Monseigneur
#2817. Lauantai, 18. elokuuta 2007 klo 9.46.24, kirjoittanut Jani. 2
Jostain syystä tästä Monseigneuristä tulee hyvin elävästi mieleen eräs blogikollega. #
“Monseigneur saattoi helposti nielaista yhtä ja toista — eräät tyytymättömät väittivät, että hän oli nielaisemaisillaan koko Ranskanmaan — mutta aamukaakkao ei mennyt alas hänen kurkustaan ilman neljän voimakkaan miehen ja kokin apua. Niin, kaakkaon viemiseen Monseigneurin huulille tarvittiin tosiaankin neljä miestä, joilla kaikilla oli loistavat puvut ja joista arvokkaimmalla täytyi välttämättä olla kaksi kultakelloa taskussa Monseigneurin alullepaneman jalon ja vaatimattoman muodin mukaan. Eräs palvelijoista kantoi kaakkaokupin Monseigneurin eteen, toinen hieroi kaakkaon hienoksi välineellä, joka hänellä oli tätä tarkoitusta varten, kolmas ojensi Monseigneurille lautasliinan, neljäs, jolla oli kaksi kelloa, kaatoi kaakkaon kuppiin. Monsigneurin oli mahdoton luopua ainoastakaan kaakkaon juontia avustavasta palvelijasta, jos hän tahtoi pitää yllä arvoaan ihailevan maailman silmissä. Hän olisi saanut häviämättömän tahran kilpeensä, jos olisi tullut toimeen kolmella palvelijalla ja jos niitä olisi ollut vain kaksi… hän olisi kuollut häpeästä.” #
Charles Dickens: Kaksi kaupunkia, s. 95 (suomentanut Helka Varho) #
Mon dieu, kuka kaiken aikaa lämmittää kaakkaotani tulitikuilla, jotta se pysyy kuumana, jos palvelijoita on vain neljä? Entä kuka puhaltelee hellästi huuliani, kun kaakkao on aivan liian kuumaa? Kuka kuiskailee korvaani: “Sehän meni hyvin, sitten vaan uusi huikka, eiköstä juu! Nooo-ooin… Juu!”
Monseigneur, se moukka, tyytyy sangen vähään!