Näin unia alas­to­muu­des­ta ja sän­gyis­tä raken­ne­tuis­ta ter­raa­riois­taan kar­kai­le­vis­ta ja lii­an kor­keal­ta lat­ti­aan putoi­le­vis­ta ger­bii­leis­tä, kuin jos­sain Inter­net-vit­sis­sä. Olen apa­tias­sa, mut­ta kuten taval­lis­ta, en osaa kir­joit­taa sii­tä mitään. Lisäk­si, vaik­ka osai­sin­kin, tun­ti­sin huo­noa oma­tun­toa sel­lai­sen kir­joit­ta­mi­ses­ta heti näin pian käsit­tä­mät­tö­män kehu­ryö­pyn jäl­keen. Ikään kuin kos­tai­sin hyvän pahal­la. Niin­pä sum­maan täs­sä nois­ta vas­tauk­sis­tan­ne joi­tain point­te­ja. #

• Karis­maat­ti­sek­si kehu­mi­nen imar­te­lee minua. Myön­nän miet­ti­nee­ni itse­kin jo jos­kus ennen blo­gin­pi­toa, että tai­dan olla vähän kuin sel­lai­see karis­maat­ti­set joh­ta­jat (jol­lai­sia itse halveksun). 
• Se, että minä olen blo­gi­ni paras puo­li, sopii tie­tys­ti täy­del­li­ses­ti yhteen edel­li­sen koh­dan kanssa.
• Mean ihas­tut­ta­va toi­ve… en tie­dä mitä sanoa. Vaik­ka pidän­kin sel­lais­ta tule­vai­suut­ta äärim­mäi­sen epä­to­den­nä­köi­se­nä niin tuol­lai­set sanat osu­vat niin syväl­le niin iha­nas­ti kut­kut­ta­vaan paik­kaan, että sitä sin­gah­taa pois radal­taan, mielikuvitukseen.
• En vie­lä­kään oikein ole sisäis­tä­nyt sitä, kun Veloe­na sanoi, että lukee tääl­tä mie­lui­ten per­ver­sioi­ta tai unia. Olin aiem­min sii­nä luu­los­sa, ettei­vät ne voi ketään kiin­nos­taa, tai, että ne ovat vas­ten­mie­li­siä, ja sik­si luin­kin tuon ensin vää­rin siten, että luu­lin sen ole­van vas­taus kysy­myk­seen yhdek­sän (“mikä kiin­nos­taa vähi­ten?”). Vas­ta pari kom­ment­tia myö­hem­min tajusin, että se oli­kin päin vastoin. 
• Minua todel­la­kin ihme­tyt­tää, että luki­jain mie­les­tä päi­vi­tyk­siä ei ilmei­ses­ti voi tul­la lii­an usein.
• Lord Bore­do­min har­mik­si minä olen eri­tyi­sen vieh­ty­nyt nii­hin teks­tei­hi­ni, jois­sa pää­sen käyt­tä­mään meta­fo­ra­koo­de­rin tai­to­ja­ni, vaik­ka en tie­dä, ovat­ko ne samo­ja, joi­ta L.B. epäi­lee humo­ris­ti­sik­si. Minul­la on muu­ta­mia har­vo­ja asioi­ta, jois­ta en kir­joi­ta suo­raan (lähin­nä mui­ta ihmi­siä hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti kos­ket­ta­vat asiat), ja sil­loin, enem­män kuin nimien lyhen­tä­mi­ses­tä nii­den ensim­mäi­siin kir­jai­miin, pidän kryp­ti­sis­tä kielikuvista.
  Toi­saal­ta jos­kus on vain niin moni­mut­kai­sia asioi­ta, ettei niil­le ole suo­ra­sa­nais­ta ilmai­sua, jon­ka jak­sai­sin kir­joit­taa, kos­ka se oli­si niin pit­kä. Sil­loin on hel­pom­pi teh­dä kryp­ti­nen mer­kin­tä, joka toi­mii lähin­nä omien aja­tuk­sien jäsen­te­ly­nä ja muis­tiin­pa­no­na itseä varten.
• Nor­sik­sen mukaan tämä ei aiheu­ta ärsy­tys­tä! Pitää­kö minun siis pois­taa tuo ‘ärsyttävä’-kyltti tuol­ta laidasta?
• Yllät­täen vain Atso tun­nus­ti vie­ras­ta­van­sa pit­kiä teks­te­jä. Minua itseä­ni­kin sel­lai­set pelot­ta­vat, joten olin yllät­ty­nyt sii­tä, että niis­tä pitä­mät­tö­miä ei ilmoit­tau­tu­nut enem­män­kin. Toi­saal­ta minua nolot­ta­vat myös nämä aina sil­loin täl­löin var­pus­par­ven tavoin pos­taa­ma­ni pät­kä­mer­kin­nät, jot­ka nekin mai­nit­si ainoas­taan pk_k — ellei sit­ten hän­kin ajat­te­le Veloe­nan tavoin, että teks­tin on olta­va mam­mut­ti­mai­nen ollak­seen riit­tä­vä.

  Satu ja L.B. suh­teut­ti­vat pituu­den kiin­nos­ta­vuu­teen.

• Kos­ka minul­la on sel­lai­nen näp­pi­tun­tu­ma, että tv-pai­ni ja oikea urhei­lu ovat eri­tyi­ses­sä epä­suo­sios­sa mei­dän kir­joit­ta­mal­la itse­ään ilmai­se­vien kes­kuu­des­sa, olin yllät­ty­nyt sii­tä­kin, ettei­vät sitä­kään nos­ta­neet esil­le muut kuin Ugus.

Sum­ma sum­ma­rum: olet­te kovin koh­te­liai­ta kom­men­teis­san­ne. Ette kai pel­kää minua tai, että satu­tat­te minua? Jos edel­lis­tä, niin ymmär­rän, kos­ka olen, mitä olen. Jos jäl­kim­mäis­tä, niin pel­ko pois! #

Niin ja tätä lis­taus­ta­han nyt ei mis­sään tapauk­ses­sa pidä tul­ki­ta siten, että vas­taa­mi­nen noi­hin kysy­myk­siin oli­si tämän jäl­keen joten­kin kiel­let­tyä. Go right ahead! #

Mei­tä on moneen junaan ja niin on mei­dän käyt­tä­miäm­me sano­ja­kin. Pin­se­rin Sami pos­ta­si lyhyen mut­ta yti­mek­kään kan­nan­o­ton lähin­nä yhtä nimi­tys­tä vas­taan. Mea puo­les­taan kir­joit­ti puu­ros­ka­ni­mi­tys­ten lyhyen his­to­rii­kin ja nime­si sii­nä yhte­des­sä omat teks­tin­sä pos­tauk­sik­si ja mer­kin­nöik­si. #

Eläm­me sel­väs­ti suur­ten lin­jan­ve­to­jen aikaa. #

Niin­pä minä pää­tin osoit­taa tuke­ni mer­kin­tö­jen oikeal­le nimel­le liit­tä­mäl­lä blo­gi­ni att­ri­buut­tei­hin avain­sa­nan “mer­kin­nät”. Kat­so­taan, ottaa­ko idea tul­ta ja jos ottaa niin min­kä nimi­nen luok­ka kas­vaa suu­rim­mak­si. #

Lopuk­si vie­lä jotain aivan muu­ta: #

“Legen­daa­ri­sen 1960-luvun kau­hui­ko­nin Bar­ba­ra Stee­len täh­dit­tä­mä tun­nel­mal­li­nen ja hie­no­va­rai­sen eroot­ti­nen kau­hu­fan­ta­sia sijoit­tuu 1500-luvun goot­ti­lai­seen kau­hu­lin­naan. #

Krei­vi Hum­bold­tin (Giu­lia­no Raf­fael­li) vai­moa Ade­lea syy­te­tään noi­tuu­des­ta. Hänen epäil­leen käyt­tä­neen tai­ka­voi­mia krei­vin poi­kaa Kur­tia (Gior­gio Ardis­son) vas­taan. Ade­le tuo­mi­taan ja pol­te­taan roviol­la. Hänen tus­ki­aan ovat todis­ta­mas­sa tyt­tä­ret Helen (Bar­ba­ra Stee­le) ja Liza­beth (Hali­na Zalews­ka). Kuin kos­tok­si rut­to iskee kylään ja alkaa sur­ma­ta sen asuk­kai­ta. ” #

Kino Inton vii­kon elo­ku­va: Kuo­le­man pit­kät hiuk­set (Yle Tee­ma; lin­ki­tyk­set omia­ni) #

Hie­noa! Tai oli­si, jos digi­kort­ti­ni tuki­si Ylen teks­ti­tyk­siä. Ymmär­rän nimit­täin ita­li­aa niin kuin mum­mu assemble­ria. Mut­ta “eroot­ti­sen” ja “kau­hu­fan­t­asian” minä uskoi­sin tun­nis­ta­va­ni vaik­ka läpi har­maan kie­li­muu­rin. #