marginaali


  Haastamatta haastavaa »

Sometimes dead is better

#2235. Keskiviikko, 31. toukokuuta 2006 klo 13.07.38, kirjoittanut Jani. 16 kommenttia.

Pahoit­te­len, että olen ollut poik­keuk­sel­li­sen kau­an hil­jaa, mut­ta se joh­tuu sii­tä, että olen tul­lut uskoon. #

Hah, het­ken luu­lit­te! Myön­tä­kää pois! #

Tosia­sias­sa päi­vä­ni kulu­vat syö­den ja var­sin­kin nii­tä syö­mi­siä mit­tail­len. Aina­kaan tähän men­nes­sä mir­tast­sat… mir­tas­tep… mirs­tap… uusi lää­ke ei ole saa­nut aikaan mitään ahmi­mis­hi­moa, vaik­ka lää­kä­ri kyl­lä sanoi­kin sen vai­kut­ta­va kyl­läi­syy­den­tun­tee­seen eikä ruo­ka­ha­luun. Ja kun minä en ole kum­paa­kaan nou­dat­taen syö­nyt enää vuo­siin vaan aiem­min loh­du­tuk­sek­se­ni, nyt kalo­ri-, pro­teii­ni- ja ras­va­mää­rät täyt­tääk­se­ni, niin ei oli­si ole­tet­ta­vaa­kaan että tuo syö­mi­see­ni vai­kut­taa. #

Kävin eilen käve­lyl­lä. Aika vei­ke­ää tou­hua kun joka toi­sel­la aske­leel­la mei­naa pyör­tyä ja joka toi­sel­la tun­to hävi­ää kai­kis­ta raa­jois­ta. Pää­sin kui­ten­kin peril­le, Kol­mi­sop­pi­sel­le. Paluu­mat­kal­la kävin kier­te­le­mäs­sä mat­kan var­rel­la olleel­la lem­mik­kie­läin­ten hau­taus­maal­la. #

Vaik­ka hau­taus­maat yleen­sä eivät sitä minus­ta ole­kaan, niin eläin­ten hau­taus­maat ovat minus­ta joten­kin kar­mi­vaa kat­sel­ta­vaa. Ehkä se joh­tuu sii­tä, että hau­dat ovat niin pie­niä ja muis­tut­ta­vat sik­si ihmis­hau­taus­mai­den pie­nim­pien asuk­kien hau­to­ja. Lisäk­si ris­tei­hin ja hau­ta­ki­viin tuher­re­tuis­ta teks­teis­tä näkee, että tämä paik­ka on ole­mas­sa var­sin­kin juu­ri lap­sia var­ten. Tai sit­ten se joh­tui sii­tä, että kor­va­na­peis­ta soi saman­ai­kai­ses­ti pää­hä­ni Aphex Twi­nin Tree (937 kt:n WAV).  #

Yksi kym­me­ni­sen vuot­ta sit­ten kuol­leen otuk­sen hau­ta oli kai­vet­tu auki ja sen asuk­ki oli ilmei­ses­ti siir­ret­ty sii­tä jon­ne­kin. Vain hau­ta­ki­vi oli jos­tain syys­tä jätet­ty pai­koil­leen. #

Pomo-kis­sa oli elä­nyt vain kol­me kuu­kaut­ta. #

Kaik­kein irvok­kain­ta minus­ta näis­sä pai­kois­sa on aja­tus eläi­miin nii­den tah­to­mat­ta ja ansait­se­mat­ta lii­te­tyis­tä inhi­mil­lis­tyk­sis­tä, ihmis­mäi­ses­tä ajat­te­lus­ta ja tun­teis­ta. Maa­han toki ottaa oman­sa takai­sin, tah­toi­vat kivien ja ris­tien pys­tyt­tä­jät sitä tai eivät, mut­ta sil­ti nii­den pys­tyt­tä­mi­nen edus­taa minus­ta vas­ten­mie­li­ses­ti halua sitoa ker­ran elä­nees­tä eläi­mes­tä joi­tain sii­hen todel­li­suu­des­sa kuu­lu­mat­to­mia osia ihmis­ten todel­li­suu­teen. Minul­le “elät aina muis­tois­sam­me” tar­koit­taa samaa kuin “Minul­le tär­kein­tä sinus­sa oli­vat omat, ihmis­mäi­set aja­tuk­se­ni ja tun­tee­ni sinus­ta, enkä halua luo­pua niis­tä, vaik­ka sinä olet­kin jo pelk­kää mul­taa. Todel­li­nen, fyy­si­nen sinä olit yhden­te­ke­vä”. Vaik­ka lap­sel­ta täl­lai­sen itse­kes­kei­sen ajat­te­lun ymmär­tää­kin, niin minua puis­tat­taa aja­tus aikui­sis­ta, jot­ka tuke­vat ja kan­nus­ta­vat sel­lais­ta ajat­te­lua puhu­mat­ta­kaan niis­tä, jot­ka itse ajat­te­le­vat siten. #

Minus­ta kaik­kein paras tapa kun­nioit­taa eläi­men muis­toa on pääs­tää se takai­sin osak­si sitä suur­ta kier­to­kul­kua jos­ta se on tul­lut­kin. Ainoa aja­tus, joka oli­si täs­sä suh­tees­sa lähem­pä­nä täy­del­li­syyt­tä kuin Bri­min aja­tus kis­san tuh­kien sirot­te­lus­ta ruuk­ku­ku­kan juu­ril­le oli­si minul­le nii­den tuh­kien sirot­te­lu luon­toon. #

Tosin koti­kis­sat ja koi­rat­han eivät enää aikoi­hin ole olleet luon­nos­ta, joten sikä­li ihmi­sen huo­leh­dit­ta­va­na ole­va kas­vi sopii ehkä sit­ten­kin parem­min. #

 
« Bzzzzzzzzz
•)) 16 kommenttia postaukselle Sometimes dead is better. ↩
  1. #8713. Keskiviikko, 31. toukokuuta 2006 klo 13.17.54, kirjoittanut Ugus.
    Ugus

    Jos sel­lai­nen ohi­kii­tä­vä mik­ro­se­kun­ti las­ke­taan het­kek­si niin sit­ten kyl­lä, hetken…

    Irvo­kas­ta­han lem­mik­ki­hau­taus­mais­sa on sekin, että niil­lä hau­doil­la on ris­te­jä, jot­ka täten liit­tä­vät eläi­met kris­ti­nus­koon. Uskon­toa tun­nus­ta­via eläi­miä? Hei haloo.

  2. #8714. Keskiviikko, 31. toukokuuta 2006 klo 13.22.10, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Sii­hen ris­ti­pel­lei­lyyn­pä se suo­ras­taan kulminoituukin.

    Tie­tys­ti voi­si aja­tel­la, että tämä eläin­ten hau­taa­mi­nen hau­tuu­mail­le ris­tei­neen on jon­kin­lais­ta las­ten har­joit­te­lua tule­via ihmis­ten hau­taa­mi­sia aja­tel­len, mut­ta en tie­dä sit­ten, onko aja­tus lem­mik­kie­läi­mis­tä ihmis­las­ten har­joi­tus­kap­pa­lei­na (jot­ka muis­sa yhteyk­sis­sä myös leik­ki­ka­lu­jen nimel­lä tun­ne­taan) sekään kovin miellyttävä.

  3. #8715. Keskiviikko, 31. toukokuuta 2006 klo 13.54.14, kirjoittanut Brim.
    Brim

    Minul­le tyr­kät­tiin Eetun euta­n­asian jäl­keen kuvas­to, jos­ta sain sela­ta tuh­ka­uur­na­mal­le­ja ennen kuin kis­sa oli edes ehti­nyt kyl­met­tyä. Niis­sä tai­si muu­ten olla ris­tit, jos en oikein muis­ta. Har­vem­pi käyt­tää lem­mik­kin­sä kas­teel­la (tulee heti mie­leen, että onko­han ame­ri­kas­sa tämä­kin jo kek­sit­ty) joten ris­tit oli­vat tur­hia ja typeriä.

    En tie­dä tul­kit­sin­ko minä nyt teks­ti­si vähän vää­rin, kor­jaa jos olen vää­räs­sä. Minul­le Eetu aina­kin elää aina muis­tois­sa­ni, eikä sen fyy­si­nen ole­mus ole/ollut yhden­te­ke­vä. Yri­tin pitää sen fyy­si­sen ole­muk­sen kun­nos­sa kir­jai­mel­li­ses­ti hin­nal­la mil­lä hyvän­sä. Ja kyl­lä, tun­sin voi­mak­kaas­ti sitä kisua koh­taan ja tun­nen vie­lä­kin, ajan kans­sa se haa­lis­tuu pel­kik­si muis­toik­si. Tie­dän ole­va­ni lap­sel­li­nen ja itse­käs­kin, kun en vie­lä kis­san tuh­kis­ta luo­vu. Tuh­kaa­mi­sel­la halusin var­mis­taa sil­le arvok­kaan lopun. Kun­han löy­dän sopi­vim­man pai­kan ja tavan, niin sirot­te­len tuh­kat osak­si kier­to­kul­kua. Eetun oma kuk­ka tun­tui minus­ta vaan hyväl­tä ajatukselta.

    Oli pak­ko nyt ottaa rai­vok­kaas­ti kan­taa, kos­ka tämä on minul­le tär­keä asia. Eläi­met ovat aina olleet par­hai­ta ystä­viä­ni ja tär­keäm­piä kuin per­hee­ni ihmi­set, jot­ka voi­sin jät­tää mie­lui­ten vaik­ka haas­ka­lin­tu­jen nokit­ta­vak­si. Ja no, sii­tä­hän kuol­leen (sekä ihmi­sen että eläi­men) sure­mi­ses­sa on aina kyse - ettei olla vie­lä val­mii­ta pääs­tä­mään irti niis­tä omis­ta tunteista.

    Seka­vaa, tie­dän. I’ll get me coat.

  4. #8716. Keskiviikko, 31. toukokuuta 2006 klo 14.24.35, kirjoittanut V..
    V.

    Tuo las­ten “hau­tai­lu­har­joit­te­lu” tai­si aina­kin sen ker­ros­ta­lon pihal­la, jos­sa minä lap­suut­ta­ni vie­tin, kul­mi­noi­tua sii­hen, että erään hams­te­rin (vai oli­ko mar­su?) hau­ta­jais­ten jäl­keen hau­tail­tiin ensin lego-ukko­ja, sit­ten kär­pä­siä ja kima­lai­sia (jot­ka oli var­ta­vas­ten kuop­pa­jai­sia var­ten kyl­mät­ty) ja lopul­ta joku tap­poi sisi­lis­kon. Myön­nän sei­so­nee­ni jokai­sen kuo­pan reu­nal­la. Jos­tain syys­tä tun­nen vie­lä­kin aina muis­tu­tet­taes­sa suur­ta syy­li­syyt­tä niis­ta kris­til­li­sen tapa­kas­va­tuk­sen eteen uhra­tuis­ta eläi­mis­tä, vaik­ka en edes omin käsin nii­tä kön­tän­nyt­kään. Jopa kär­pä­sis­tä, vaik­ka olen nii­tä teloit­ta­nut var­mas­ti par­vit­tain tuon epi­so­din jälkeen.

  5. #8717. Keskiviikko, 31. toukokuuta 2006 klo 14.38.51, kirjoittanut -C-.
    -C-

    Uinu, uinu lem­mik­ki­ni. Sehän saat­toi köm­piä ylös itsekin..

    En ole kos­kaan käy­nyt lem­mik­kien hau­taus­maal­la. Kis­sat ja koi­rat on aina hau­dat­tu omal­le pihal­le, tuh­kaa­mat­ta. Ja ilman ristiä.

    Bri­min mai­nit­se­ma tuh­ka­uur­nien esi­te tuli taan­noin nokan eteen saman­kal­tai­sis­sa mer­keis­sä. En muis­ta oli­ko niis­sä ris­te­jä, ei kai voi­nut olla. Eihän? Sii­nä on kyl­lä niin ajoi­tet­tu tilan­ne hie­roa uur­na­kaup­paa, kun saat­to­vä­ki itkee sil­mi­ään pääs­tä. Itsel­le­ni tuli mie­leen vain aja­tus, jota en voi­nut lausua ääneen. Mis­tä tie­tää kenen tuh­kat sii­nä pur­kis­sa lopul­ta sit­ten edes on, kun sen saa.

  6. #8718. Keskiviikko, 31. toukokuuta 2006 klo 14.58.23, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Brim: Kir­joit­taes­sa­ni ajat­te­lin, että tämä liip­paa sen ver­ran lähel­tä tilan­net­ta­si, että vaa­ra vää­ri­nym­mär­re­tyk­si tule­mi­ses­ta on ole­mas­sa. Kom­ment­ti­si oli minus­ta kui­ten­kin kau­ka­na rai­vok­kaas­ta, eikä täs­sä näh­däk­se­ni mitään var­si­nais­ta vää­ri­nym­mär­rys­tä ole, sil­lä en tun­ne toi­mia­si kis­sa­si suh­teen tar­peek­si liit­tääk­se­ni täs­sä toi­tot­ta­mia­ni arvo­tuk­sia sii­hen; ainut, min­kä tie­dän, oli tuo, min­kä teks­tis­tä­si poi­min (kis­saan tuh­kaa­mi­nen ja tuh­kan mah­dol­li­nen kier­rä­tys), ja se vai­kut­ti minus­ta hyvin­kin järkevältä.

    Mie­len­kiin­tois­ta, että mai­nit­sit haas­ka­lin­tu­jen nokit­ta­vak­si jät­tä­mi­sen esi­merk­ki­nä keh­nos­ta koh­ta­los­ta; Zarat­hustra­lai­set kun teke­vät juu­ri niin kuol­leil­leen ja se tuli mie­lee­ni ensim­mäi­se­nä kun koe­tin miet­tiä eläi­men arvol­le sopi­vaa tapaa ruu­miin hävittämiseksi.

  7. #8719. Keskiviikko, 31. toukokuuta 2006 klo 15.05.05, kirjoittanut Jani.
    Jani

    V.: “Jopa kär­pä­sis­tä, vaik­ka olen nii­tä teloit­ta­nut var­mas­ti par­vit­tain tuon epi­so­din jälkeen.”

    Täs­sä tai­taa ilme­tä se kuin­ka rat­kai­se­vaa syyl­li­syy­den­tun­non kan­nal­ta ei niin­kään ole teko itses­sään vaan teon syyt; jäl­keen­päin teloit­ta­ma­si kär­pä­set ovat ehkä mie­les­sä­si kuol­leet hyväs­tä syys­tä (joka tosin voi olla jotain niin­kin vähä­pä­töis­tä kuin revii­ril­le­si luvat­ta astu­mi­nen) kun taas nii­den lap­suu­des­sa tapet­tu­jen kuo­le­man syy on mie­les­sä­si leik­ki­mi­nen - mikä edel­leen puo­les­taan pal­jas­taa arvo­tuk­sen, jos­sa tar­ve leik­kiä on vähem­män arvo­kas motii­vi kuin aikuis­ten motiivit.

    Oli­pa pää­tel­mä­ni oikein tai ei, tämä tun­tuu minus­ta joten­kin äärim­mäi­sen tutul­ta arvoa­se­tel­mal­ta; itse­kään en kyke­ne anta­maan itsel­le­ni anteek­si vää­ryyk­sik­si koke­mia­ni teko­ja­ni, vaik­ka oli­sin teh­nyt ne lap­se­na… tai kos­ka olen teh­nyt ne lap­se­na ja lap­sen huo­nois­ta, aikui­sen motii­ve­ja vähem­män arvok­kais­ta motii­veis­ta johtuen.

  8. #8720. Keskiviikko, 31. toukokuuta 2006 klo 15.11.59, kirjoittanut Jani.
    Jani

    -C-: Uinu, uinu lem­mik­ki­ni oli minus­ta tosi pelot­ta­va. Lie­nee tosin sekin nii­tä, jot­ka olen näh­nyt lii­an nuo­rel­la ja alt­tiil­la iäl­lä. Mut­ta nyt tuol­la käy­tyä­ni en kyl­lä yhtään ihmet­te­le, mik­si King valit­si tuon pai­kan yli­luon­nol­lis­ten tapah­tu­mien kes­ki­pis­teek­si tarinassaan.

  9. #8721. Keskiviikko, 31. toukokuuta 2006 klo 16.43.36, kirjoittanut norsis.
    norsis

    Mel­kein jo jätin illal­la kom­men­tin, että “kai sit­ten huo­men­na jo päi­vi­tät” :D

    Oli­si muu­ten jän­nää tai siis kama­laa, jos tal­len­tui­si kaik­ki, mitä tähän kom­ment­ti­loo­taan kir­joit­taa, mut­ta jät­tää lähet­tä­mät­tä. Usein kui­ten­kin tulee aloi­tet­tua jotain, mitä ei sit­ten kos­kaan saa valmiiksi.

    Nyt­kin yri­tin moneen ker­taan jotain kir­joit­taa tuo­hon lem­mik­kia­si­aan, mut­ta en sit­ten kui­ten­kaan saa­nut mitään point­tia siihen.

  10. #8722. Keskiviikko, 31. toukokuuta 2006 klo 17.17.48, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Huu, tulok­set oli­si­vat var­maan yhtä jän­niä kuin oli­vat sii­tä “kir­joi­te­taan pois­ta­mat­ta mitään” -kokei­lus­ta­ni!

    Sovel­sin muu­ten jos­kus aiko­jen aamun­koi­tos­sa vähän jotain tuol­lais­ta, eli pakot­tau­duin kir­joit­ta­maan kom­men­tin lop­puun ja lähet­tä­mään sen vaik­ka kuin­ka oli­si tul­lut sel­lai­nen “äh, eihän mul­la ole täs­sä mitään point­tia, ihan tur­ha kom­ment­ti” -olo. Kun sil­le tiel­le jos läh­tee niin mul­la on tai­pu­mus­ta hel­pos­ti nos­taa se rima sit­ten ihan lii­an kor­keal­le eli yhä enem­män ja enem­män kom­ment­te­ja jäi­si lähet­tä­mät­tä kun alkai­si tun­tua että kaik­ki ovat turhia.

    Niin kuin tie­tys­ti ovat­kin, mut­ta mitäs siitä.

  11. #8723. Keskiviikko, 31. toukokuuta 2006 klo 19.10.39, kirjoittanut norsis.
    norsis

    Mul­la on tääl­lä aavis­tuk­sen ver­ran kor­keam­pi rima kom­men­toin­ti­ni suh­teen, kuin Lj:ssä kel­le­kään. (En tie­dä, mik­si. Ehkä tää on vaan niin jul­ki­nen :D ) Yleen­sä en pal­joo­kaan aat­te­le, mitä kir­joit­te­len :P Jos­kus sit­ten tulee sel­lai­sia kausia, että alkaa miet­tiin, kan­nat­taa­ko lähet­tää vai­ko ei.

    No voi hel­vet­ti, nyt oon jo pyy­hi­mäs­sä tätä­kin pois :P Mut­ta per­ke­le sen­tään, mähän lähetän!

  12. #8724. Keskiviikko, 31. toukokuuta 2006 klo 19.22.19, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Kyl­lä tämä var­maan on jul­ki­sem­pi kuin ken­kään Live­jour­na­lit, niis­sä kun tie­tääk­se­ni on esi­mer­kik­si ole­tus­a­se­tuk­se­na, että Google (ja muut robo­tit) eivät indek­soi nii­tä. Että sikä­li tuo tun­ne on var­maan ihan perusteltu.

    Mul­la on tuon alun tahal­li­sen rima­na­li­tus­pro­jek­ti­ni myö­tä onnek­si se rima pudon­nut niin alas, etten enää nyky­jään yleen­sä edes huo­maa sitä. Sit­ten toi­si­naan, kuten juu­ri nyt, tulee kyl­lä kausia, että jää ihan koko­naan kom­men­toi­mat­ta. Ei vaan ker­ta kaik­ki­aan irtoa pääs­tä mitään. Sen sit­ten tosin huo­maa jo täs­tä blogistakin.

    Ja olen iloi­nen, ettet pyyh­ki­nyt pois tuo­ta viimeisintäsi. :)

  13. #8725. Keskiviikko, 31. toukokuuta 2006 klo 19.45.06, kirjoittanut Sara.
    Sara

    Ei men­nyt läpi sekun­nin mur­to-osan­kaan vertaa :)

    Minä valit­sin kis­soil­le­ni tuh­kauk­sen alun­pe­rin sii­tä syys­tä, etten ollut var­ma haluan­ko hau­da­ta nii­tä maa­han ollen­kaan. Tuh­kan kans­sa oli­si useam­pia vaihtoehtoja.

    Nyky­ään tie­dän jo, etten halua kis­so­ja­ni hau­tuu­maal­le, edes tuh­ka­na. En halua sitoa nii­tä ja ‘nii­den muis­toa’ mihin­kään paik­kaan. Jos ne oli­si­vat hau­taus­maal­la kävi­sin siel­lä jat­ku­vas­ti pil­lit­te­le­mäs­sä, ja jos en enää pää­si­si­kään käy­mään siel­lä mureh­ti­sin ja poti­sin huo­noa omaatuntoa.

    Kis­so­jen kuo­le­mas­ta on kak­si vuot­ta ja tuh­kat ovat koto­na­ni edel­leen­kin. En toi­saal­ta halua luo­pua niis­tä vie­lä (jos kos­kaan) ja toi­saal­ta en näe mitään syy­tä luo­pua niis­tä vie­lä (jos kos­kaan). Vaik­ka kan­nan kis­so­ja muka­na­ni sisäl­lä­ni ne kui­ten­kin tun­tu­vat ole­van ‘enem­män läs­nä’ kun ovat tuh­ka­na koto­na. En osaa selit­tää sitä enkä edes yri­tä. Näin vain on hyvä. Var­mis­tin sen että kis­sat sai­vat kuol­la koto­naan, sylis­sä­ni, ja tääl­lä on nii­den (maal­lis­ten jään­nös­ten) paik­ka jatkossakin.

    Kau­niim­mat uur­nat aion kyl­lä ostaa jos­kus, nyt käy­tös­sä ole­vat ovat hau­taa­mi­seen tar­koi­te­tut pah­vi­set. Mut­ta uur­nat eivät tosi­aan­kaan ole tär­kein asia täs­sä huushollissa.

    Suru on aina hen­ki­lö­koh­tai­nen tun­ne ja olo­ti­la, ja sen läpi­käy­mi­nen vie voi­mia ja voi toi­si­naan kes­tää koko elä­män. Jokai­nen meis­tä suree omal­la taval­laan ja surua on aina syy­tä kunnioittaa.

  14. #8726. Keskiviikko, 31. toukokuuta 2006 klo 22.58.59, kirjoittanut Kuraattori.
    Kuraattori

    Mä luin ton ensim­mäi­sen ker­ran luu­ril­la­ni, ja kun 200px kor­kea näyt­tö näyt­ti tosi­aan pelk­kää tuo­ta alkua het­ken aikaa, niin olin alis­tu­nut otta­maan vas­taan kai­ken sen mitä moi­nen uhkaus oli­si tuo­nut muka­naan, usko­mat­ta sii­hen hetkeäkään.

    Niin uur­nis­ta, mun broi­din uur­na sysät­tiin hie­ta­nie­men mul­taan hie­man pääl­le 6 vuot­ta sit­ten, ja kes­ki­mää­rin olen hau­dal­la käy­nyt ehkä ker­ran vuo­des­sa. Muis­ta­mi­nen hau­doil­la käy­mäl­lä ei oikein kai uppoa mei­käl­le, jos jotain muis­tet­ta­vaa on, se on sitä ilman hau­dan näkemistäkin.

  15. #8727. Torstai, 1. kesäkuuta 2006 klo 22.36.02, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Sara: “Jokai­nen meis­tä suree omal­la taval­laan ja surua on aina syy­tä kunnioittaa.”

    Jopas oli diplomaattista. :)

    Minä en osaa kun­nioit­taa sel­lai­sia tapo­ja sur­ra, joi­hin sisäl­tyy hok­kus­pok­kus­ta tai itse­pe­tos­ta. Ehkä­pä sik­si en kyke­ne­kään sure­maan, tai, tar­kem­min sanot­tu­na, suru­ni ei lopu kos­kaan vaik­ka suri­sin jatkuvasti.

  16. #8728. Torstai, 1. kesäkuuta 2006 klo 22.40.38, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Kuraat­to­ri: Minul­la ei mum­mia lukuu­not­ta­mat­ta ole lähei­siä ihmi­siä hau­tuu­mail­la joten otan­ta­ni ei ole kovin laa­ja, mut­ten kyl­lä aina­kaan hänen koh­dal­taan koe sil­lä, mitä siel­lä hau­tuu­maal­la on, ole­van mitään teke­mis­tä sen ihmi­sen kans­sa, jon­ka tun­sin ja jota rakas­tin. Kuo­le­ma on lop­pu ja pis­te, ja sik­si mene­tys on mene­tys; jat­ku­mo katkeaa.

Tämän postauksen kommentointi on suljettu.

  • kesäkuu 2012
  • toukokuu 2012
  • huhtikuu 2012
  • maaliskuu 2012
  • helmikuu 2012
  • tammikuu 2012
  • joulukuu 2011
  • marraskuu 2011
  • lokakuu 2011
  • syyskuu 2011
  • elokuu 2011
  • heinäkuu 2011
  • kesäkuu 2011
  • toukokuu 2011
  • huhtikuu 2011
  • maaliskuu 2011
  • helmikuu 2011
  • tammikuu 2011
  • joulukuu 2010
  • marraskuu 2010
  • lokakuu 2010
  • syyskuu 2010
  • elokuu 2010
  • heinäkuu 2010
  • kesäkuu 2010
  • toukokuu 2010
  • huhtikuu 2010
  • maaliskuu 2010
  • helmikuu 2010
  • tammikuu 2010
  • joulukuu 2009
  • marraskuu 2009
  • lokakuu 2009
  • syyskuu 2009
  • elokuu 2009
  • heinäkuu 2009
  • kesäkuu 2009
  • toukokuu 2009
  • huhtikuu 2009
  • maaliskuu 2009
  • helmikuu 2009
  • tammikuu 2009
  • joulukuu 2008
  • marraskuu 2008
  • lokakuu 2008
  • syyskuu 2008
  • elokuu 2008
  • heinäkuu 2008
  • kesäkuu 2008
  • toukokuu 2008
  • huhtikuu 2008
  • maaliskuu 2008
  • helmikuu 2008
  • tammikuu 2008
  • joulukuu 2007
  • marraskuu 2007
  • lokakuu 2007
  • syyskuu 2007
  • elokuu 2007
  • heinäkuu 2007
  • kesäkuu 2007
  • toukokuu 2007
  • huhtikuu 2007
  • maaliskuu 2007
  • helmikuu 2007
  • tammikuu 2007
  • joulukuu 2006
  • marraskuu 2006
  • lokakuu 2006
  • syyskuu 2006
  • elokuu 2006
  • heinäkuu 2006
  • kesäkuu 2006
  • toukokuu 2006
  • huhtikuu 2006
  • maaliskuu 2006
  • helmikuu 2006
  • tammikuu 2006
  • joulukuu 2005
  • marraskuu 2005
  • lokakuu 2005
  • syyskuu 2005
  • elokuu 2005
  • heinäkuu 2005
  • kesäkuu 2005
  • toukokuu 2005
  • huhtikuu 2005
  • maaliskuu 2005
  • helmikuu 2005
  • tammikuu 2005
  • joulukuu 2004
  • marraskuu 2004
  • lokakuu 2004
  • syyskuu 2004
  • elokuu 2004
  • heinäkuu 2004
  • kesäkuu 2004
  • toukokuu 2004
  • huhtikuu 2004
  • maaliskuu 2004
marginaalin HTML5-moottorina
WordPress 5.6.2 ja ubudu.
all rights reversed
tietosuojakäytäntö