Koirat ja ironiantaju
#3000. Lauantai, 16. elokuuta 2008 klo 11.49.17, kirjoittanut Jani. 4
Onkohan koirilla alkeellista ironiantajua? Juolahti eilen mieleeni tämä, kun ajattelin sitä, miten niille yleensä hampaiden paljastaminen merkitsee uhkaa, mutta ihmisten kanssa ne joutuvat varmaan useimmiten tottumaan siihen, että sama ele liittyykin ihan päinvastaisiin tunteisiin (leveän virnistyksen tai naurun yhteydessä). Sikäli siis, jos ne ylipäänsä mieltävät ihmisen pään samalla tavalla tunteden välittäjänä tarkkailtavaksi ruumiinosaksi kuin lajitovereillaan. #
Vaikka voi tietysti olla niinkin, että ne ovat pikemminkin tarkkanäköisiä, ja oppivat tekemään eron samalla perusteella kuin ihmisetkin, eli lukemalla muuta hampaiden paljastamiseen liittyvää kehonkieltä, suupielten asennon ja niin edelleen. Ja jos ei niin olisikaan, niin olisi ehkä pikemminkin syytä puhua alkeellisesta kyvystä ymmärtää, että saman eleen takana voi olla jompi kumpi kahdesta toisilleen täysin vastakkaisesta tunteesta — ominaisuudesta, joka on edellytys kyvylle ymmärtää ironiaa, eikä samainen kyky sinänsä. #
Minusta tämä ajatus rupesi nyt kyllä tuntumaan siltä, että olen ihan hyvin saattanut joskus lukea tämän Veloenalta, ja nyt vain kuvittelen koonneeni sen yhteen muista ajatuksenpoikasista omaperäisesti. #
No mutta hei, koirat myös leikkivät keskenään eikä irvistelyltä silloinkaan vältytä. Itse asiassa leikkiin nimenomaan kuuluu kaikenlainen ilmeily ja murina. Joskus minusta myös näyttää siltä, että meidänkin koirat hymyilevät ja jopa nauravat kaikilla hampailla.
Ja tosiaan, huomaan niiden myös määrätyissä tilanteissa tarkkailevan ilmeitäni, ikään kuin skannaisivat naamasta, että mitä se tuo taas on hommasta mieltä.
No mutta, sehän vasta onkin mielenkiintoista, että jos ne nauravat, niin ovatko ne oppineet sen ihmisiltä, vai onko se peräti osa jonkinlaista koirien kulttuuria… teki mieleni tuonkin edessä käyttää sanaa alkeellinen, mutta sehän ei enää olisi mitään alkeellista vaan päinvastoin, huomattavan edistyksellistä sellainen. Riippumatta siitä kummasta on kyse.
Sekinhän on muuten samanlainen juttu tuo suoraan päin katsominen, kuin nämä ilmeetkin; ainakin suoraan silmiin katsominenhan on eläinmaailmassa yleensä selkeä uhkaus tai ylemmyydenosoitusyritys. Ihmisten maailmassa taas sitä pidetään kohteliaisuutena… ainakin niin olen kuullut. Minä itsehän suhtaudun siihen enemmän eläinten tavoin ja pälyilen mieluummin kaikkialle muualle kuin silmiin.
Nuo meidän koirat kyllä napittavat silmiin ihan aina, ja herkkupaloja pummatessa niiden silmiin syntyy sellainen sulostuttava kimallus, jolla ihminen pyritään takuuvarmasti hurmaamaan. Ehkäpä se silmiin katsominen on ihmisiltä opittua, mutta kyllä mielestäni nuo ilmeilevät hymyillenkin keskenään ja se näyttää kovin luonnolliselta. En sitten tiedä. Voin kuvitellakin.
Tässä juuri viikko takaperin oli jossakin tehty tutkimus, jonka mukaan ihmisen haukottelu tarttuu myös koiriin. Oliko se peräti 90 % koirista haukottelee, jos ihminen haukottelee ensin. Tutkimustuloksessa sanottiin, että koirilla on näin ollen “alkeellinen empatiakyky”.
Tämähän alkaa näyttää siltä että alkeellisia ovat lähinnä minun käsitykseni koirien kyvyistä. Empatiaa, hitto soikoon!