Illan A-Stu­dios­sa oli nase­va jut­tu Nixun sen­suu­ri­bis­nek­sis­tä Sau­di-Ara­bias­sa. Nixu raken­si Inter­net-yhteyk­siä tiuk­kaa isla­mi­lais­ta lain­sää­dän­töä sovel­ta­vaan maa­han ja nuo­li hom­man saa­dak­seen pai­kal­li­sen, ihmi­soi­keuk­sis­ta piit­taa­mat­to­man val­tae­lii­tin ken­kiä ihan kuten Google, Yahoo, Mic­ro­soft, Sky­pe ja Cisco teki­vät Kii­nas­sa. #

“Nixu ei pidä sen­so­rin mai­nees­ta, jon­ka se sai, kun ryh­tyi raken­ta­maan inter­net-yhteyk­siä Sau­di-Ara­bi­aan. Sau­dit halusi­vat sii­vo­ta ver­kos­ta pois isla­mia louk­kaa­vat sivut, eri­tyi­ses­ti por­non. […] #

[Nixun tek­no­lo­gia­joh­ta­ja Lau­ri] Aar­nio pitää Sau­di-Ara­bian net­ti­tar­jon­taa »lähes nor­maa­li­na«.” #

Tekniikka&Talous: “Nixu on netin lii­ken­ne­po­lii­si” #

Jutun otsi­kon iro­ni­suu­des­sa on saman­ai­kai­ses­ti jotain haus­kaa ja jotain surul­lis­ta. #

Sau­di-Ara­bian verk­ko­sen­suu­riin pereh­ty­neet har­var­di­lais­tut­ki­jat ovat lis­tan­neet Sau­di-Ara­bias­sa sen­su­roi­tu­ja sivu­ja. Nii­den jou­kos­ta löy­tyy mm. Amnes­ty Inter­na­tio­na­lin sivu­ja, homo­sek­su­aa­lis­ten mus­li­mien sivu­ja, juu­ta­lai­suu­des­ta ker­to­via sivu­ja ja uskon­nol­lis­ta suvait­se­vai­suut­ta edis­tä­vän sää­tiön sivus­to. #

Aina­kaan minä en haluai­si olla mis­sään teke­mi­sis­sä kenen­kään sel­lai­sen kans­sa, joka kyke­nee vaka­val­la naa­mal­la nimit­tä­mään noin jär­kyt­tä­väs­ti sen­su­roi­tua Inter­ne­tiä lähes nor­maa­lik­si. #

“Tie­ten­ki mei­dän omat arvom­me ovat, ovat… län­si­mai­set, suo­ma­lai­set, skan­di­naa­vi­set, mut­ta ei se sil­ti.… ei me kat­so­ta et me olem­me taho joka… jol­la on niin suur­ta vii­saut­ta ja oikeut­ta läh­tee teke­mään joh­to­pää­tök­siä sii­tä et [ket]kä toi­mii sit vää­rin ---” #

Nixu Grou­pin Dubain toi­mi­tus­joh­ta­ja Timo Koti­lai­nen; (A-Stu­dion puhe­lin­haas­tat­te­lu; lit­te­roin­ti oma­ni) #

Kään­ne­tään­pä tämä toi­sin päin: Koti­lai­sen mie­les­tä hei­dän fir­mas­taan ei löy­dy “niin suur­ta vii­saut­ta”, että sil­lä voi­tai­siin tode­ta sanan­va­pau­den ja mui­den ihmi­soi­keuk­sien kuu­lu­van kai­kil­le. Nixus­ta löy­tyy toi­sin sanoen pel­käs­tään idioot­te­ja. #

A-Stu­dion jutus­sa muun muas­sa Syy­rian tilan­tee­seen pereh­ty­nyt ulko­po­liit­ti­sen ins­ti­tuu­tin tut­ki­ja Hei­di Huuh­ta­nen tar­jo­si hyvän vas­ta­pai­non Nixun puo­lus­te­li­joil­le. Jutun lop­pu­puo­lel­la Hei­di lausui onnek­si ääneen sen, mikä pääs­sä­ni takoi alus­ta asti: sanan­va­paut­ta rajoit­ta­van tek­no­lo­gian myyn­tiä ulko­mail­le pitäi­si sää­del­lä samal­la taval­la kuin ase­kaup­paa­kin. Kyse on ihan yhtä pahois­ta poliit­ti­sis­ta työ­ka­luis­ta vaik­ka Nixun, Googlen ja mui­den pul­ju­jen rahan vuok­si vaik­ka mum­mon­sa myy­vät bis­nes­mie­het sen miten­kä päin tahan­sa itsel­leen selit­te­li­si­vät kye­täk­seen iltai­sin nukah­ta­maan. #

Tämä A-Stu­dio lähe­te­tään uusin­ta­na Yle24:ltä heti huo­men­na, kel­lo 18:30. #

 
(Kier­to­säh­kö­pos­ti­jut­tu jon­ka Satu lähet­ti, ja jon­ka suo­men­sin.) #

Mies aje­lee pit­kin tie­tä autol­la. Auto hajo­aa lähel­lä luos­ta­ria. Mies menee luos­ta­riin, koput­taa ovel­le ja sanoo: “Auto­ni hajo­si. Voi­sin­ko viet­tää yön tääl­lä?” #

Lau­pi­aat mun­kit pääs­tä­vät hänet sisään, tar­joa­vat hänel­le päi­väl­lis­tä ja kor­jaa­vat jopa hänen auton­sa­kin. Illal­la, kun mies yrit­tää nuk­kua, hän kuu­lee oudon äänen - äänen, jol­lais­ta hän ei ole kos­kaan kuul­lut. #

Hänen mie­leen­sä juo­lah­ta­vat sei­ree­nit, jot­ka mel­kein onnis­tui­vat hou­kut­te­le­maan Odys­seuk­sen aja­maan lai­van­sa karil­le. Sinä ilta­na mies ei saa unta. Hän kään­te­leh­tii sän­gys­sään miet­tien pään­sä puh­ki mis­tä moi­nen, puo­leen­sa­ve­tä­vä ääni voi olla peräi­sin. #

Seu­raa­va­na aamu­na hän kysyy mun­keil­ta mikä hänen illal­la kuu­le­man­sa ääni oikein oli, mut­ta he vas­taa­vat hänel­le: “Emme voi ker­toa sinul­le sitä, sil­lä sinä et ole munk­ki.” Mies jou­tuu pois­tu­maan luos­ta­ris­ta häm­men­ty­nee­nä. #

Vuo­sia myö­hem­min mies ei vie­lä­kään ole kyen­nyt unoh­ta­maan kuu­le­maan­sa ään­tä, joten hän menee takai­sin luos­ta­riin ker­jä­ten vas­taus­ta. Mun­kit vas­taa­vat: “Emme voi ker­toa sinul­le sitä, sil­lä sinä et ole munk­ki.” #

Sil­loin mies sanoo: “Jos mun­kik­si ryh­ty­mi­nen on ainoa kei­no, jol­la saan sel­vil­le, mis­tä se iha­na ääni on peräi­sin, niin olkaa niin kilt­te­jä ja teh­kää minus­ta muk­ki.” #

Mun­kit vas­taa­vat: “Sinun täy­tyy mat­kus­taa läpi maa­il­man ja ker­toa sen jäl­keen meil­le kuin­ka mon­ta ruo­hon­leh­teä ja kuin­ka mon­ta hie­kan­jy­väs­tä maa­il­mas­sa on. Kun olet löy­tä­nyt nämä vas­tauk­set, sinus­ta on tul­lut munk­ki.” #

Mies tart­tuu teh­tä­vään. Vuo­sien etsin­nän jäl­keen hän palaa luos­ta­rin ovil­le har­maa­päi­se­nä, van­ha­na mie­he­nä. Hän koput­taa ovel­le ja munk­ki avaa oven. Hänet vie­dään munk­kien kokouk­sen eteen. #

“Saa­dak­se­ni sel­vil­le, mis­tä iha­na ääni on peräi­sin, minä mat­kus­tin läpi maa­il­man ja löy­sin sen, mitä minul­ta pyy­det­tiin: maa­il­ma on raken­tu­nut siten että se on jat­ku­vas­sa liik­kees­sä. Vain luo­ja tie­tää vas­tauk­sen kysy­myk­seen­ne; ihmi­nen voi oppia vain tun­te­maan itsen­sä, ja sitä­kin vain, jos hän on rehel­li­nen, poh­dis­ke­le­va ja val­mis heit­tä­mään itse­pe­tok­sen pois mie­les­tään.” #

Mun­kit vas­taa­vat: “Onnek­si olkoon. Sinus­ta on tul­lut munk­ki. Näy­täm­me nyt sinul­le tien pyhän äänen mys­tee­rin luok­se.” Mun­kit joh­ta­vat mie­hen pui­sel­le ovel­le, jon­ka luo­na pää­munk­ki sanoo: “Ääni on tämän oven tuol­la puo­len.” #

Mun­kit anta­vat mie­hel­le avai­men ja hän avaa oven. Pui­sen oven taka­na on uusi ovi, joka on teh­ty kives­tä. Mies saa avai­men myös kivio­veen, ja sen avat­tu­aan hän löy­tää jäl­leen uuden oven, joka on teh­ty rubii­nis­ta. #

Samal­la taval­la tämän oven avat­tu­aan mies löy­tää ja avaa vie­lä sma­rag­dis­ta, hel­mis­tä ja timan­tis­ta teh­dyt ovet. Lopul­ta hän saa­puu puh­taas­ta kul­las­ta teh­dyl­le ovel­le. Ääni kuu­luu nyt jo hyvin sel­väs­ti ja kirk­kaas­ti. Mun­kit sano­vat: “Tämä on vii­mei­nen avain vii­mei­seen oveen.” #

Mies on äärim­mäi­sen jän­nit­ty­nyt. Hänen elä­män­sä suu­rin toi­ve odot­taa toteu­tu­mis­taan tuon oven taka­na! Vapi­se­vin käsin hän kään­tää avain­ta lukos­sa, vään­tää kah­vas­ta ja työn­tää hitaas­ti oven auki. Mies puto­aa häm­mäs­tyk­ses­tä pol­vil­leen näh­des­sään lopul­ta­kin mis­tä vie­koit­te­le­va ääni on peräi­sin. #

Mut­ta en voi ker­toa sinul­le sitä, sil­lä sinä et ole munk­ki. #