Per­jan­tai­na mei­na­si juna­mat­ka men­nä per­seel­leen, kun yllät­täen ase­ma oli­kin täyn­nä poruk­kaa, ja juna­maat­ti sanoi, että juna on täyn­nä. Poru­kan ulko­näös­tä (lähin­nä t-pai­dois­ta) päät­te­lin, että ne oli­vat menos­sa Iran Mai­denin kon­sert­tiin. #

Onnek­si tun­sin aika­tau­lut VR:n lip­pu­luu­kun nais­ta parem­min ja tie­sin mah­dol­li­suu­des­ta kou­ka­ta Turun kaut­ta. Tosin siel­lä­kin ilmei­ses­ti se suo­rin jat­ko­yh­teys oli näi­tä ira­ni­lais­fa­ne­ja täyn­nä, kun sain kat­sel­la vain perä­va­lo­ja sen junan läh­ties­sä, ja odo­tel­la sit­ten tun­nin Turun ase­mal­la seu­raa­vaa. Nor­maa­li mat­ka-aika venyi näin nel­jäs­tä kuu­teen tun­tiin. #

Soit­ti­mes­sa oli muka­na Ubun­tu UK:n podcas­tia (var­sin brit­ti­läis­tä huu­mo­ria) sekä Mii­ka Kuis­man tuo­ret­ta Intel­li­gent Design -set­tiä, joka oli oikein lois­ta­vaa kuun­nel­ta­vaa. Suh­tees­sa vaik­ka johon­kin Orki­de­aan niin kuin tuo­re ja läm­min ruis­lei­pä ver­rat­tu­na suklaa­le­vyyn. #

Täl­tä vii­kol­ta ei ole link­ke­jä, kos­ka elin tar­koi­tuk­sel­li­ses­ti uutis­tyh­jiös­sä, ja se on tun­tu­nut sen ver­ran her­mo­ja­le­puut­ta­val­ta, että tai­dan jat­kaa sitä tois­tai­sek­si, vähin­tään­kin vie­lä ensi vii­kon. Ensi vii­kol­la menen taas pit­käs­tä aikaa käy­mään poh­joi­ses­sa­kin. #

Uho­sin etu­kä­teen luke­va­ni täl­lä vii­kol­la kir­jo­ja, mut­ta kir­jas­tos­sa pää­tin­kin sit­ten vaih­taa ne kir­jat sar­ja­ku­viin, kun huo­ma­sin, että siel­lä oli koko Aki­ra-sar­ja. Olen aiem­min luke­nut pari ensim­mäis­tä osaa, ja se jäi sil­lä ker­taa sii­hen, kos­ka loput osat oli­vat aina lai­nas­sa. Nyt olen pian luke­nut nuo kaik­ki. #