Guys, where are we?
#1922. Torstai, 2. helmikuuta 2006 klo 16.31.13, kirjoittanut Jani. 9
Tänään sitten Uguskin muistaa katsoa Lostin, eikös joo? #
Elättelin toivoa, että lentokoneen putoaminen liittyisi jotenkin Bermudan kolmioon, joka kiehtoi minua pikkupoikana valtavasti ja josta luin kaiken, mitä pikkukylän pikkukirjaston pikku parapsykologianosastolta löytyi. Mutta lentokapteeni sanoi koneen kääntyneen kohti FidziäMiksikähän Google-haku ‘Fiji’ (tai paikannimet yleisemminkään) eivät ehdota Google Mapsin tulosta heti alkuun, niin kuin kuviakin toisinaan?, joka ei ole siellä päinkään, joten ei taida toiveeni toteutua. #
Näin jotain Lost-aiheista untakin viime yönä, johtuen luultavasti siitä, että katselin illalla ensimmäisen osan nauhalta uudestaan muistin virkistämiseksi. Huomasin, että pimeässä ja hiljaisessa huoneessa väsyneenä tuon katselu on paljon tunnelmallisempaa ja vaikuttavampaa todellisuuspakoa kuin valoisassa ja tietokoneen melun täyttämässä huoneessa.
Katselu.
Tuon.
On. #
Joo, kyllä se nyt muistutettuna muistaa. Pitää nähdä mistä tämä kaikki kohu.
Hienoa että sinäkin olet vanha Bermuda-fani! Minä näet myös. Luin naperona molemmat Charles Berlitzin kirjoittamat kirjat aiheesta niin moneen kertaan että osasin luetella ulkoa nimeltä kymmenittäin sinne kadonneita laivoja. Lentokoneita en, koska niillä on harvemmin nimiä, vain koodisarjoja.
Hassua, miten niin monet tuolloin, pienenä, täysin uskottavilta ja totuudenmukaisilta vaikuttaneet teokset muuttuivat jossain vaiheessa epäuskottavaksi pseudotieteeksi. Koska se oikein tapahtui, ja miten?
Voih, onkohan se minunkin kohdallani joskus edessä.
Toivon, ettei. Se on nimittäin hurjan paljon jännempi paikka semmoinen maailma, jossa noihin uskoo, kuin tämmöinen, jossa ei.
Tuli näköjään puhuttua lööperiä kun sanoin, että tämän alussa kerrataan edellisjakson tapahtumat. Niin tehtiin siinä versiossa, jonka minä tuosta kakkosjaksosta näin, mutta ei näköjään sitten tässä Nelosen versiossa.
Hetken tosiaan kesti päästä mukaan. Alkupuoli ei vielä vakuuttanut, mutta loppua kohti meno muuttui kiinnostavaksi. Se radioviesti ratkaisi lopullisesti: eiköhän tämä pidä ensi viikollakin katsoa.
Suurin puute: henkilöhahmojen kaksiulotteisuus. Sarjan alkuvaiheessahan pitäisi henkilöiden nimenomaan koukuttaa katsojat!
Samainen radioviesti vakuutti minutkin lopullisesti. Käheä ranskalaisnaisen ääni ja vääristynyt kierroslukumittarin ääni jäivät kummittelemaan mieleen.
Aluksi olin toiveikas Hurleyn suhteen ja oletin, että olisiko tässä kerrankin ylipainoinen henkilöhahmo, jonka ylipainoisuus ei olisi keskeisin piirre, mutta pahasti näyttää menevän siihen suuntaan, että ihan tyypillistä lihavaa hahmoa siitäkin tehdään. Sympaattinen tyypppi sinänsä, ei siinä mitään.
Tulee aivan nostalginen olo tuosta Lost-sarjasta! Judin koneelta sitä katselin kun synnytin Kristiania, tai ei siinä aivan työntövaihe vielä meneillään ollut mutta supistukset kuitenkin. Joten jatkan sarjan katsomista sitten kun tulee jakso jota en ole nähnyt, mutta upealta se silloinki vaikutti Woo!
Vai että nostalginen! Korostetaan sitä nyt sitten vielä, kuinka takapajuinen olen kun en ole vielä nähnyt koko Lostia.
Mukava nähdä sinua pitkästä aikaa, Carmabal.