#

Onko­han koi­ril­la alkeel­lis­ta iro­nian­ta­jua? Juo­lah­ti eilen mie­lee­ni tämä, kun ajat­te­lin sitä, miten niil­le yleen­sä ham­pai­den pal­jas­ta­mi­nen mer­kit­see uhkaa, mut­ta ihmis­ten kans­sa ne jou­tu­vat var­maan useim­mi­ten tot­tu­maan sii­hen, että sama ele liit­tyy­kin ihan päin­vas­tai­siin tun­tei­siin (leveän vir­nis­tyk­sen tai nau­run yhtey­des­sä). Sikä­li siis, jos ne yli­pään­sä miel­tä­vät ihmi­sen pään samal­la taval­la tun­te­den välit­tä­jä­nä tark­kail­ta­vak­si ruu­miin­osak­si kuin laji­to­ve­reil­laan. #

Vaik­ka voi tie­tys­ti olla niin­kin, että ne ovat pikem­min­kin tark­ka­nä­köi­siä, ja oppi­vat teke­mään eron samal­la perus­teel­la kuin ihmi­set­kin, eli luke­mal­la muu­ta ham­pai­den pal­jas­ta­mi­seen liit­ty­vää kehon­kiel­tä, suu­piel­ten asen­non ja niin edel­leen. Ja jos ei niin oli­si­kaan, niin oli­si ehkä pikem­min­kin syy­tä puhua alkeel­li­ses­ta kyvys­tä ymmär­tää, että saman eleen taka­na voi olla jom­pi kum­pi kah­des­ta toi­sil­leen täy­sin vas­tak­kai­ses­ta tun­tees­ta — omi­nai­suu­des­ta, joka on edel­ly­tys kyvyl­le ymmär­tää iro­ni­aa, eikä samai­nen kyky sinän­sä. #

Minus­ta tämä aja­tus rupe­si nyt kyl­lä tun­tu­maan sil­tä, että olen ihan hyvin saat­ta­nut jos­kus lukea tämän Veloe­nal­ta, ja nyt vain kuvit­te­len koon­nee­ni sen yhteen muis­ta aja­tuk­sen­poi­ka­sis­ta oma­pe­räi­ses­ti. #