Punaiset silmät
#2663. Torstai, 22. helmikuuta 2007 klo 13.04.20, kirjoittanut Jani. 2
Onko mitään masentavampaa kuin kevätauringonpaiste, paitsi pienen lapsen näkökulmasta äidin äkillinen kuolema? #
Onko mitään masentavampaa kuin kevätauringonpaiste, paitsi pienen lapsen näkökulmasta äidin äkillinen kuolema? #
Yhdeksänkymmentäluvun alussa, kun MTV ei ollut vielä eriytynyt omalle kanavalleen, vaan lymysi yhä Ylen povessa, tuli sieltä viikonloppuiltaisin (sanoisin, että perjantaisin, mutten ole tästä ihan sataprosenttinen) amerikkalainen kauhusarja. Sarjan perusjuju oli se, että serkukset (mies ja nainen) olivat perineet antiikkikaupan, jonka tavarat olivat kirottuja. Joukossa oli esimerkiksi aloitusjakson Chucky-tyyppinen nukke, joka osasi puhua ja tappaa ihmisiä. Serkukset yrittivät aina kussakin jaksossa hommata takaisin näitä kirottuja esineitä. #
Vielä eilen minä en kuollaksenikaan muistanut tämän sarjan suomen- tai englanninkielistä nimeä, enkä onnistunut sitä löytämäänkään guuglaamalla. Itse asiassa olin aivan väärillä jäljilläkin, koska tuon perusteella, mitä muistin juonesta, oletin sen nimen olevan jotain Pieni kauhukauppa -tyylistä, vaikka sennimisellä Roger Corman -elokuvalla ei juonellisesti olekaan juuri mitään yhteistä tämän kanssa. #
Näiden hatarien muistikuvien pohjalta eivät myöskään lähituttavapiirini ihmiset sarjaa tunnistaneet (tai edes muistaneet), joten käännyin luottomieheni Atson puoleen, ja sinne tiedustelun laukaistuani tuli vastaus kuin apteekin hyllyltä: Aaveita ja kummituksia eli Friday The 13th: The Series. Eipä ihmekään etten tuota nimeä muistanut, kun englanninkielisellä nimellä ei tunnu olevan mitään yhteyttä sarjan tapahtumiin, eikä myöskään samannimiseen elokuvien sarjaan. #
Muistan, että sarjan katselu oli pienestä pojasta pelottavaa, mutta silti sitä katseltiin aina, ainakin silloin kun oma serkku oli kylässä. Aprikoitiinkin Brimin kanssa tovi sitä, että miksi se onkin sillä lailla, että niitä pelottavia ohjelmia oli silloin pakko katsoa, vaikka ne pelottivat. Enää en uskalla katsoa mitään mikä oikeasti pelottaa minua, vaan kierrän kaukaa kaikki nykyiset kauhuelokuvat, joihin ei pysty suhtautumaan samalla hellyydellä kuin vuosisadan ensimmäisen puoliskon elokuviin (joista viimeksi eilen katselin Mark of The Vampiren). #
Ainakaan vielä tämän kirjoitushetkellä ei Adressit.comista löydy Aaveita ja kummituksia -vetoomusta vaikka sellaisesta YleX:n keskustelupalstalla onkin ollut puhetta. Pari jaksoa löytyy kyllä Juupparista. #
“Naama-vaalikoneen avulla vältät monimutkaisten kysymysten pohdinnan ja valitset sinua parhaiten edustavan ehdokkaan helposti, hauskasti ja nopeasti oman kuvasi avulla!” #
Naamavaalikone (via Russian Tea Time) #
Ensimmäistä kertaa sitten kansalaisjärjestöjen vaalikoneen saadaan hiukan vaihtelua näihin tuloksiin! Käytin suoraan edestä otettua naamakuvaani. #
Sopivimpien kärjessä on virnuilevia, kuulaskasvoisia nuoriamiehiä: Asmo Maanselkä (69 %), Jaakko Selin (68 %), Kari Enkola (67 %). #
Epäsopivimpien kärjessä on persoonallisella tukka- ja partatyylillään Hannes Tuohiniitty (42 %), toisena Elise Tarvainen (42 %). Mutta voi järkytys! Jaetulla toisella sijalla Elisen kanssa keikkuu Arjo Heinsola, jonka muiden vaalikoneiden mukaan piti olla yksi minulle sopivimmista ehdokkaista! #
Muutoinkin tuo epäsopivimpien päiden setti painottuu vasemmalle siinä, missä sopivimpien setti painottuu oikealle! Ovatko mielipiteisiin perustuvissa vaalikoneissa tekemäni valinnat näin ollen frenologiselle lajityypilleni poikkeavia? Pitäisikö tällaisen munapään olla oikealla? #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]2009-03-16 21:38[/klo] Poistin kuvat ja laajensin tekstin kuvailemaan niiden sisältöä.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]2011-01-04 19:37[/klo] Karsin linkkimätää ja päivitin tyyliä.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
Se muussaa banaania ja sotkee sitä maapähkinävoihin ja levittää sitä leivälle, ja tulee ihan hulluksi sitä maisteltuaan, syö kaksi päivää peräjälkeen melkein pelkästään sitä. #
Se tekee myös jääpaistia, ja muistaa vasta maisteltuaan, että sen vanhempien suomalaiseen suolannälkään tehty resepti on sille liian suolainen. Se turpoaa suolansyömisestä ja päättää pitää huomenna kahvipäivän, koska kahvi on diureetti. #
Se aikoo huomenna myös leikata tukkansa tukanleikkuukoneella. Sitä suututtaa se, että kun Britney ajeli päänsä paljaaksi, kaikki olivat ihan että OMFG WTF CRAZY BITCH TAKE AWAY HER CHILDREN. Se itse nimittäin tietää kokemuksesta, että hiustenleikkuu on ensimmäinen todellinen askel itsekurin pyhällä polulla, ja että tämä teko todisti sille, että Britneyn toisen pään paljastus oli sittenkin hällävälismiä eli rohkeutta eikä huomionhakuisuutta. Se on nimittäin sitä mieltä, ettei historia tunne yhtään kaljupäistä naista, jolta olisi puuttunut palleja, ja joka on eri mieltä, saa sen mielestä viedä asiansa luutnantti Ripleylle tai luutnantti O’Neilille. #
Se saa sairaalasta sadankahdenkymmenen euron laskun, jonka se vie Kelaan, jossa sen pettymykseksi ei olekaan tänään pommiuhkaa. Se ei tiedä mille osastolle sen asia kuuluisi, joten se ottaa kuntoutusasioiden jonotuslipun, ja pääsee heti virkailijan puheille. Se kuulee virkailijalta, että asia kuuluisi enemmänkin eläkeasioiden puolelle, mutta virkailija on joustava ja panee homman hoitoon, ja se lähtee tyytyväisenä Kelasta varsinkin, kun eläkepuolen jonotuslipun kanssa se olisi joutunut jonottamaan vaikka kuinka kauan. #
Se muistaa yhtäkkiä, kuinka Kirsi Kunnaksen Kattila ja perunat oli pienenä yksi sen lempirunoista, polkata täytyy polkkaa, polkata polkkaa, se suunnittelee perustavansa uusia blogeja ja ehkä lopettavansa joitakin vanhoja, laukata täytyy laukkaa, laukata laukkaa ei ole tolkkua millään, ei ole tolkun tolkkua kolkata täytyy kolkkaa, kolkata kolkkaa hyvä jos pysymme hengissä, hengissä, hengissä voi tätä hoppua hoppua hoppua ei tule loppua, tuleepas. #
Tämänpäiväinen verkko-Hesari on siitä lämpöputkirikosta johtuen kaikille avoin (via Juha). Vaikka olipa tuon lukeminen kyllä aktiiviselle netinkäyttäjälle niin kuin olisi eilistä lehteä lukenut: ei ensimmäistäkään uutista, vaan vanhasia kaikki. #