Mies joka nauraa kuolemalle
#2976. Keskiviikko, 6. elokuuta 2008 klo 21.31.06, kirjoittanut Jani. 14
On oikeastaan ihan hyvä, että Yön ritarin jatko-osa näyttää epätodennäköiseltä (en nyt valitettavasti muista mistä tämän tiedon luin, mutta se oli luultavasti paperia). Tuosta on nimittäin melko vaikeaa enää panna paremmaksi. #
Ei sillä, ettäkö elokuva täydellinen olisi ollut, mutta sen viat olivat varsin pieniä, ja niiden ympärillä pauhanneen, henkeäsalpaavan toiminnan avulla helposti anteeksiannettavissa, jos vähänkään pitää tämäntyyppisistä elokuvista. Esimerkiksi tarinan intensiivisyyskäyrä kulki hiukan kummallisesti niin, että huippukohta oli jotakuinkin keskivaiheilla tavanomaisemman loppupuolen sijasta. Joissain erikoistehosteissa uskottavuuden rajoja venytettiin ihan pikkuisen liian paljon, mutta vain ihan pikkuisen. Leikkaus vaikutti hiukan hutiloidulta varsinkin alkupuolella. Muuta ei nyt tule mieleen, jos sitä edes oli. #
Toivottavasti Nikolssonin Jaska, joka väitetysti on sitä mieltä, että hänen Jokeri-tulkintansa on ainoa oikea, näkee tämän elokuvan ja palaa sitten takaisin hautaansa kierimään. Sen verran vaikuttava ja ennen muuta omanlaisensa Lekkerin Heath-vainaan tulkinta oli. Totta puhuen olin itse hiukan epäileväinen mainoskuvat ja -videot nähtyäni, mutta nyt elokuvan nähtyäni voin sanoa, etteivät ne tehneet Yön ritarin Jokeri-hahmolle oikeutta. #
Kuten Nicholsonin hahmostakin aikoinaan oman elokuvansa yhteydessä sanottiin, Jokeri varasti nimihahmolta kirkkaasti show’n myös Yön ritarissa. Siihen yhtäläisyydet kuitenkin loppuvatkin. Siinä, missä Batmanin Jokeri teki murhista taidetta (mikä oli tietysti peräisin suoraan Burttonin Timpan märistä unista), Yön ritarin Jokeri on se sarjakuvista ainakin minulle paremmin tuttu psykopaatti, jonka karmaisevuutta ironinen roolihahmo vain pahentaa. #
Lisäksi hoitajanasuinen Jokeri oli minusta jotenkin pervolla tavalla seksikäs. Mutta minähän olenkin hengaillut viime viikot 4chanilla, että se selittää sen. #
Elokuva on armottoman väkivaltainen, mutta juuri sillä meissä kaikissa asuvaan pikku Jokeriin vetoavalla tavalla, jolla toimintaelokuvien minusta kuuluukin olla. Maiskis! #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]7.8.2008[/klo] 10:47 “Burtonin” → “Burttonin”.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]7.8.2008[/klo] 15:15 Lisäsin lipunkuvan.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
Minä kävin katsomassa kyseisen elokuvan keskiviikkona. Olihan siinä hyvää se, kun Batman-mies puhui vahingossa Batman-äänellä yhdessä kohtaa, jossa ei edes ollut Batman… Ja se oli aika hauskaa, kun takana istunut jolppi vihelsi yhdessä vaiheessa Batman-tunnaria. Mutta onko se nyt sitten tarpeeksi, mene ja tiedä.
Minäpä en tuota huomannutkaan. Sen sijaan huomasin nimenomaan siinä alkupuolella yhdessä kohtaa, kuinka Batman-mies puhui Bruce-miehen äänellä, vaikka hänen huulensa eivät liikkuneet.
Jokeri oli hieno, mutta mielestäni oli ihan jees, että pahis ei ihan suoranaisen räikeästi varastanut koko showta kuten Nicholson-Jokeri, vaan tilaa jäi muullekin, kuten elokuvan traagiselle todelliselle päähenkilölle, Harvey Dentille. Batman tokikin jää muun varjoon, kuten tietyllä tavalla pitääkin ollessaan näiden tarinoiden syy, muttei suoranainen moottori - eräänlainen omien elokuviensa harrypotter.
Hyvin analysoitu, yhdyn.
Naispuolinen kun olen, niin tämä ei ehkä ole ihan sama asia, mutta minustakin hoitsuasuinen Jokeri oli jollain kierolla tavalla seksikäs… se on se itsevarmuus ja täydellinen piittamattomuus omasta ulkomuodosta, varmaan. Tai jotain. Siinä kohtaa kun se marssi ulos sieltä sairaalasta, siinä kohtauksessa oli JOtain.
Aijai, ihokarvat nousevat pystyyn (positiivisella tavalla) kun sitä ajattelee…
No himpuri. Kai se on sitten pakko käydä katsomassa toikin vaikka Heathin nimi jo mut pelästytti pahanpäiväisesti. Itsepä tässä kehaisen sitten Orpokoti nimistä elokuvanräpykkää. Ostin oikein omaksenikin asti, sen verta vaikutuin..
Del Toron vanhemman, Panin labyrintin näin suht’ vastikään, ja se oli ihan kelvollinen, joten täytynee tuokin tilaisuuden tullen tsekata.
Juu senhän sekin on.. Ostimpa kyl sen labyrintinkin. Sekin vakuutti, vaikkei ollutkaan lainkaan sitä mitä odotin, mutta positiivisessa mielessä.
Nyt vaan saa taas odotella, että tulisi joku hyvä vampyyrileffa.. ne kun ovat muutenkin tiukassa.
Mikäli muistan oikein, niin minusta Labyrintissa oli hyvää se, että se loppui ajoissa. Yleensä ohjaajilla on vähän taipumusta venyttää tuollaisia kelpo tarinoita turhan pitkälle. Siinä suhteessa Panin labyrintti oli mukavan konstailematon.
Sanos se! mutta auta armias. jos noista (pans labyrinth ja se orpokoti) tehdään ameriikka versiot. *pthui* Ei, niistä ei voi tulla hyviä.
Huhhuijaa, taivas varjelkoon meitä siltä.
[…] Jokeria. Nämä tyypit esiintyvät unissani aika usein, jälkimmäinen etenkin, Yön ritarin näkemisestä lähtien on tehnyt. Hahmojen välisessä konfliktissa on tietysti kyse […]
[…] Jokeria. Nämä tyypit esiintyvät unissani aika usein, jälkimmäinen etenkin, Yön ritarin näkemisestä lähtien on tehnyt. Hahmojen välisessä konfliktissa on tietysti kyse […]