Ei mainos, my anus
#2998. Sunnuntai, 17. elokuuta 2008 klo 10.30.26, kirjoittanut Jani. 23
Sun äitis on aloittanut videoblogauksen, tietääkseni ensimmäisenä Suomessa. Jos olen tässä suhteessa väärässä, haluan, että siitä kerrotaan heti, sillä olen kovasti innoissani videoblogaamisen rantautumisesta tänne, ja lupaan tilata kaikki kotimaiset videoblogit joista minulle kerrotaan. #
Tosin supistan kyllä tässä videoblogaamisen käsitteen vastaamaan sitä, minkä monet mieltävät siksi oikeaksi blogaamiseksi kaiken blogaamisen joukossa: päiväkirjailua. Aidon videoblogauksen nimittäin ainakin minä miellän siten, että siinä ihminen puhuu omalla äänellään ja esiintyy pääasiassa yksinään, kertoen asioista joista nyt sillä hetkellä sattuu tekemään mieli puhua.Muuta sisältöä tarjoavia kotimaisia videosyötteitä kyllä niinkin jo löytyy — esimerkiksi jokaisen suomalaisen YouTube-käyttäjän syötehän on nimellisesti kotimainen videosyöte. Lisäksi tarvitaan ehdottomasti rosoisuutta. Jotain sellaista joko sisällössä, sen esitystavassa tai sitten tekniikassa, joka paljastaa katsojan silmälle heti, että tämä on yksityisen ihmisen omaehtoisesti tuottama julkaisu eikä minkään… tahon.Tässä näkyy se, että rajaukseni videoblogaamisen määritelmälle on keinotekoinen. Jos haluaisin täsmällisyyttä, ottaisin luultavasti rajauksen sisään ihan kaikki päivittyvät videojulkaisut ja nimeäisin yllä rajaamani erityisalueen tarpeen vaatiessa toisin. #
Videokärpänen puri Maurelitaakin, ja voi että minuakin houkuttelisi niin kovasti, mutta kun en millään pääse yli siitä miltä kuulostan omissa korvissani. Ulkonäköasiat minua eivät voisi vähempää huolettaa; jos osaisin viittomakieltä, niin videoblogaisin jo luultavasti täyttä päätä. Viittomakielinen videoblogaaminen olisi sitä paitsi marginaalisuudessaan ihan hiton siistiä. #
Mutta kun avaan suuni, tunnen ensinnäkin itseni täydelliseksi ääliöksi jo siinä vaiheessa, koska kukaan ei ole kuulemassa.Pelkästään itselleni kirjoittaminen tuntuu minusta samalla tavalla ääliömäiseltä. Muiden tekemänä se on vain siistiä, mutta minä itse en siihen pysty. Ja sitten kun yritän kuunnella mitä olen sanonut… voi hyvä Jeesus. #
Olen nyt jo muutaman päivän ajan pohtinut tätä ääniasiaa juuri tämän videoblogaamisintohimon takia, ja olen tullut siihen tulokseen, että en minä suoranaisesti vihaa omaa ääntäni, niin paljon kuin mieleni tekisi sanoakin niin (koska se välittäisi kaikkein vahvimmin sen, mitä tunnen sitä kuunnellessani). Äänessäni ei sinänsä ole mitään hirveää vikaa, ainakaan omasta mielestäni. Ei se todellakaan mikään ammattipuhujan ääni ole, mutta ei esimerkiksi ihan kammottavan narisevakaan, tai värisevä, tai mitään sellaista. Lähinnä ehkä vähän nenään vetävä (kallonmuodosta johtuen) ja tietysti kovin hiljainen (mistä voisi ehkä oppia eroon). Puhun epäselvästi, mutta en minä täydellisyyttä edellyttäisikään; juurihan minä peräänkuulutin sitä rosoisuutta. #
Ongelma on siinä, että en ollenkaan pysty mieltämään ääntäni omakseni. Kun katson videota, jossa ääni näennäisesti tulee minun pääni sisältä, se tuntuu samalta kuin silloin, kun näkee Simpsoneiden ääninäyttelijöiden puhuvan roolihahmojensa äänillä. Ääni ei vain kerta kaikkiaan sovi siihen päähän, josta se tulee ulos, kun on tottunut siihen, että se tulee ulos keltanahkaisen, piirretyn hahmon päästä. #
Voi tietysti olla, että minut tuntevien mielestä tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa, koska he ovat nimenomaan tottuneet siihen, että minun ääneni tulee minun naamastani. Ja on vähän vaikea keksiä syytä sille, miksi se ei omasta mielestäni tunnu luonnolliselta. Toisin kuin noiden Simpsons-näyttelijöiden tapauksessa, minä en ole tottunut siihen, että tämä ääni tulee ulos jostain muualta kuin tästä päästä. Puhuessani se kuulostaa oman pääni sisällä ihan erilaiselta kuin tallenteilla (niin kuin se kai useimmilla tekee, johtuen sen erilaisesta kulkureitistä). Näin ollen en ole voinut kuulla tätä ulospäin kuuluvaa ääntäni muutoin kuin niiltä tallenteilta, ja niissä se on poikkeuksetta liittynyt minun naamaani silloin, kun kyse on ollut videosta. Mutta siltikin se tuntuu siltä, ettei sen kuulu tulla ulos tuosta naamasta, joka kuvassa näkyy. #
Tai ehkä kyse on sittenkin eräänlaisesta oudosta laaksosta. Tallenteelta toistuessaan ääni muistuttaa niin merkittävästi sitä, miltä se kuulostaa pääni sisäpuolella puhuessani, että huomioni kohdistuu sen niihin piirteisiin, jotka ovat siitä poikkeavia, ja seurauksena on jumalaton vastenmielisyydentunne. Vastenmielisyys tuntuukin osuvan paljon lähemmäksi totuutta kuin tuo aiemmin epätäsmälliseksi mainitsemani viha. #
Se, miten muut minusta otetut videot näkevät, ei huoleta minua ensisijaisesti, vaan vasta tois-. Jos nimittäin pystyisin pääsemään yli tästä, että itse koen ne ihan omituisina, uskoisin pystyväni pääsemään suhteellisen helposti yli siitä jännityksestä, minkä niiden videoiden näyttäminen muille mahdollisesti aiheuttaisi. Ei minulle tekstiblogaaminenkaan ole ylitsepääsemättömän vaikeaa, vaikka silloin tällöin tietysti saattaakin käydä mielessä, että mitähän nyt se-ja-sekin ajattelee tätä lukiessaan. #
Ehkä minun pitäisi tehdä kokeiluja huulisynkan kanssa, niin näkisin, että sopiiko mikään muukaan ääni tähän päähän sen omaa paremmin. #
Minä olen miettinyt viime aikoina aika samanlaisia asioita, minun tekisi mieli kokeilla yhtä videomerkintää, varsinainen videobloggaus ei kiinnosta mutta yhden merkinnän tekeminen voisi olla hauskaa. Saisin varmasti isältäni videokamerankin lainaan niin ei tarvitsisi käyttää digikameraa tai vastaavaa. Esteenä on kyllä se että ääneni kuulostaa omaan korvaani niin oudolta, muiden ihmisten äänet ovat videolla aivan normaaleja mutta minun ääneni kuulostaa siltä kuin se olisi äänitetty eri tilassa ja puhujana olisi jonkun muun lajin edustaja. Toivon että se on vain sitä tyypillistä “oma ääni kuulostaa kummalta” -kokemusta. Toisaalta yksin puhuminen on minulle vaikeaa ja kameralle puhuminen tuntuisi siltä. Mutta silti tekisi mieli.
Voi olla, että sinäkin innostuisit tekemään videoita säännöllisesti, jos saisit siitä yhdestä videostasi paljon palautetta, ja varsinkin, jos se vuorovaikutuskin tapahtuisi videoitse, eli videoiden tekijät kävisivät eräänlaista kevyttä vuoropuhelua. Mietin ensin, etten kyllä tosin itse aikoinaan blogaamaan alkaessani juurikaan tarvinnut palautetta intoni ylläpitämiseen, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että kuitenkin sielläkin oli taustalla aina se tietoisuus siitä, että joku näitä saattaakin lukea - mitä uskomusta varsinkin sitten muiden, jo vakiintuneempien blogien kommenttipalstoja lukemalla oli helppo vahvistaa.
Jo pelkästään tätä tämmöistä dialogia luodaksenikin haluaisin itse videoblogata - jotta tulisin niin tekemällä tukeneeksi muita (luultavasti itseäni parempia) vodcastaajia jatkamaan. Ainakin niin kauan, kunnes meillä olisi yhtä vahva ja omavarainen vodcast-kulttuuri kuin mitä blogikulttuuri nykyisin on.
Mulla oli aiemmin kammo ääneni takia. Jotenkin siitä on päässyt yli ihan pokkana vaan julkaisemalla pätkiä, joissa puhun. Totuus on kuitenkin mun tapauksessa se, että suurin osa lukijoistani on mut nähnyt livenä eli tietää mun äänen kuulostavan just niin tyhmältä, kuin se kuulostaakin (samasta syystä valokuvien kohdalla ei ole enää niin suurta sensuuria vaan se maha ja kaksoisleuka saa kyllä toisinaan näkyä). Mutta mielestäni NÄYTÄN ihan järkyttävältä puhuessani, siksi en pystyisi tekeen sellaista videota, jossa puhuisin suoraan kameraan. Ainakin se pitäisi tehdä tosi moneen otteeseen, jotta edes joku oisi siedettävä. Suuni näyttää kamalalta puhuessani ja lisäksi silmät harhailee ja se on typerän näköistä :P Onhan tässäkin se, että kyllä ne tyypit on nähneet mun puhuvan eli nähneet typerän näköisen suuni ja harhailevat silmät, mutta kynnys on silti korkea.
Edit: Palautin tämän roskakommenttisuotimesta. -Jani
No niin, nyt minäkin kiinnostuin videobloggauksesta.
Pohdintasi oman äänen kuulumattomuudesta päähän oli kuin olisin itse samaa miettinyt mutta sata kertaa analyyttisempi.
Se minulla jäi tuossa yllä näköjään mainitsematta, että peruskoulun traumaattisista kokemuksista huolimatta huomasin ammattikorkeakoulussa pystyväni ihan hyvin pitämään esitelmiä luokan edessä. Tuskin minä mikään loistava siinä olin, mutta siinä en joka tapauksessakaan kärsinyt siitä omasta äänestäni, kun se tuli omiin korviin vain niitä puhuessa käytettäviä reittejä, ja lisäksi se puhuminen oli mielekästä, kun sillä oli kuulijoita. Itse asiassa se passiivinen yleisö teki siitä minulle helpompaa kuin mitä oli jutustelu pienessä ryhmässä, jossa oli oltava aidosti vuorovaikutteinen.
Kommentoin tähän eilen, mutta ei se näköjään tallentunut minnekään (niinkuin ei tänä aamuna lataamani rahat matkakortillekaan, rahat lähti tililtä mutta kortti on edelleen tyhjä, kuin Jeesuksen hauta pääsiäisaamuna. Turhauttavaa).
Sitä mä vaan, että itse vihaan omaa ääntäni mutta jotenkin siihen ei enää jaksa kiinnittää huomiota, kun vaan ihan pokkana on julkaissut omaäänistä materiaalia. Oon psyykannut itseäni sillä, että suurin osa mun lukijoista on nähnyt mut livenä, joten ne tietää miltä mun ääni kuulostaa eli vahinko on jo tapahtunut. Mutta siitäkin huolimatta eniten itseeni häiritsee se, miltä näytän puhuessani! Suu näyttää kamalalta ja silmät vaeltelee.
Edit: Palautin tämän roskakommenttisuotimesta. -Jani
Työkoneelta kirjoittamani kommentit ei näemmä ikinä lähteneet :C (kun kahdesti yritin; kerran eilen ja kerran tänään) Tällä viikolla kaikki muut, paitsi ihmiset, näyttää olevan tosi pahasti mua vastaan :P
Aha, olipa hyvä kun mainitsit! Ne oli joutuneet siihen spämmisuotimeen, joka kohtelee viestejä astetta vakavammin kuin pelkästään spämmiksi epäiltyjä, eli siihen, johon joutuneiden roskapostiluonteesta ollaan sen verran varmoja, ettei niistä edes ilmoiteta. Olisikohan Valion verkossa tietoturva ollut jossain vaiheessa vähän rempallaan?
Palautan nuo kommentit sieltä näkyviin, hetkinen vain.
(sensuurin kouriin joutunut) norsis: Minulla onkin pikkuisen semmoinen epäilys, että jos sitä rupeaisi vain pokkana julkaisemaan, niin sitä vähitellen tottuisikin siihen miltä kuulostaa. Jotenkin vain pitäisi uskaltautua ottamaan se ensimmäinen askel.
En minäkään oman ulkonäköni, tai siis puhuessa ilmenevän olemukseni suhteen täysin vailla häpeäkomplekseja ole, mutta se tuntuu aivan mitättömältä tuon äänen aiheuttaman huolen suhteen, enkä siksi osaa olla siitä ollenkaan huolissani.
En tiedä tietoturvasta, mutta ainakin kaikille kivoille sivuille pääsy on estetty ja plaah. Noh, onneksi (?) kohta alkaa työt, joissa ei työtunteja pääse netissä viettään, joten ihan sama sit :P
Ei kuitenkaan marginaaliin pääsyä näköjään ole estetty sieltä. :)
Viime vuonna kerran se heitti herjaa siitäkin :D Mutta päästi sit myöhemmin samana päivänä kuitenkin.
Minäkin yritin jo sunnuntaina tulla visiitille, muuten päässyt koko marginaaliin!
“että jos sitä rupeaisi vain pokkana julkaisemaan, niin sitä vähitellen tottuisikin siihen miltä kuulostaa”
On niin totta! Tein keväällä muutaman slidecastin ja heittelin kommentteja kollegan Voicethreadiin ja kävin silloin noita samoja ääniyökötysfiiliksiä läpi. Noissa Seesmic-kokeiluitani kuunnellessani huomasin hämmästyksekseni, etten enää olenkaan angstaile äänestäni. Kuvaa sen sijaan tuntuu kiusalliselta katsoa!
Minulla on luonnostaan aika voimakkaat ja rauhattomat ilmeet ja tuossa videolla ne tuntuvat paisuvan entisestään. Sitten minua häiritsee, kun en tiedä, mihin pitäisi katsoa, että vastaanottajasta vaikuttaisi siltä, että puhun hänelle. Nyt katseeni näyttää liian usein kohdistuvan jonnekin alas ja kun yritän katsoa ylemmäs, nousee leuka pystyyn. Argh!
Oikeastaan minua huvittaisi eniten podcastaaminen, mutta kun siihen en ole löytänyt yhtä helppoa ratkaisua kuin Seesmic. Aikoinaan testailin runojen jakamista Evocan kautta, mutta se on maksullista muutaman kymmenen minuutin jälkeen, videoita voi sen sijaan jakaa ilmaiseksi! On se vaan kummaa!
Jos alatte videoblogata, niin ilmoittakaa ihmeessä itsestänne! Minusta olisi hurmaavaa päästä videokommentoimaan!
Aijuu, Janille piti vielä sanoa, että tuo “Ääni ei vain kerta kaikkiaan sovi siihen päähän, josta se tulee ulos, kun on tottunut siihen, että se tulee ulos keltanahkaisen, piirretyn hahmon päästä.” ja sitä edeltävä analogiapohdiskelu on kyllä mielettömän havainnollinen analyysi oman nauhoitetun äänen vierastamisesta!
norsis: Muistelinkin, että kerroit siitä silloin, mutta ajattelin nyt että se oli joku muu paikka.
Äiti: Palveluntarjoajalla (Kapsi) oli sunnuntai-iltana konehuoneessa sähkökatkos. Tuota tuntuu nyt olevan liikkeellä.
Minun kokeiluotoksissani suoraan kameran silmään katselu tuntui antavan parhaan vaikutelman, mutta se tuntuu vaativan totuttelua nauhoittajalta, ainakin minulta. En tiedä johtuuko se sitten siitä etten ole oppinut katsomaan silmiin edes elävää vastapuolta, vai onko kyse vain siitä hölmöydentunteesta, minkä sanojen suuntaaminen elottomalle esineelle saa minussa aikaan.
Lisäksihän on tuttu ilmiö se, että kuvasta saa helposti itselleen edukkaamman sijoittamalla kameran niin, että se katselee pikemminkin yläkulmasta alaspäin puhujaan kuin alhaalta ylöspäin. Se on itse asiassa liiankin tuttu ilmiö, jonka takia se voi vaikuttaa ärsyttävän halvalta kikkailulta. Toisaalta taas se alakulmasta katseleva kamera on useimmiten turhankin ankara kohteelleen, sillä perspektiivin takia pää vaikuttaa monesti sieltä katsottuna alapäästään paksulta.
Minulle kelpaavat kyllä podcastitkin, joskin niitä on puheohjelmien osalta ainakin tähän asti tullut harvemmin kuunneltua. Se johtuu siitä, että videoiden katselu vaatii yleensä koko huomion, eli näytöllä ei voi tavallisesti tehdä mitään muuta kun katselee jonkun puhuvan. Sen sijaan podcastin sitä heittää melkein heti taustalle soimaan, ja alkaa puuhata jotain muuta, jolloin pian huomaakin ettei keskittyminen riitä sen ohjelman seuraamiseen. Pasianssia vielä voi pelata, mutta heti jos näytölle ilmaantuu jotain luettavaa, ei enää pystykään seuraamaan yhtä aikaa sitä korvien kautta tulevaa signaalia. Henrik jutteli samasta asiasta uusimmassa PodKaistassa.
Tämän takia puhepodcastien kuuntelu rajoittuu minulla melkeinpä kokonaan junamatkojen aikana tapahtuvaksi.
Edit: Linkkifix.
Silmiin katsomisesta: tässä pahuksen MacBookissa kamera on sisäänrakennettuna näytön ylälaidassa, joten kulma on väkisin epäedullinen, jos kone on sillä korkeudella, että sitä voi näpytellä (esim. videokonferensseissa pitää sitäkin tehdä, vodcastissa ei niinkään). Sitten olen ollut huomaavinani, että suoraan kameraan katsomalla ei katse videolla ole suora, vaan ihan kuin se linssi ottaisikin jotenkin vinottain siellä raamin sisällä ja pitääkin katso hiukan yli kamera-aukon, että näyttää katsovan suoraan.
Huh, nyt on tauko ohi ja pitää taas palata opiskelijoiden oppimistehtäviä lukemaan + kommentoimaan (olen tänään peikkona peikkoluolassa, eli aamutakkisillani kotikaaoksen keskellä lukemassa opiskelijoiden tuotoksia. Töissä ei saisi sen siunaaman keskittymisrauhaa tällaisten töiden tekemiseen!)
t. Sä
Jep, nuo sisäänrakennetulla kameralla varustetut läppärit alkavat olla aika yleisiä vodcastausvehkeitä, ja se on minusta sikäli justiin ihan hyväkin vain, että sen takia tuota alakulmasta kuvattua videotakin tulee nykyisin paljon. Se olisi aika tylsää jos kaikki käyttäisivät aina tuota yhtä ja samaa yläkulmaa.
Juu se o jännä juttu toi ääni-hommeli. Joskus nuorempana soittelin kappaleitani ja nauhottelin niitä karmeita törkyversioina c-kaseteille ja kauhistelin asiaankuuluvasti ja hartaasti karmeaa ääntäni. Tai siis ongelma tuntui enemmän olevan se, että nauhoitettu ääni ei kuulostanut yhtä hyvältä kuin miltä se itselle omaan korvaan kuulosti. Hmm, että mene tiedä sitten. Tiedän yhäkin että lauluääneni kuulostaa hyvältä, mutta se usein menettää jotain siinä välissä kun sen nauhoittaa. Ehkä on sitten kyse nauhoituksen laadusta..
Heh, tuon musiikin suhteen se on sitten vielä äänen lisäksi meillä nuotti- ja rytmitajuttomilla se, että jos vaikkapa vain viheltääkin jotain kappaletta, ja sitä kuuntelee sitten jälkikäteen, niin vaikka se siinä viheltäessä tuntui menevän ihan hyvin, niin nauhalta kuunnellessa nuotit ja rytmi ovatkin yllättäen ihan päin persettä.
Eikös ubercoolkin videoblogannut? Myös Hessu on harrastanut Seesmiciä kuten allekirjoittanutkin… Onko vielä muita?
Telkkari- ja radiotyötä tehneenä voin omasta puolestani sanoa, että oma ääni kuulostaa aluksi oudolta (ne fysiologiset syyt) mutta siihen ajan myötä tottuu. En osaa yhtään sanoa, menikö siihen viikkoja vai kuukausia, tosin.
Plus että kun tekee sitä työkseen eikä ole superhyvä, niin tulee puhuttua normaalikielestä eroavalla nuotilla. Sekin lisää vieraantumisefektiä.
sampsa: Jos Hessun Kahvilan Hessua tarkoitat (jokin nielaisi näköjään linkeistäsi niiden kohteet), niin miehen YouTube-tuotantoa olen kyllä seurannut, mutta Seesmic-vastaavasta en tiennytkään. Täytyy tutkia. Ja kiitos muistakin vinkeistä, lähden jahtaamaan syötteitä.
OlliS: Muistan niistä peruskoulussa tehdyistä esitelmistä kuinka monista huomasi, että se nuotti muuttui ihan toisenlaiseksi kun puheesta tuli julkista yksinpuhelua. Saattoihan se tehdä sitä omallakin kohdalla, mene ja tiedä kun siitä ei ole olemassa tallenteita (luojan kiitos). Näissä nyt ihan viime aikoina tekemissäni räpellyksissä en ole sitä huomannut.