksena oli minun kannaltani se, että minä kiljaisin, ja myyrän kannalta se, että se irtosi minun räpylöistäni ja lensi villin ilmalennon pihan poikki, sillä käteni heilahti vaistomaisesti. Ja minä siis juoksin, että siinä tuli ihan kiitettävästi pohjavauhtiakin otettua ennen sitä heittosuoritusta. #
Löysin sen myyrän sitten kaivonkannen alta kyyhöttämästä. En sitten jäänyt kumminkaan seuraamaan, että mikä olisi myyrän seuraava siirto, vaan päätin, että se saa nyt minun puolestani mennä menojaan, se myyrä, kun kerran oli niin pahastunut minulle siitä pyydystämisestään, että puri. #
Luultavastihan se tietysti kuoli melko pian sen jälkeen, jos ei se sitten ollut teräsmyyrä. #
Jani-poika puolestaan vietti seuraavat päivät sitten siinä pelossa, että saa nyt sen vesikauhun ja kuolee. Se oli aika jännittävää… tai oikeastaan se oli aika pelottavaa, eikä ollenkaan mukavaa. #
Ja kun tarkemmin ajatellaan, niin sehän oli sille Jani-mulkulle ihan oikein! Ei eläimiä sillä lailla pidä pyydystää ja heitellä halki ilmojen. Mitä pahaa se myyrä muka kenellekään oli tehnyt? Ei mitään, kenellekään! Sietikin pyytäjä saada myyränhampaista ja pelätä seuraavat päivät raivotautia. Ihan niin kuin tuo metsästäjäkin sieti saada pyssystään, oman koiran tassusta. #