Rea­lis­ti­nen opti­mis­ti Timo muti­si moraa­lis­ta ja viit­ta­si samaa aihet­ta, nuo­ri­son moraa­lia käsi­tel­leen Johan­nek­sen ohel­la Porsaanreika.com-sivustoon. Oman kuvauk­sen­sa mukaan Porsaanreika.comin tar­koi­tus on… #

“lis­ta­ta epä­koh­tia, jois­ta sinä, arvoi­sa kulut­ta­ja, voit halu­tes­sa­si ja har­kin­ta­si mukaan hyö­tyä. Porsaanreika.com EI kehoi­ta toi­mi­maan lakia vas­taan. Sovel­lat siis vink­ke­jä täy­sin omal­la vas­tuul­la­si. Porsaanreika.com aut­taa myös “höy­näy­tet­tä­viä” kehittämään/korjaamaan pal­ve­lu­jaan.” #

Porsaanreika.com #

Minus­ta tuo sivus­to on aivan lois­ta­va Inter­ne­tin sovel­lus. Kiti­nä moraa­li­suu­des­ta ei täs­sä yhtey­des­sä ole pai­kal­laan, kos­ka se vähä, mitä näil­lä por­saan­rei’il­lä on moraa­lin kans­sa teke­mis­tä, on kui­tat­tu ihan riit­tä­väs­ti tuos­sa sitee­raa­mas­sa­ni­kin totea­muk­ses­sa: lain­rik­ko­mi­seen ei keho­te­ta ja vink­kien sovel­ta­mi­nen tapah­tuu jokai­sen omal­la vas­tuul­la. #

Itse asias­sa tuol­lais­ten sivus­to­jen pitäi­si olla moraa­lin perään itke­vien mie­les­tä hyvä jut­tu, kos­ka teke­mäl­lä por­saan­rei’is­tä yleis­tä tie­tout­ta voi­daan vah­val­la taval­la vai­kut­taa sii­hen, että pal­ve­lun­tar­joa­jat tuk­ki­vat rei­kän­sä. Vaik­ka rei­kien tuk­ki­mi­nen voi­kin toi­saal­ta huo­noim­mil­laan mer­ki­tä sitä, että asiat teh­dään astet­ta vai­keam­mak­si kai­kil­le, mitä Timo mer­kin­näs­sään har­mit­te­lee, niin jos sen seu­rauk­se­na hui­jaa­mi­nen vähe­nee, se mer­kit­see toi­saal­ta myös sääs­tö­jä, jot­ka puo­les­taan par­haim­mil­laan koi­tu­vat kaik­kien eduk­si. #

Por­saan­rei­kien hyö­dyn­tä­jien kiroa­mi­nen ei hyö­dy­tä mitään, kos­ka por­saan­rei­kiä hyö­dyn­ne­tään joka tapauk­ses­sa, oli­pa se sit­ten toi­vot­tua tai ei. “Tilai­suus tekee var­kaan” ei ole tuu­les­ta tem­mat­tu vii­saus: tiel­le sat­tu­van tilai­suu­den hyö­dyn­tä­mi­nen on kir­joi­tet­tu ihmi­sen gee­nei­hin. Ilman oppor­tu­nis­tis­ta luon­net­tam­me emme oli­si laji­na sel­viy­ty­neet emme­kä pääs­seet näin pit­käl­le. #

Se ei tie­ten­kään tee vaik­ka­pa varas­ta­mi­ses­ta auto­maat­ti­ses­ti moraa­li­ses­ti hyväk­syt­tä­vää, mut­ta näis­tä asiois­ta puhut­taes­sa on minus­ta syy­tä pitää mie­les­sä, että kyse on kah­des­ta eri tason ilmiös­tä. Moraa­li­suu­des­sa on miel­tä vain suh­tees­sa toi­siin ihmi­siin. Kun vaik­ka­pa köy­hä opis­ke­li­ja mat­kus­taa val­tion rau­ta­tei­tä pit­kin pum­mil­la, sii­nä ollaan jo ihan lii­an kau­ka­na min­kään kon­kreet­ti­sen vahin­gon aiheut­ta­mi­ses­ta kans­saih­mi­sil­le, että tekoon oli­si mie­le­käs­tä yrit­tää sovit­taa mitään moraa­lis­ta mal­lia. Jos köy­hän opis­ke­li­jan oma­tun­to tuon teon hänel­le sal­lii, ei kenel­lä­kään ole sii­hen nokan koput­ta­mis­ta (pait­si tie­tys­ti kon­duk­töö­ril­lä työn­sä puo­les­ta). #

Olen kir­joit­ta­nut omas­ta, jous­ta­vas­ta moraa­lis­ta­ni ennen­kin: minul­le maa­il­mas­sa on vain yksi perim­mäi­nen laki, ja se on kar­tun ja kul­ma­ham­paan laki. Sanoin perim­mäi­nen, kos­ka se ei tie­ten­kään ole ainoa, mut­ta kaik­ki ihmis­ten maa­il­man lait, moraa­li ja etiik­ka, oikea ja vää­rä ja niin edel­leen ovat pelk­kää kuor­ru­tus­ta kakun pääl­lä. Pin­ta­ker­ros­ta, joka valuu pois heti kun vähän pyyh­käi­see. #

On minus­ta tosin ihan hie­noa, että meil­lä on lait, ja että nii­tä jopa nou­da­te­taan­kin jos­sain mää­rin. Kilt­teys ja kun­nol­li­suus ovat ihan hyvä jut­tu, ja niis­tä on hyö­tyä yksi­löi­tä ja pie­niä yhtei­sö­jä laa­jem­mal­la tasol­la. #

Laki ei kui­ten­kaan ensin­nä­kään ole sama asia kuin moraa­li, vaik­ka nämä kak­si useim­mil­la sil­loin täl­löin leik­kaa­vat­kin toi­si­aan, ja lisäk­si mikään laki ei kyke­ne otta­maan huo­mioon kaik­kia kuvi­tel­ta­vis­sa ole­via - kuvit­te­le­mat­to­mis­ta puhu­mat­ta­kaan - olo­suh­tei­ta ja tilan­tei­ta. En ole juris­ti, mut­ta käsit­tääk­se­ni tämä on yksi perus­ta­vim­mis­ta sei­kois­ta lain­sää­dän­nös­sä ja sen yhteis­kun­nal­li­ses­sa mer­ki­tyk­ses­sä: lail­la pyri­tään kat­ta­maan kaik­ki tun­ne­tut olo­suh­teet ja asiat, mut­ta se pyri­tään myös teke­mään sikä­li väl­jäk­si, että sitä kye­tään käy­tän­nön toi­meen­pa­nos­sa sovel­ta­maan riit­tä­väs­ti kat­ta­maan enna­koi­mat­to­mat teki­jät. #

(Sivu­men­nen sanoen tämä ongel­ma - todel­li­suu­den liu­kas luon­ne - on syy myös sii­hen mik­si mitään laki- tai sään­tö­ko­koel­maa nou­dat­ta­maan pyr­ki­vä ihmi­nen ei ole moraa­li­nen olen­to sii­tä hyväs­tä; ihmi­nen ei toi­mi moraa­lit­to­mas­ti oman syn­ti­syy­ten­sä ja lain nou­dat­ta­mi­ses­sa epä­on­nis­tu­mi­sen­sa vuok­si vaan epä­on­nis­tuu moraa­li­suu­des­sa vää­jää­mät­tä, jos pyr­kii sii­hen nou­dat­ta­mal­la sään­tö­jä, vaik­ka sään­tö­ko­koel­ma oli­si juma­lal­lis­ta­kin alku­pe­rää. Mikään sään­nös­tö ei yksin­ker­tai­ses­ti rii­tä todel­li­suu­den täy­del­li­seen ja täs­mäl­li­seen kuvai­luun. Syy­pää täl­lai­sen ihmi­sen peri­aat­teel­li­seen moraa­lit­to­muu­teen, “syn­ti­syy­teen” on siis pikem­min­kin maa­il­ma itses­sään sikä­li, jos todel­li­suu­den nis­koil­le on mie­le­käs­tä sysä­tä sen luon­tees­ta vää­jää­mät­tä seu­raa­via, filo­so­fi­sia ongel­mia.) #

Tämä lain­sää­dän­nön perim­mäi­nen filo­so­fi­nen ongel­ma, todel­li­suu­den laa­juus, enna­koi­mat­to­muus ja tun­te­ma­ton luon­ne, on syy sii­hen mik­si por­saan­rei­kiä löy­tyy aina, ja toi­saal­ta täten por­saan­rei­kien tun­nis­ta­mi­nen ja nii­den jul­ki­sek­si teke­mi­nen on osal­taan rat­kai­se­mas­sa tuo­ta lain­sää­dän­nön ongel­maa. #

Ker­ra­taan­pa vie­lä, ja alle­vii­va­taan: #

• por­saan­rei­kien pal­jas­ta­mi­nen = hyvä #

• moraa­li­ton ihmi­nen ≠ por­saan­rei­kiä hyö­dyn­tä­vä ihmi­nen #

Sii­nä tapauk­ses­sa, että oma moraa­li on niin­kin kyke­ne­vä, että ymmär­tää por­saan­rei’is­tä vai­ke­ne­mi­sen hyö­dyn, on nii­den pal­jas­ta­mi­nen tie­tys­ti huo­no jut­tu. Mut­ta oma­ni ei aina­kaan vali­tet­ta­vas­ti sel­lai­seen kyke­ne, ja luu­len­pa, että sel­lai­sel­le oli­si sit­ten jo ihan tur­ha yrit­tää pyy­tää ymmär­rys­tä. #

Minä en myös­kään oli­si huo­lis­sa­ni nuo­ri­son jous­ta­vas­ta moraa­lis­ta. Päin­vas­toin, se on minus­ta toi­voa-anta­va ilmiö, sil­lä van­han maa­il­man jäyk­kä moraa­lia­jat­te­lu on tuhoon­tuo­mit­tu. Lain ja mui­den sään­tö­jen nou­dat­ta­mi­ses­sa on miel­tä vain sikä­li kuin se pal­ve­lee omaa etua. Muis­sa tapauk­sis­sa jokai­sen tuli­si nou­dat­taa omaa har­kin­taa ja suo­rit­taa ris­kia­na­lyy­se­ja, jois­sa ote­taan huo­mioon myös nii­den sään­tö­jen rik­ko­mi­sen mah­dol­li­suus. Kyvyt­tö­myys täl­lai­seen jous­ta­vuu­teen, taker­tu­mi­nen sään­töi­hin, ehkä jon­kin­lai­ses­sa lap­sel­li­ses­sa pelas­tu­mi­sus­kos­sa, on heik­kout­ta. Jos deka­dens­si mer­kit­see lop­pua moraa­lius­koi­suu­del­le, niin deka­dens­si on hyvä asia. #