Tänään len­kil­lä kuun­te­lin DJ Marce­lon Sen­so­ri­aa, ja huvi­tin itseä­ni miet­ti­mäl­lä omia hau­ta­jai­sia­ni. Mie­tin, kuin­ka oli­sin esit­tä­nyt vii­mei­ses­sä tah­dos­sa ja tes­ta­men­tis­sa­ni, että haluan ehdot­to­mas­ti, että hau­ta­jai­sis­sa­ni soi­te­taan muis­tok­se­ni tämä kah­dek­san­mi­nuut­ti­nen trance-bii­si koko­nai­suu­des­saan. Niin­pä hau­ta­jais­vä­ki sit­ten istui­si kil­tis­ti pai­koil­laan, kun joku lait­tai­si CD:n soit­ti­meen. #

Int­ron jäl­keen kone­ki­vää­rin lail­la nakut­ta­va rif­fi pyö­räh­täi­si käyn­tiin, ja pian sen jäl­keen rum­pu­ko­ne alkai­si jys­kyt­tää. Ensim­mäis­ten kuu­den­tois­ta loo­pin jäl­keen jot­kut jou­kos­ta alkai­si­vat jo vai­kut­taa hie­man vai­vau­tu­neil­ta, mut­ta he kuvit­te­li­si­vat kap­pa­leen sen­tään lop­pu­van pian. Seu­raa­vien kah­dek­san loo­pin jäl­keen kaik­ki vään­te­li­si­vät jo tus­kas­tu­nei­na käsi­ään, mut­ta kukaan ei uskal­tai­si tie­ten­kään teh­dä mitään, kos­ka nämä­hän ovat hau­ta­jai­set, ja kysees­sä on sen­tään vain­ajan vii­mei­nen toi­ve! #

Kun hie­man kuu­den­nen minuu­tin jäl­keen taus­ta hel­lit­tää het­kek­si, kaik­ki luu­li­si­vat, että nyt tämä ihan lii­an pit­käk­si veny­nyt, suo­ma­lai­nen, “kukaan ei sano mitään, vaik­ka kaik­ki tie­tä­vät” -pii­na lop­puu. Mut­ta mitä vie­lä! Rif­fi palaa takai­sin ryt­min ja täy­den taus­tan kans­sa hui­maan lop­puklii­mak­siin… jota kukaan ei saa kuul­la, kos­ka naa­mas­taan punai­se­na helot­ta­va pap­pi on lopul­ta­kin ampais­sut pen­kis­tään sam­mut­ta­maan soit­ti­men. #

“Pap­pi?”, minä kuu­len tei­dän kysy­vän. Aivan niin, minun hau­ta­jai­sis­sa­ni on mitä luul­ta­vim­min pap­pi minun omas­ta uskonn­ot­to­muu­des­ta­ni huo­li­mat­ta. Minun lähi­su­ku­lai­se­ni ovat nimit­täin juu­ri sitä peri­suo­ma­lais­ta, tuli­ki­viä pais­ko­val­la juma­lal­la lap­se­na neu­root­ti­sik­si pelo­tel­tua poruk­kaa, joka ei kyke­ne irrot­tau­tu­maan äiti-kir­kos­ta. #

Ja tämä siis sii­tä­kin huo­li­mat­ta, että he suh­tau­tu­vat usko­vai­siin när­käs­tyk­sen­se­kai­sel­la, hil­jai­sel­la hal­vek­sun­nal­la kaik­kial­la pait­si hau­ta­jai­sis­sa, häis­sä, ja muis­sa traa­gi­sis­sa siir­ty­mä­juh­lis­sa. Niis­sä rii­teis­sä papit saa­vat toi­mit­taa sere­mo­nia­mes­ta­rin teh­tä­vi­ään ja olla muka­na vakuut­te­le­mas­sa, että tämä kaik­ki on osa elä­mää ja jon­kun näky­mät­tö­män ukke­lin suur­ta suun­ni­tel­maa. Ei sitä tie­ten­kään kukaan usko, mut­ta ei sil­le papil­le kui­ten­kaan kukaan myös­kään uskal­la sanoa, että sinä­hän puhut ihan höpö­jä. #

Voi­si se bii­si toi­saal­ta olla myös DJ Sam­myn (ja Caris­man) Prince of Love. Kun huna­jai­nen nai­sää­ni oli­si vii­si minuut­tia ker­jän­nyt rak­kau­den prins­sil­tään tai­vaal­li­sia merk­ke­jä lem­mes­tä, ilmas­sa lei­jui­si hyvin vah­va häm­men­nys ja sitä­kin vah­vem­pa­na epäi­lys vain­ajan nais­suh­tei­den epä­on­nis­tu­mis­ten yhtey­des­tä tämän toi­ve­kap­pa­leen herät­tä­miin, hänen suku­puo­lis­ta suun­tau­tu­mis­taan kos­ke­viin aja­tuk­siin. #

Ei vai­nes­kaan, kyl­lä­hän se hau­ta­jais­bii­si yhä edel­leen­kin oli­si Aphex Twi­nin Rhu­barb, eihän sii­tä pää­se mihin­kään. #

Tuo poh­dis­ke­lu sit­ten puo­les­taan toi mie­lee­ni ylä­as­te­ai­kai­set aamu­na­vauk­set. Sil­loin opet­ta­jat oli­vat kek­si­neet nakit­taa sen hom­man oppi­lail­le (se vaih­toeh­to, ettei aamu­na­vauk­sia oltai­si pidet­ty ollen­kaan, kek­sit­tiin tiet­tä­väs­ti vas­ta jos­kus tämän vuo­si­tu­han­nen alus­sa, Kii­nas­sa). Yleen­sä aamu­na­vauk­sen pitä­jä­nä kul­loin­kin ollut oppi­las­pien­ryh­mä luki tai puhe­li joi­tain aja­tuk­sia kes­kus­ra­dios­sa, ja soit­ti lopuk­si nau­hal­ta jon­kin kap­pa­leen. #

Ker­ran sit­ten myös mei­dät, siis mei­dän luo­kan pojat, naki­tet­tiin pitä­mään aamu­na­vaus­ta. Hoi­dim­me hom­man kotiin siten, että kukin sanoi mik­ro­fo­niin “huo­men­ta”, ja sen jäl­keen pyö­räy­tim­me soi­maan U.S.U.R.A.:n Open Your Mind -bii­sin. Yllät­tä­vän kau­an sitä saa­tiin kuun­nel­la ennen kuin joku opet­ta­jis­ta vai­vau­tui lähe­tys­kes­kuk­seen kat­kai­se­maan sen! #

Tuo oli sivu­men­nen sanot­tu­na luul­ta­vas­ti kaik­kein eni­ten mur­ro­si­käis­ten kapi­noin­tia muis­tut­ta­va tem­paus, jos­sa minä kos­kaan olin osal­li­se­na. Olin siis var­sin kilt­ti kou­lu­lai­nen. #

Mut­ta tämä, että kone­musiik­ki lau­kai­see van­hem­mis­sa suku­pol­vis­sa sel­lais­ta ahdis­tu­nei­suut­ta kuin se tekee, on minus­ta todis­te sii­tä, että juu­ri kone­musiik­ki on - tai oli, aina­kin vie­lä sil­loin - aitoa nuo­ri­so­musiik­kia. Tois­ta on joi­den­kin kita­ra­rok­ki­kap­pa­lei­den kans­sa. Oli­han se kapi­nal­lis­ta ehkä jos­kus nel­jä­kym­men­tä vuot­ta sit­ten. Mut­ta se, että län­si­mai­nen nuo­ri­so vie­lä nykyi­sin­kin kuun­te­lee kita­ra­rok­kia niin san­koin mas­soin, on minus­ta yhtä ter­ve ilmiö kuin jos ne kuun­te­li­si­vat Mat­tia ja Tep­poa, ja pitäi­si­vät itse­ään kapi­nal­li­si­na. #

Mut­ta minun pääs­sä­ni­hän on hius­tup­su! Taas­ko minä olen ajel­lut sen huo­li­mat­to­mas­ti. #

Lei­diis änd zentl­men, saan­ko esit­tää: #

 #

Kävin pyö­räil­len Sep­pä­läs­sä (siis Jyväs­ky­län Sep­pä­läs­sä, en sii­nä vaa­te­kau­pas­sa). Huo­ma­sin, että pyö­räil­les­sä syke, vaik­ka onkin aluk­si tie­tys­ti alhaal­la, kun sitä vain rul­lai­lee, nousee hyvin pian hyvin ylös, kun en minä jak­sa ylä­mäis­sä munia vaan sot­ken ne ylös niin lujaa kuin kin­tuis­ta läh­tee. #

Tämä lajin­vaih­to oli vähän niin kuin pakon edes­sä teh­ty, kun kin­tut eivät kes­tä­neet juok­se­mis­ta. Koko tois­sa vii­kon pol­ve­ni tun­tui­vat sil­tä kuin niis­sä ole­vien lui­den väliin oli­si kier­ret­ty ruu­ve­ja, joten pidin vii­kon tau­koa ja aloi­tin nyt siis tuol­la pyö­rä­len­kil­lä. En tosin tie­dä jak­saa­ko sitä tuo­ta­kaan, kun sil­lä pyö­räl­lä pitäi­si vis­pa­ta ihan hul­lu­ja mat­ko­ja, kun sil­lä pää­see ihan mität­tö­mäs­sä ajas­sa ihan hur­jan pit­käl­le. Aina­kin käve­lyyn tot­tu­nees­ta tun­tuu sil­tä. #

Kään­sin taan­noin syö­mi­se­ni suun­nan niin, että rupe­sin syö­mään vähem­män kuin kulu­tan, kos­ka kulu­tus­ta enem­män syö­mi­nen tun­tui ole­van niin vai­ke­aa sen jäl­keen kun lii­an ras­van ja soke­rin oli pudot­ta­nut ruo­ka­va­lios­ta pois. Sil­loi­ses­ta 87 kilos­ta olen tul­lut 83 kiloon kuu­kau­des­sa, ja tänään huo­ma­sin ensim­mäis­tä ker­taa, että tuo navan koh­dal­la ole­va pelas­tus­ren­gas on alka­nut antaa perik­si, kun saa­toin vyöt­tää fark­ku­ni yhtä rei­kä­vä­liä tiu­kem­min eikä se puris­ta­nut mis­sään asen­nos­sa. #

[#] Sep­pä­läs­sä kävin ensin City­mar­ke­tis­sa. Siel­lä myy­tiin Nestlén light-jää­tee­tä niin­kin hal­val­la kuin kak­si puo­len­tois­ta lit­ran pul­loa yhden hin­nal­la. Ajat­te­lin käy­dä siel­tä sel­lai­sen parin jos­sain vai­hees­sa osta­mas­sa. Mut­ta mitä var­ten siel­lä ei myy­ty tätä light-tee­tä ollen­kaan puo­len lit­ran pul­lois­sa? Ja mitä var­ten kaik­ki jää­teet myy­dään niis­sä ihan kum­mal­li­sis­sa pul­lois­sa, jois­ta ei mak­se­ta pant­tia muu­ta kuin Ruot­sis­sa ja Nør­ges­sa? #

Ylin­nä Meren jät­ti­läi­set- ja Kadon­neen elä­män jäl­jil­lä -DVD:iden kan­net, kes­kel­lä Nigel Mar­ven ja alin­na Sir David. Kuvien © BBC, lai­naus sitaat­tioi­keu­den nojal­la. #

Ja mitä var­ten jää­tee­tä ei kos­kaan löy­dy jää­kaa­peis­ta, jois­ta mui­ta juo­mia kyl­lä myy­dään kyl­mi­nä? Onko ole­tus se, että kun tee on nor­maa­lis­ti kuu­maa, niin sit­ten kun se on huo­neen­läm­pöis­tä, niin se on suh­teel­li­ses­ti jäis­tä? Minus­ta koko nimi on kyl­lä silk­kaa kuse­tus­ta, jos ei se jää­tee ole edes jää­kaap­pi­kyl­mää. No, mut­ta joka tapauk­ses­sa jou­duin osta­maan jää­tee­ni sit­ten Pris­mas­ta, jos­sa siel­lä­kin oli ligh­ti­na vain tuo­ta Nes­te­aa, ja sekin läm­pi­mäs­sä hyl­lys­sä. Pris­mas­ta ostin myös mus­te­ka­se­tin kau­an sit­ten ehty­neen enti­sen tilal­le. #

[#] City­mar­ke­tis­ta sen sijaan ostin aiem­min Ant­ti­laan jät­tä­mä­ni Dino­ma­ni­aa: Meren jät­ti­läi­set ja Sir Davidin Kadon­neen elä­män jäl­jil­lä -sar­jat. Eivät nämä nyt muis­taak­se­ni sen hal­vem­pia olleet kuin Ant­ti­las­sa (7,95 euroa kap­pa­le), mut­ta pak­ko nämä oli saa­da, kun olen koh­ta kat­sel­lut jo tuon Kas­vien maa­il­man­kin uudes­taan, eikä luon­to­do­ku­ment­tien näl­kä­ni ole lähel­le­kään tyy­dy­tet­ty. #

[#] Meren jät­ti­läi­siä pakoon juok­see Nigel Mar­ven, jon­ka Brim taan­noin rin­nas­ti Sir Davi­diin, jät­täen toki jäl­kim­mäi­sen omal­le ykkös­pai­kal­leen. Mar­venissa minua ärsyt­tää se, että Sir Davidiin ver­rat­tu­na hänen innos­tu­nei­suu­ten­sa tun­tuu kor­van­neen tur­han ison osan tie­tä­väi­syyt­tä. Sir Davidhän antaa ilmei­sen häm­mäs­tyt­tä­vien asioi­den häm­mäs­tyt­tää kat­so­jaa sel­lai­si­naan ja pal­jas­taa oman häm­mäs­ty­nei­syy­ten­sä pää­asias­sa vain sil­loin, kun se kum­pu­aa hil­lit­tö­män suur­ten, pien­ten tai muu­toin räi­kei­den ilmiöi­den sijas­ta jos­tain pääl­le­päin nii­tä vähem­män näky­väs­tä ilmiön suu­ren­moi­suu­des­ta - samal­la kun kuvai­lee nii­tä meil­le omal­la tutul­la, käheäl­lä äänel­lään, käsiä innok­kas­ti hui­toen. #

Sir David on niin suu­ren­moi­nen, että itse asias­sa minä olen täy­sin var­ma sii­tä, että jos lähet­täi­sim­me hänet Liba­no­niin, jos­sa hän esit­te­li­si sodan osa­puo­lil­le bor­neo­lai­sen Alo­k­asian leh­den, niin tais­te­li­jat lak­kai­si­vat ampu­mas­ta toi­si­aan, kuun­te­li­si­vat ja kat­se­li­si­vat ensin tark­kaa­vai­ses­ti, mitä Sir David ker­too, ja sen jäl­keen heit­täi­si­vät aseet maa­han ja rien­täi­si­vät sylei­le­mään toi­si­aan kyy­ne­leet sil­mis­sään. #

Oho! Pik­ku­rui­nen ystä­vä­ni tai­si olla tyt­tö­puo­li­nen, sil­lä juu­ri nyt tuos­sa par­vek­kee­no­ven edes­sä köpit­te­lee valeh­te­le­mat­ta lap­sen nyr­kin kokoi­nen ora­van­rää­pä­le, jol­la teki­si ilmi­sel­väs­ti kovas­ti mie­li tän­ne sisään, mut­ta kun rauk­ka­rie­pu on niin pit­tu­nen ettei yle­ty kyn­nyk­sen pääl­le! #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]17:31[/klo] Lin­ki­tin oravankuvamerkintään.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]2.12.[/klo] 12:59 Lisä­sin iki­lin­kin Nigel Mar­venista ker­to­van kap­pa­leen alkuun.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]26.2.[/klo] 11:55 Nyky­ai­kais­tin tyy­liä, päi­vi­tin van­hen­tu­nei­ta link­ke­jä osoit­ta­maan Wiki­pe­di­aan. Lisä­sin iki­lin­kin DVD:iden ostos­ta ker­to­van kap­pa­leen alkuun.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]22.7.2007[/klo] 12:02 Lisä­sin iki­lin­kin jää­tee­pul­lo­pur­naus­kap­pa­leen alkuun.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #