Minun kie­les­sä­ni oli­si ono­ma­to­poeet­ti­sia sano­ja, joil­la oli­si vah­va mer­ki­tys­si­säl­tö, vähän samaan tapaan kuin ne eksoot­tis­ten kiel­ten sanat, jot­ka tar­koit­ta­vat jotain pit­kää lita­ni­aa sii­tä kuin­ka joku tekee jota­kin. Enim­mäk­seen ne jutut ovat ihan hatus­ta­ve­det­ty­jä, mut­ta minun kie­les­sä­ni sel­lai­sia sano­ja siis oli­si. #

Esi­mer­kik­si nepa oli­si adjek­tii­vi, jota käy­tet­täi­siin asiois­ta, jot­ka herät­tä­vät vah­vas­ti posi­tii­vi­sen, hiu­kan nos­tal­gi­sen onnen­tun­teen, joka on puh­das­ta ja via­ton­ta niin kuin lap­suu­des­sa. Tähän tapaan: “Lasil­li­nen kyl­mää mai­toa läm­pi­män kor­va­puus­tin kans­sa on nepaa.” Tai: “Onpa nepa saha-aal­to­saun­di!” Mut­ta ei mis­sään tapauk­ses­sa: “Tsii­gaa, miten nepa bei­be!” #

Oma­kie­li­siin mer­kin­töi­hi­ni liit­täi­sin aina van­han valo­ku­van tai piir­rok­sen. #

Scrip­tio con­ti­nuaa minun kie­les­sä­ni ei käy­tet­täi­si. Vitut­taa tuom­moi­set epä­sel­vät kir­joi­tus­ta­vat! #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]0:14[/klo] Muu­tin otsi­kon (“Nepaa!” → “Ensim­mäi­nen sanani”).
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #