Tänään sit­ten Ugus­kin muis­taa kat­soa Los­tin, eikös joo? #

Elät­te­lin toi­voa, että len­to­ko­neen putoa­mi­nen liit­tyi­si joten­kin Ber­mu­dan kol­mioon, joka kieh­toi minua pik­ku­poi­ka­na val­ta­vas­ti ja jos­ta luin kai­ken, mitä pik­ku­ky­län pik­ku­kir­jas­ton pik­ku parap­sy­ko­lo­gian­osas­tol­ta löy­tyi. Mut­ta len­to­kap­tee­ni sanoi koneen kään­ty­neen koh­ti FidziäMik­si­kä­hän Google-haku ‘Fiji’ (tai pai­kan­ni­met ylei­sem­min­kään) eivät ehdo­ta Google Map­sin tulos­ta heti alkuun, niin kuin kuvia­kin toi­si­naan?, joka ei ole siel­lä päin­kään, joten ei tai­da toi­vee­ni toteu­tua. #

Näin jotain Lost-aiheis­ta unta­kin vii­me yönä, joh­tuen luul­ta­vas­ti sii­tä, että kat­se­lin illal­la ensim­mäi­sen osan nau­hal­ta uudes­taan muis­tin vir­kis­tä­mi­sek­si. Huo­ma­sin, että pimeäs­sä ja hil­jai­ses­sa huo­nees­sa väsy­nee­nä tuon kat­se­lu on pal­jon tun­nel­mal­li­sem­paa ja vai­kut­ta­vam­paa todel­li­suus­pa­koa kuin valoi­sas­sa ja tie­to­ko­neen melun täyt­tä­mäs­sä huoneessa.
Katselu.
Tuon.
On. #