Mee­mit kul­ke­vat tut­ki­mat­to­mia tei­tä. #

Koe­tin miet­tiä jotain uskot­ta­vaa tapaa selit­tää sitä, kuin­ka lii­tän pääs­sä­ni tun­tu­van sähi­nän tele­vi­sioi­hin. Tar­kem­min sanot­tu­na sii­hen kor­kea­taa­juuk­si­seen (käsit­tääk­se­ni vii­den­tois­ta kilo­hert­sin taa­juuk­si­seen) ääneen, joka niis­tä läh­tee. Mut­ta sii­nä oli jo läh­tö­koh­tai­ses­ti se ongel­ma, että olen empii­ri­ses­ti havain­nut, että kaik­ki eivät edes tie­dä koko äänes­tä mitään. Tämä joh­tuu ilmei­ses­ti sii­tä, että ihmi­sen kuu­loais­tin ylä­pään kyky­ra­ja puto­aa var­sin­kin iän myö­tä hei­ke­tes­sään jon­ne­kin tuon vii­den­tois­ta kiep­peil­le ja alle­kin. #

Sit­ten, juu­ri tätä mureh­ties­sa­ni, tuli yhtäk­kiä kuvioi­hin tämä “yli­ää­ni tei­nien soit­to­ää­ne­nä” -mee­mi. Lyhy­käi­syy­des­sään siis englan­ti­lai­set ostos­kes­kuk­set ovat hyö­dyn­tä­neet tuo­ta nuor­ten kor­vien kor­kei­den taa­juuk­sien kuu­le­mis­ky­kyä siten, että soit­ta­vat nii­tä ylä­taa­juuk­sia niin koval­la voi­mak­kuu­del­la, että tei­ni­lau­mat hajoa­vat kiin­teis­töis­tä not­ku­mas­ta. Van­hat kää­kät, jot­ka eivät nii­tä taa­juuk­sia kuu­le, eivät niis­tä äänis­tä häi­riin­ny. Nok­ke­lat tei­nit kek­si­vät äänit­tää näi­tä yli­ää­niä kän­ny­köi­hin­sä soit­to­ää­nik­si ja kyke­ne­vät nyt sit­ten soit­te­le­maan toi­sil­leen kes­ken oppi­tun­nin ilman että opet­ta­jan­kää­kät kuu­le­vat. #

Pala­tak­se­ni takai­sin omaan aihee­see­ni, tämä yli­ää­ni (157 kt:n MP3-tie­dos­to; via Waxy.org) pör­rää jus­tiin niil­lä taa­juuk­sil­la että se tun­tuu pääs­sä ihan samal­ta kuin mil­tä minun pääs­sä­ni tun­tuu tuon uuden lääk­keen sivu­vai­ku­tuk­se­na. Se joh­tuu arvat­ta­vas­ti alen­tu­nees­ta veren­pai­nees­ta, jon­ka takia tuon ohjees­sa varoi­tel­laan myös pyör­tyi­lys­tä lii­an äkil­lis­ten ylös­nousu­jen seu­rauk­se­na. #