“Elo­ku­vat, joi­ta nel­jä­ky­men­tä vuot­ta sit­ten pys­tyi tus­kin kat­so­maan, hymyi­lyt­tä­vät alkeel­li­sil­la tehos­teil­laan tänään, eivät­kä siten edel­ly­tä enää kor­keim­pia ikä­ra­jo­ja.” #

Mat­ti Palo­hei­mo: Sek­siä ja väki­val­taa – Kysy­myk­siä elo­ku­va­tar­kas­ta­jal­le, s. 89 #

Tot­ta, kor­keim­pia ikä­ra­jo­ja (K15 tai K18) tus­kin enää tar­vi­taan, mut­ta van­hem­pien kan­nat­taa sil­ti varoa luu­le­mas­ta, että pie­nim­mät lap­set kyke­ni­si­vät aikui­sen tavoin erot­te­le­maan tehos­teil­taan alkeel­li­set elo­ku­vat nykyi­sis­tä, tehos­teil­taan parem­mik­si kehit­ty­neis­tä. Muis­tan näh­nee­ni aina­kin osan Ihmis­sut­ta pie­ne­nä ja pelän­nee­ni sitä kau­an sen jäl­keen. Mie­tin, mis­tä sai­sin hopei­sia asei­ta joil­la voi­sin voit­taa ihmis­su­den. #

Ihmis­susi­bok­si­ni ikä­ra­ja näkyy ole­van yksi­tois­ta vuot­ta. #

Toi­saal­ta Alfred Hitchcoc­kin Psy­ko (1960) suih­ku­mur­hi­neen on yhä aidos­ti kau­his­tut­ta­va elo­ku­va. Myös­kään Wil­liam Fried­ki­nin Manaa­jan (1973) jär­kyt­tä­vyys ei ole olen­nai­ses­ti muren­tu­nut kol­mes­sa­kym­me­nes­sä vuo­des­sa, vaik­ka paho­lai­sen rii­vaa­ma tyt­tö ei enää ulko­näöl­tään pär­jää uusim­mil­le kam­mo­tuk­sil­le. Manaa­jas­sa on kysy­mys ihmi­sen syvim­mis­tä pelois­ta, mur­ro­si­käi­sen sek­su­aa­li­suu­den kau­huis­ta” --- #

Mitä vit­tua? #

--- “ja per­soo­nal­li­sen pahan val­las­ta ihmi­sen yli.” #

ed. (lin­ki­tyk­set omia­ni) #

Sano­kaa, että tuo kes­kim­mäi­nen on jon­kin­lai­nen lip­sah­dus, tai että minä en vain ymmär­rä sitä! #

Kuka teis­tä Jyväs­ky­län blo­go­sa­laa­veis­ta on töis­sä mar­ke­tin kas­sal­la? Minus­ta nimit­täin tun­tui tänään ensim­mäis­tä ker­taa sit­ten aloitk­se­ni, että minut tun­nis­tet­tiin ja se tapah­tui juu­ri mar­ke­tin kas­sal­la. #

Olen miet­ti­nyt että se on var­maan aika kiusal­lis­ta sil­le tun­nis­ta­jal­laee jos minut jos­kus joku sat­tui­si tun­nis­ta­maan, tai sii s ain­kin minä oli­sin sii­tä hiu­kan hämil­lä­ni jos oli­sin se toi­nen, joka tuln­nis­tai­si minut, kun pitäi­si miet­tiä että pitäi­si­kö täs­sä nyt joten­kin ilmais­ta se että olen tun­nis­ta­nut vai ei ja jos niin kuin­ka sen teki­si ja jos ei niin kuin­ka sen onnis­tuu pitä­mään sisä­lään ettei se vahin­gos­sa mul­jah­da ulos. Ja samaan aikaan minä voin vain olla autu­aan tie­tä­mät­tö­mä­nä koko toi­sen sisäl­lä tapah­tu­vas­ta päh­käi­lys­tä kun en tie­ten­kään sitä tois­ta tun­ne, tai jos en sitä tois­ta tun­ne, niin kuin en useim­pia tämän luki­joi­ta var­maan näkö, siis nöll, siis näöl­tä tun­ti­si. #

Minä ostin siel­tä mar­ke­tist a kol­me pul­loa Fenix-juo­maa kun ja sii­tä hyväs­tä sain hyp­py­na­run, tuol­lai­sen aika huo­maa­mat­to­man värin­sen (lii­maan sii­tä kuvan tähän väliin jäl­ki­kä­teen):  #

Sii­nä on kier­ro­salklas­ku­ri ja sties mitä hie­nouk­sia. Onnea ala­ker­ran naa­pu­ri! Täs­tä­lähn saat kuun­nel­la tasais­ta jum­pu­tus­ta joka ei ole­kaan läh­töi­sin subwoo­fe­ris­ta­ni vaan sen lisäk­si jlat­ti­aa vas­ten iskey­ty­vis­tä jalois­ta­ni. #

Voi tai­vas, ava­sin juu­ri tuos­ta hyp­py­na­rus­ta otta­ma­ni kuvan ja tajusin että se näyt­tää ykyl­lä mel­ko roi­sil­ta. Niin kuin oli­sin osta­nut kak­si dil­doa ja ties mitä per­vers­siä narua saa­vut­taak­se­ni autoe­root­ti­sen asfyk­si­aa­tion kuin Mic­hael Hutc­hence - öh, ehkä voi­si kui­ten­kin sal­lia tit­sel­leen sen ver­ran tau­koa täs­sä, että tar­kis­tai­si nimien oikean kir­joi­tusa­sun vaik­ka ogooglel­la. #

Kam­mot­taa muu­ten aja­tus että täl­lä lail­la kir­joit­taes­sa tän­ne alkai­si lip­sah­de­la aja­tuk­sia jot­ka haluai­si ehdot­to­mas­ti pyyh­kiä pois mut­ta kun ei voi, mut­ta toi­saal­ta sehän täs­sä on niin jän­nää­kin juu­ri. Mut­ta kum­mas­ti sil­lä lail­la luu­lee että kun rajat pois­taa niin ei pys­ty enää pite­le­mään itse­ään muka aio­sois­sa vaan että aja­tuk­set alkai­si väki­sin mul­jah­del­la tän­ne. #

Enkä nyt siis tar­koi­ta tuom­moi­seia Mic­hael Hut… Joo, kyl­lä se kir­joi­te­taan että Hutc­hence. Niin tuom­moi­sa. Vaan nii­tä jotiain, siis mitä? No hul­lua­ko nii­tä nyt täs­sä ker­to­maan! #

Kun jonain, val­miik­si muu­toin­kin päin per­set­tä men­nee­nä päi­vä­nä koit­taa minul­le se het­ki, jol­loin avai­met unoh­tu­vat sen taka­na­ni kiin­ni pau­kah­ta­van oven taak­se, minä toi­von kyke­ne­vä­ni yhtä kyl­mä­päi­seen suh­tau­tu­mi­seen kuin -C- omas­sa tilan­tees­saan. Tosin olen kyl­lä sikä­li hie­man hän­tä keh­nom­mas­sa ase­mas­sa, että minul­la ei ole pie­no­kais­ta, jon­ka edes­sä minus­ta­kin oli­si riit­tä­vän tar­peel­lis­ta olla roh­kea. Kor­kein­taan joku epä­miel­lyt­tä­vä naa­pu­ri sii­hen tie­tys­ti juu­ri sil­loin sat­tui­si. #

Tämä on se koh­ta, jos­sa voi­si olla kol­me täh­teä. #

Täs­sä jonain päi­vä­nä - eilen tai tois­sa­päi­vä­nä - olin tulos­sa kau­pas­ta ja ohit­ta­mas­sa edel­lä­ni kävel­lyt­tä nais­ta, kun tämä yhtäk­kiä kään­tyi kan­noil­laan ja tokai­si: “Mitäs seu­rai­let? Ei tääl­lä saa seu­rail­la ihmi­siä.” #

Noin sekun­nin kol­man­nek­sen tun­sin mie­les­sä­ni lord­bo­re­dom­mais­ta pel­koa sii­tä, että näy­tän vaa­ni­ja­rais­kaa­ja­hiip­pa­ril­ta, mut­ta sit­ten se kor­vau­tui jani­uusi­ta­lo­mai­sel­la tie­toi­suu­del­la sii­tä, ettei vika ole minus­sa, vaan kaik­ki muut ihmi­set ovat joko vähän yksin­ker­tai­sia tai sit­ten muu­ten vain pääs­tään sekai­sin (welco­me to my world!). Sen jäl­keen huo­ma­sin edel­len jii­uusi­ta­lo­mai­ses­ti jää­vä­ni poh­dis­ke­le­maan sitä, että mitä tuo nai­nen oli oikein tar­koit­ta­nut sanoes­saan, että “tääl­lä”. Mis­sä tääl­lä? Tääl­lä Kel­tin­mäes­sä? Tääl­lä Suo­mes­sa? Tääl­lä maa­il­mas­sa? Tääl­lä pään sisäl­lä? #

Täs­sä­kin voi­si olla kol­me täh­teä. Mut­ta kun minä en sitä itse kek­si­nyt ja var­sin­kin kun se on niin main­strea­mia, niin enhän minä sitä toh­di käyt­tää. Pitäi­si­vät minua vie­lä kopioi­ja­na, epä­oma­pe­räi­se­nä. #

Olen vajon­nut taas apa­ti­aan, joka täl­lä ker­ral­la on taval­lis­ta­kin voi­mak­kaam­pi ja pit­kä­kes­toi­sem­pi. Huo­ma­sin sen aamul­la nap­pe­ja naa­maan kis­koes­sa­ni, sil­lä tajusin, että olo­ni mel­kein sel­lai­nen kuin se oli­si jos oli­sin tul­lut immuu­nik­si koko selek­tii­vi­sel­le sero­to­nii­nin takai­sin­o­ton estol­le. Olen tie­tys­ti koet­ta­nut miet­tiä, että mis­tä se joh­tuu, ja niin teh­des­sä­ni kii­tel­lyt onnea­ni, että pai­noin mie­lee­ni tämän alkaes­sa, että tämä ei joh­du sii­tä että lope­tin syano­ko­ba­la­mii­nin syö­mi­sen, kos­ka sil­loin en sitä vie­lä ollut lopet­ta­nut, vaan vas­ta aikeis­sa niin teh­dä. #

Se voi ehkä joh­tua sii­tä, että olen taas pit­käs­tä aikaa avan­nut myrk­ky­pul­lo­ni kor­kin ryh­mäs­sä, vaik­ka­kaan joko myrk­ky­ni ei sii­tä huo­li­mat­ta tule pul­los­ta ulos tai sit­ten tulee, mut­ta kukaan ei suos­tu sitä nie­le­mään. #