Odysseus
#10630. Maanantai, 3. joulukuuta 2007 klo 11.22.12, kirjoittanut Jani. 2
Luinpa sitten Odysseuksen. Olo on kuin olisin lukenut Raamatun kannesta kanteen, tai jonkin muun teoksen, josta on helppo ymmärtää, että kyse on yhdestä kirjallisuushistorian merkittävimmistä teoksista, mutta josta en henkilökohtaisesti tullut hullua hurskaammaksi. #
Ehkä siinä tapauksessa, että olisin itsekin harrastanut klassillisia teoksia siinä määrin kuin Joyce on Ulyssesta työstäessään epäilemättä tehnyt, olisin saanut tästä irti valtavan paljon enemmän, mutten kuitenkaan voi väittää, ettenkö nyt jotain minäkin: nautin valtavasti varsinaisista tajunnanvirtajaksoista, eritoten viimeisen luvun, Penelopen parissa. #
Olisi aivan mahtavaa, jos tuollaista tekstiä voisi tuottaa siten kuin miltä kirjailija saa sen näyttämään: että ajatukset muuntuisivat kirjaimiksi sellaisinaan, kuin itsestään. Lähimmäksi tuota olen päässyt kirjoitellessani ilman backspace-näppäintä. #
Wikipedian mukaan Joyce valitteli jälkikäteen systematisoineensa teosta liikaa, ja se on kyllä helppo allekirjoittaa. Päällimmäinen vaikutelma, joka kirjasta ainakin minun silmilleni hyppäsi, oli kirjailijan yritys brassailla taidoillaan: “katsokaa, kuinka laaja on hallitsemieni tyylien ja tekniikoiden kirjo!” #
Eipä sillä, ettenkö itsekin niin tekisi, jos kykyni olisivat yhtä mahtavat kuin Joycen olivat. #
Saarikosken suomennoksesta olisi helppo löytää kritisoitavaa, mutta työ on ollut niin valtava, että olisin houkka jos väittäisin pystyneeni itse parempaan. Sitä paitsi Saarikoski lupasi jälkikirjoituksessaan ottaa kaiken julkaisemisen jälkeen tulevan kritiikin nöyrästi vastaan työnsä parantamiseksi, wikipediamaiselta vaikuttavassa hengessä, mikä sekin on kunnioitettavaa. #
Hyvä herra, nostan imaginääristä hattuani äärettömän korkealle suorituksenne johdosta! Itsellä ei ole koskaan “ollut aikaa” Joycelle, mikä kyllä hävettää. Otapa seuraavaksi työn alle Finnegans Wake…