Seksin ostokiellon lievennyksestä
#2233. Lauantai, 27. toukokuuta 2006 klo 15.39.47, kirjoittanut Jani. 2
Aluksi vastuuvapauslause: minä en tiedä tästä asiasta mitään muuta kuin sen vähän minkä olen uutisista lukenut, enkä ole pohtinut asiaa sen kummemmin, joten tämä siis ei ole kannanotto seksin oston kriminalisoinnin puolesta eikä sitä vastaan, vaan lyhyt pohdiskelu seuraavan, tämänpäiväisen uutisen pohjalta. #
“Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen pitää seksin oston kieltämiseen tähtäävän lakiesityksen lieventämistä ongelmallisena. […] Hänen mukaansa seksin ostaja ei voi tietää, mitä taustavoimia myyjän takana on. Räsänen myös arvioi, että prostituoidut saattavat antaa parittajien käskystä vääriä tietoja asemastaan.” #
Vaikka yleensä olenkin kristillisten kantoja vastaan lähes laidasta lukien, niin tässä Räsänen osuu minusta asian ytimeen. Mistä vitusta (sic) asiakas muka voisi tietää, onko maksullinen nainen ihmiskaupan uhri tai parittajan palkkalistoilla? #
Jos seksin ostamisen kriminalisointi liitetään ihmiskauppaan tai paritukseen, olisi luonnollisesti seuraava vaihe maksullisten naisten sertifikaattijärjestelmä, jolla aidosti vapaaehtoiset seksityöläiset kykenisivät tarvittaessa todistamaan asiakkailleen tekevänsä työtään näistä lieveilmiöistä vapaina. Sertifikaatin näkemisen pyytämättä jättämistä voisi sitten minusta pitää todisteena siitä ettei asiakas ole piitannut taustalla mahdollisesti vaikuttaneista, laittomista tekijöistä. #
Tietysti sertifikaattejakin voi helposti väärentää, ja niin parittajat ja ihmiskauppiaat sen jälkeen tekisivätkin, mutta sen jälkeen vastuu olisi luontevasti sillä osapuolella jolle se kuuluu, eli sillä taholla, joka naisen on tähän harhautukseen pakottanut. #
Tästä voitaisiin vetää analogia myös tekijänoikeuslain ongelmalliseen “laillinen lähde” -käsitteeseen… Vitustako ostaja tietää, onko jokin kauppa tai kauppias laillinen vai laiton?