Minul­la on sisäi­nen kel­lo. Kai­kil­la on, var­maan, mut­ta ker­ron täs­sä nyt omas­ta­ni. #

Minun sisäi­nen kel­lo­ni on sem­moi­nen, että se sää­te­lee uni­ryt­miä­ni tai tar­kem­min sanot­tu­na vireys­ti­laa­ni. Kun minun ei tar­vit­se herä­tä tiet­tyyn kel­loon­ai­kaan, minä ruu­kaan herä­tä sään­nöl­li­ses­ti sel­lai­sen tun­nis­ta puo­leen­tois­ta mit­tai­sen aikaik­ku­nan sisäl­lä joka aamu, viik­ko­kausia kes­tä­vän jak­son ajan. #

Sit­ten se kel­lo nak­sah­taa yhtäk­kiä uuteen aikaan niin, että herään­kin pal­jon aikai­sem­min, tai myö­hem­min kuin sii­hen saak­ka. Tämä muu­tos tapah­tuu todel­la­kin kuin veit­sel­lä lei­ka­ten, yhdes­sä yös­sä, ja sen jäl­keen kel­lo­ni pysyy taas sii­nä uudes­sa ajas­sa seu­raa­vien viik­ko­jen ajan. #

Esi­mer­kik­si vie­lä vii­me vii­kol­la minä nukuin aina kym­me­nen ja kah­den­tois­ta välil­le sijoit­tu­van ikku­nan sisäl­lä. Tämän vii­kon alus­sa kel­lo siir­tyi, ken­ties valon vähit­täi­sen lisään­ty­mi­sen vai­ku­tuk­ses­ta, niin, että herään nyt seit­se­män ja yhdek­sän välil­le sijoit­tu­van ikku­nan sisäl­lä. #

Kel­loa­ni ei voi ruka­ta, eli en pys­ty muut­ta­maan vireys­ti­laa­ni kei­no­te­koi­ses­ti esi­mer­kik­si mene­mäl­lä nuk­ku­maan taval­lis­ta aikai­sem­min. Vaik­ka meni­sin, en heräi­si taval­lis­ta aikai­sem­min, ja jos herä­tän itse­ni herä­tys­kel­lol­la, minul­la on väsy­myk­ses­tä kur­ja olo koko aamun. #