marginaali

Vertaiskertomuksien puute, psykoosi?

#6391. Maanantai, 3. joulukuuta 2007 klo 16.06.01, kirjoittanut Jani.

On tus­kas­tut­ta­vaa, etten löy­dä mis­tään mitään ver­tais­ker­to­muk­sia jot­ka kuvai­si­vat omaa koke­mus­ta­ni hul­luk­si tule­mi­ses­ta. Kuvauk­sis­sa psy­koo­sis­ta on joi­tain etäi­ses­ti saman­tyyp­pi­siä piir­tei­tä, mut­ta nekin vain etäi­ses­ti; tun­ne mie­len (aja­tus­ten) hajoa­mi­ses­ta on oikeas­taan ainut oire jon­ka voi­sin alle­kir­joit­taa täy­sin. Mitään ais­ti­har­ho­ja tai vai­no­har­hai­suut­ta minul­la ei ole kos­kaan ollut, eikä niis­tä vapaa­ta psy­koo­sia net­ti tun­nu tun­te­van lain­kaan. #

Kaik­kein lei­mal­li­sin psy­koo­sin oire on luke­ma­ni perus­teel­la sii­tä kär­si­vän kyvyt­tö­myys näh­dä itse oman tilaan­sa poik­kea­vuut­ta. Se, miten tuo sopii omaan koke­muk­see­ni, kuvas­taa hyvin sitä miten huo­nos­ti psy­koo­si­diag­noo­si oman arvio­ni mukaan minuun sovel­tui: tie­dos­tin kyl­lä täy­del­li­sen hyvin ole­va­ni hajoa­mis­pis­tees­sä, mut­ta pidin ja pidän sitä edel­leen koko elä­mä­ni todel­li­sim­pa­na koke­muk­se­na — ainoa­na mah­dol­li­se­na reak­tio­na sen­het­ki­seen mie­len­si­säi­seen todel­li­suu­tee­ni. #

Olet­tai­sin, että jos tuo itsear­vio­ni oli­si ollut psy­koo­sin värit­tä­mä, näki­sin sen näin jäl­ki­kä­teen pie­leen­men­nee­nä, mut­ta asia on pikem­min­kin päin­vas­toin. Nyt olen var­ma sii­tä että tuol­loi­nen reak­tio­ni ei ollut suh­tee­ton, kun taas tuol­loin todel­li­suu­den­ta­ju­ni luo­tet­ta­vuus huo­let­ti minua, kos­ka ulkoi­ses­ti elä­mä­ni puit­teis­sa ei ollut lähes­kään mitään pää­ni sisäl­lä rai­von­nee­seen hir­mu­myrs­kyyn ver­rat­ta­vaa. Tämän oireen perus­teel­la minut pitäi­si siis täl­lä het­kel­lä arvioi­da psy­koot­ti­sem­mak­si kuin mitä tuol­loin olin, eikä sii­nä taas tämän­het­ki­sen pär­jää­mi­se­ni valos­sa oli­si mitään jär­keä. #

Pato murtuu

#6390. Maanantai, 3. joulukuuta 2007 klo 12.47.56, kirjoittanut Jani.

Hoi­ta­jan kans­sa pääs­tiin per­jan­tai­na vih­doin asian yti­meen sen jäl­keen kun aiem­min epä­var­ma hoi­to­suh­teen jat­ku­mi­nen var­mis­tui. Aiem­mat kes­kus­te­lut ovat minus­ta tun­tu­neet välil­lä ärsyt­tä­vän tyh­jän­päi­väi­sil­tä, mut­ten usko­nut sen syyn liit­ty­vän niin­kään hoi­to­suh­tee­seen kuin omaan kyvyt­tö­myy­tee­ni sanal­lis­taa tun­te­muk­sie­ni syi­tä. Oli kui­ten­kin help­po huo­ma­ta, että pato mur­tui heti kun hoi­don jat­ku­mi­nen var­mis­tui. Mie­li on yrit­tä­nyt suo­jel­la itse­ään pite­le­mäl­lä noi­ta asioi­ta suo­ja­val­lien taka­na sen pelos­sa, että nii­den pääs­tyä vapaak­si jäi­sin­kin nii­den kans­sa heti yksin. #

 

Pihtamiini

#10631. Maanantai, 3. joulukuuta 2007 klo 11.27.20, kirjoittanut Jani.

“Elä­vä arkis­to jär­jes­ti mar­ras­kuun lopul­la net­ti­ää­nes­tyk­sen kat­so­jien suo­sik­ki­jou­lu­ka­len­te­ris­ta. Yli­voi­mai­sek­si voit­ta­jak­si nousi Rai­li Mik­ka­sen kir­joit­ta­ma His­ta­mii­ni, jos­ta tulee näyt­tei­tä Elä­vään arkis­toon per­jan­tai­sin ja tiis­tai­sin aina jou­luun asti.” #

Elä­vä arkis­to: “Jou­lu­ka­len­te­rin His­ta­mii­ni” #

Mik­si vain näyt­tei­tä, mik­sei koko­nais­ta jou­lu­ka­len­te­ria? Onko kyse teki­jä­noi­keuk­sis­ta eli rahas­ta, vai kapa­si­tee­tis­ta tai kais­tan­le­vey­des­tä eli rahas­ta? #

Odysseus

#10630. Maanantai, 3. joulukuuta 2007 klo 11.22.12, kirjoittanut Jani.

Luin­pa sit­ten Odys­seuk­sen. Olo on kuin oli­sin luke­nut Raa­ma­tun kan­nes­ta kan­teen, tai jon­kin muun teok­sen, jos­ta on help­po ymmär­tää, että kyse on yhdes­tä kir­jal­li­suus­his­to­rian mer­kit­tä­vim­mis­tä teok­sis­ta, mut­ta jos­ta en hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti tul­lut hul­lua hurs­kaam­mak­si. #

Ehkä sii­nä tapauk­ses­sa, että oli­sin itse­kin har­ras­ta­nut klas­sil­li­sia teok­sia sii­nä mää­rin kuin Joyce on Ulys­sesta työs­täes­sään epäi­le­mät­tä teh­nyt, oli­sin saa­nut täs­tä irti val­ta­van pal­jon enem­män, mut­ten kui­ten­kaan voi väit­tää, etten­kö nyt jotain minä­kin: nau­tin val­ta­vas­ti var­si­nai­sis­ta tajun­nan­vir­ta­jak­sois­ta, eri­to­ten vii­mei­sen luvun, Pene­lo­pen paris­sa. #

Oli­si aivan mah­ta­vaa, jos tuol­lais­ta teks­tiä voi­si tuot­taa siten kuin mil­tä kir­jai­li­ja saa sen näyt­tä­mään: että aja­tuk­set muun­tui­si­vat kir­jai­mik­si sel­lai­si­naan, kuin itses­tään. Lähim­mäk­si tuo­ta olen pääs­syt kir­joi­tel­les­sa­ni ilman backs­pace-näp­päin­tä. #

Wiki­pe­dian mukaan Joyce valit­te­li jäl­ki­kä­teen sys­te­ma­ti­soi­neen­sa teos­ta lii­kaa, ja se on kyl­lä help­po alle­kir­joit­taa. Pääl­lim­mäi­nen vai­ku­tel­ma, joka kir­jas­ta aina­kin minun sil­mil­le­ni hyp­pä­si, oli kir­jai­li­jan yri­tys bras­sail­la tai­doil­laan: “kat­so­kaa, kuin­ka laa­ja on hal­lit­se­mie­ni tyy­lien ja tek­nii­koi­den kir­jo!” #

Eipä sil­lä, etten­kö itse­kin niin teki­si, jos kyky­ni oli­si­vat yhtä mah­ta­vat kuin Joycen oli­vat. #

Saa­ri­kos­ken suo­men­nok­ses­ta oli­si help­po löy­tää kri­ti­soi­ta­vaa, mut­ta työ on ollut niin val­ta­va, että oli­sin houk­ka jos väit­täi­sin pys­ty­nee­ni itse parem­paan. Sitä pait­si Saa­ri­kos­ki lupa­si jäl­ki­kir­joi­tuk­ses­saan ottaa kai­ken jul­kai­se­mi­sen jäl­keen tule­van kri­tii­kin nöy­räs­ti vas­taan työn­sä paran­ta­mi­sek­si, wiki­pe­dia­mai­sel­ta vai­kut­ta­vas­sa hen­ges­sä, mikä sekin on kun­nioi­tet­ta­vaa. #