marginaali

27

#2694. Keskiviikko, 21. maaliskuuta 2007 klo 19.35.01, kirjoittanut Jani.

Iner­tian kou­ris­sa esi­tei­ni­tyt­tö­lau­ma muut­tuu nipuk­si vin­ku­le­lu­ja. Kiusaan­tu­nei­suus saa neli­leu­kai­sen nai­sen tur­vau­tu­maan sijais­toi­min­toi­hin, suki­mi­seen. Ahdis­tu­neen mie­hen pääs­sä sosi­aa­lis­ten sig­naa­lien ja psyyk­kis­ten impuls­sien ris­ti­pai­ne luhis­taa aja­tuk­set, puris­taa sanois­ta timant­te­ja. #

 

Ei mitään vikaa = hetero?

#2693. Maanantai, 19. maaliskuuta 2007 klo 20.52.55, kirjoittanut Jani.

Eihän vaan HS.fi:ssä ole­van, homo­jen ja les­bo­jen van­hem­muu­des­ta teh­dys­tä tut­ki­muk­ses­ta ker­to­van jutun kir­joit­ta­ja ole itse otsi­kos­saan sor­tu­nut hete­ro­nor­ma­tii­vi­suu­teen? Homo­van­hem­mat kas­vat­ta­vat sen mukaan hete­ro­lap­sia, vaik­ka itse jutus­sa­kin tode­taan, että van­hem­man “sek­su­aa­li­nen suun­tau­tu­mi­nen ei näy­tä vai­kut­ta­van lap­sen suku­puo­li-iden­ti­teet­tiin, suku­puo­li­roo­lei­hin, sek­su­aa­li­seen suun­tau­tu­mi­seen eikä edes leik­ki­ka­lu­jen valin­taan tai haa­veam­mat­tiin.” #

Nykyi­sel­lään tuo otsik­ko näyt­tää minus­ta pahas­ti sil­tä kuin sii­nä vedet­täi­siin yhtä­suu­ruus­vii­vat hete­rou­den ja nor­maa­liu­den (sanan rumas­sa mer­ki­tyk­ses­sä) välil­le. Jos tuon “heterolapsia”-sanan tilal­la oli­si “myös hete­ro­lap­sia”, ymmär­täi­sin sen ehkä siten kuin se toi­vot­ta­vas­ti oli tar­koi­tus kir­joit­taa. Sii­nä tapauk­ses­sa se tosin vai­kut­tai­si aina­kin minus­ta vähän tur­han itses­tään­sel­vyy­del­tä erik­seen (ja vie­lä­pä otsi­kos­sa) mai­nit­ta­vak­si, mut­ta voi­han olla, ettei se sitä useim­mil­le oli­si. #

Hai inttersititooget (mitä vit…)

#2692. Maanantai, 19. maaliskuuta 2007 klo 16.26.34, kirjoittanut Jani.

Aloi­tin tänään taas HIITin ja siir­ryin takai­sin Kalorilaskuri.fi:hin ja run­sas­pro­teii­ni­seen ruo­ka­va­lioon kun ravit­se­mus­te­ra­peu­tin neu­vo­jen nou­dat­ta­mi­nen ja WHO:n ennus­teyh­tä­löi­den käyt­tö joh­ti­vat vain lähes hol­tit­to­maan läs­kis­ty­mi­seen. #

Sele­kä­hän mul­lei kes­tä juok­se­mis­ta­kaan pitem­män pääl­le, mut­ta pitää nyt pin­koa niin kau­an ettei se taas enää kes­tä, ja koit­taa kek­siä sit­te jota­ki muu­ta. Se kun­to­pyö­rä vaik­ka. Oli­sin­han minä sen hom­man­nuk­ki jo aikaa, mut­ta­ko se pitäs jol­la­ki saa­ha kotiak­ki raa­hat­tua. #

Samal­la lail­la kuin nui­ta laih­du­tusai­hei­sia leh­tiä näkö­jään put­kah­te­lee vuo­den­vaih­teen jäl­keen kuin sie­niä sateel­la, perus­te­li­sin minä, jos leh­tia­lal­la oli­sin, aina keväi­sin remon­toi­mi­sai­hei­sia aika­kaus­leh­tiä. Sen laih­du­tus­kuu­meen ohel­la nimit­täin pesän­ra­ken­nus­viet­ti iskee armot­ta joka kevät ihmi­siin joil­la tyy­pil­li­ses­ti on sii­hen, ja siten siis myös muu­ta­maan has­suun irto­nu­me­roon hyvin­kin, varaa. #

No mis­tä tuo­kin nyt tuli mie­leen, ja miten se tähän aihee­seen liit­tyi, ei juu­ri miten­kään. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]17:53[/klo] Lisä­sin lin­kin Kalorilaskuri.fi:hin.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Avainsanat:

Lampinen, Järvinen ja Peltonen kilpailivat siitä, kuka

#2691. Lauantai, 17. maaliskuuta 2007 klo 18.21.56, kirjoittanut Jani.

Olen tääl­lä olles­sa­ni käy­nyt joka päi­vä hiih­tä­mäs­sä. Kyl­lä vain! Hit­to soi­koon, ei sitä oli­si kym­me­nen vuot­ta sit­ten kyl­lä usko­nut, että jonain päi­vä­nä minun näh­täi­siin vapaa­eh­toi­ses­ti nouse­van hiki­lau­doil­le, mut­ta niin­pä täs­sä vain on käy­nyt. #

Ala­sel­kään se kos­kee joka ker­ta heti ensi­met­reis­tä läh­tien, enkä minä sik­si edel­leen­kään usko että sii­tä oli­si pitem­män pääl­le mitään muu­ta kuin hait­taa ter­vey­del­le. Täl­lai­ses­sa tila­päi­ses­sä mie­len­häi­riös­sä se kui­ten­kin menet­te­lee var­sin­kin, kun se on jota­kuin­kin ainoa aero­bi­sen lii­kun­nan muo­to jota tääl­lä voi har­ras­taa leik­ki­mät­tä hen­gel­lään ohia­ja­vien tuk­ki­rek­ko­jen kans­sa. #

Lii­ken­teen vaa­rois­ta puheen ollen, mei­na­sin ajaa tasa-arvoi­ses­sa ris­teyk­ses­sä vasem­mal­ta eteen tul­leen auton pääl­le. Onnek­si vauh­dit oli­vat vaa­ti­mat­to­mia ja autos­sa­ni hyvät nas­ta­ren­kaat, joten pel­ti­vau­rioil­ta­kin väl­tyt­tiin. #

Huo­men­na kotiin Jyväs­ky­lään, jos VR:n tuna­rit suo­vat. #

Matkakertomus

#2690. Tiistai, 13. maaliskuuta 2007 klo 12.12.23, kirjoittanut Jani.

Mat­kal­la poh­joi­sel­le koti­paik­ka­kun­nal­leen hil­jai­nen nuo­ru­kai­nen sai Oulus­sa vie­reen­sä lähes täy­del­li­sen vas­ta­koh­tan­sa: mie­hen har­hai­le­vas­ti kat­se­le­via, sini­siä sil­miä peit­tä­neet luo­met ker­toi­vat ele­tys­tä elä­mäs­tä, ja sii­tä samas­ta elä­mäs­tä tari­noi­mal­la viih­dyt­ti hän mat­ka­kump­pa­ni­aan Kemiin saak­ka. #

Mies oli aikoi­naan pääs­syt Ali­bin kan­teen ammus­kel­tu­aan erääl­lä lap­pi­lai­sel­la paik­ka­kun­nal­la polii­se­ja koh­ti ja saa­tu­aan itse luo­te­ja nah­kaan­sa näi­den vas­ta­tes­sa tuleen. Todis­teek­si mat­ka­lai­nen sai näh­dä luo­tien sisään­me­no­rei’is­tä mie­hen ala­var­ta­loon jää­neet jäl­jet. Samal­la esi­tel­tiin myös navan ylä­puo­lel­ta var­ta­loon kah­vaa myö­ten erääs­sä toi­ses­sa väli­koh­tauk­ses­sa vii­me juhan­nuk­se­na upon­neen veit­sen jät­tä­mä arpi. Kak­si vuot­ta ker­toi mies vapau­des­ta nyt naut­ti­neen­sa seit­se­män vuot­ta elä­mäs­tään van­ki­las­sa vie­tet­ty­ään. #

Mies­tä tovin tark­kail­tu­aan nuo­ru­kai­nen alkoi hil­jaa mie­les­sään miet­tiä edel­tä­vät­kö vai­kea kes­kit­ty­mis­häi­riö ja kyvyt­tö­myys arvioi­da mui­den ihmis­ten tun­ne­reak­tioi­ta aina käyt­täy­ty­mis­tä, jol­lais­ta yhteis­kun­ta ei suvait­se. Hän miet­ti myös, että mik­si juu­ri näis­tä ongel­mis­ta kär­si­vät yksi­löt tun­tu­vat sopeu­tu­van Suo­men armei­jaan parem­min kuin muut, ja mitä se mah­dol­li­ses­ti ker­too armei­jas­sa har­joi­te­tuis­ta kas­va­tus­me­ne­tel­mis­tä ja nii­den vai­ku­tuk­sis­ta ihmi­siin, joi­den käyt­täy­ty­mi­nen ei läh­tö­koh­tai­ses­ti ole ran­gais­ta­vaa. #

Armei­jas­sa he oli­vat nimit­täin sat­tu­mal­ta pal­vel­leet samas­sa yksi­kös­sä vain muu­ta­man vuo­den ero­tuk­sel­la, ja sii­tä oli­si luul­ta­vas­ti riit­tä­nyt pal­jon­kin yhteis­tä jutun­juur­ta, mikä­li nuo­ru­kai­nen oli­si avan­nut suun­sa sen pal­jas­taak­seen. Taval­li­seen tapaan­sa hän ei kui­ten­kaan puhu­nut juu­ri mitään, vas­tai­li kor­kein­taan yhdel­lä tai kah­del­la sanal­la. Hil­jai­nen vas­taan­ot­to ei kui­ten­kaan vai­kut­ta­nut ker­ron­taan, vaan mies puhui lähes tau­koa­mat­ta koko mat­kan, ja kiit­te­li­pä lin­ja-autos­ta nous­tes­saan vie­lä jut­tuseu­ras­ta­kin. #

Aika veli­kul­tia. #