Lisää äänestä
#3041. Torstai, 21. elokuuta 2008 klo 17.45.44, kirjoittanut Jani. 13
Videojulkaiseminen on räjähtämäisillään. Jatkoin Näkymättömän tytön esimerkin innoittamana kokeilujani, mutta mitään julkaistavaa minulla ei vieläkään ole, valitan. #
Sen sijaan käsitykseni esiintymiseeni liittyvästä inhosta on täsmentynyt. Nyt en enää niinkään kammoksu ääntäni — nyt alkaa tuntua siltä, että sen voisin sietääkin — kuin puhetyyliäni noin muutoin. Suuni tekee näköjään virhelyöntejä jotakuinkin samaa tahtia kuin sormeni tekevät niitä näppäimistöllä, mutta videolta niitä ei voi pyyhkiä aloittamatta virkettä tai kappaletta kokonaan alusta. #
Ja sitten, jos tekisin uudelleenottoja niin kauan, että tulos tyydyttäisi itseäni, lopputulos ei kuitenkaan tyydyttäisi minua. Se ei nimittäin enää olisi minua itseäni, vaan harjoiteltu ohjelmanumero, jonka esittäjällä ei ole merkitystä. Aargh, kuinka ristiriitaista! #
Ehkä kaikkein eniten minua tuossa omassa esiintymisessäni risoo tolkuton epävarmuuteni ja siitä johtuva epämiehuudentunne. Itsevarmuus olisi valttia, ja sitä minulla piisaa vain niin kauan kuin saan pitää suuni kiinni. Mutta suun avaaminen avaa tien miljoonalle demonille päästä sisään ja ulos… ja tuossa puolestaan tuli juuri hyvä esimerkki siitä, millä yritän kompensoida epävarmuuttani: suunnattomalla teennäisyydellä. #
Täällä tekstissä se ei minua niinkään haittaa jostain syystä. Sillä kyllähän sitä teennäisyyttä täälläkin piisaa, niin kuin hyvin tiedätte. Täällä minä pystyn kuitenkin jotenkin hyväksymään sen, että tällainen minä olen, enkä ota sitä niin vakavasti. Mutta sitten kun näen videolta, että sellainen minä tosiaan olen, niin… huh huh. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]2008-08-27 18:18[/klo] Lisäsin ikilinkin epävarmuudesta kertovaan kappaleeseen.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
“Itsevarmuus olisi valttia, ja sitä minulla piisaa vain niin kauan kuin saan pitää suuni kiinni.”
Eli sun pitää tehdä video siitä, kun kirjoitat blogimerkintää!
Minä olen julkaissut muutaman videon blogillani ja niitä on katsottu huomattavasti vähemmän kuin kirjoituksiani.
Mm. Solmion teko-ohjevideon katsoi vain 53 ihmistä viikon aikana, kun muita juttuja luki samaan aikaan keskimäärin 250 ihmistä.
Videot jakavat mielipiteitä. Minulta lähti 4 tilaajaa, kun aloin julkaista videoita (tosin eihän sitä tiedä, miksi lopettivat, mutta ainakin ajallinen yhteys sitoo kadon videoblogaukseen).
Vaan kun omaksi huvikseen blogia pitää, niin on lupa tehdä sitä, mikä milloinkin huvittaa (miettimättä liikaa edes tilaajia). Ja jutteleminen tuntuu just nyt jotenkin kivalta. Paitsi kun tekniikka tökkii ja aikaa palaa + spontaanius kärsii. Vaan kaipa se on niin, että aina alku on hankala.
T. Sä, ääntäsi odotellen
norsis: Niin, semmoinen “nakuti-nakuti-nak-nak”-video (asiaankuuluvilla ilmeillä, kun suu tapailee näytölle tulevia sanoja). Olisivat varmaan tosi suosittuja… :D
Mutta tuosta sain idean, joka ainakin kerran tehtynä voisi olla mielenkiintoinen: ruutukaappaus siitä kun kirjoitan blogimerkintää. Joskus haaveilin sellaisesta livebloggaamisesta (muistaakseni kirjoitinkin siitä, mutten ehi nyt etsiä sitä), että kaikki, mitä kirjottaisin ja pyyhkisin pois, näkyisi suoraan reaaliajassa. Videona sen voisi toteuttaa, joskin silloin se vaatisi aika ison ja tarkan kuvan, jotta siitä saisi mitään selvää.
Petja: Ihmiset eivät näköjään sitten Suomessa ole vielä oppineet tähän, että formaattina on tekstin sijasta video. Siihen vaikuttaa varmaan sekin, että videot eivät blogin yhteydessä katseltuina edes toimi kovin sujuvasti (enkä tarkoita teknistä toimivuutta), sillä niihin täytyy orientoitua eri tavalla kuin tekstiin. Siihen orientoitumiseen sopii minusta parhaiten erillinen, pelkästään videoiden katseluun tarkoitettu ohjelma - eivätkä suomalaiset ole vielä enimmäkseen oppineet hyödyntämään edes RSS-lukijoita, kiitos Blogilistan.
Voisinkin jossain vaiheessa kirjoittaa ylistyskirjoituksen Mirosta.
Sä: “Vaan kun omaksi huvikseen blogia pitää, niin on lupa tehdä sitä, mikä milloinkin huvittaa (miettimättä liikaa edes tilaajia).”
Just noin. Tuosta(kaan) syystä en koskaan seuraa tilaajamääriäni.
minua haittaa videoissa se, että turhanpäiväisen hölinän katselemiseen menee kymmenen turhauttavaa minuuttia, kun taas saman asian silmäilemiseen tekstinä menee vain minuutti.
mutta mä olen muutenkin paljon mieluummin tekemisissä tekstin kuin äänen kanssa.
Tuostakin minun pitäisi kirjoittaa, että videoita sen enempää kuin ääniblogaamistakaan ei pitäisi mielestäni nähdä tekstin kilpailijoina. Teksti on minullekin kotona ollessani useimmiten ylivertainen väline, eritoten siksi että siitä on niin paljon helpompaa poimia kiinnostavat kohdat ja hypätä yli se mikä ei kiinnosta.
Podcastien kuuntelu taas soveltuu parhaiten matkoille, kannettavan soittimen kanssa tapahtuvaksi. Internetissä olevia tekstejä ei saa läheskään yhtä kätevästi mukaan, sillä podcastien tekniikka on alusta asti suunniteltu juuri tällaiseen kulutukseen.
Ja lisäksi Suomessakin on taatusti niin, että on iso joukko ihmisiä, jotka ovat hyviä suustaan, mutta aivan surkeita tekstin tuottajia, ja ainakin minä laajennan mielelläni repertuaariani niin että voin kuulla nekin näkemykset, jotka ehkä muuten jäisivät tutkan alle, kun niistä ei joko tuoteta tekstiä lainkaan, tai sitten se on niin huonolaatuista ettei sitä sen takia saata lukea. (Tämä ei tosin vielä päde tähän mennessä tilaamiini videontuottajiin, jotka ovat sekä hyviä kirjoittajia että puhujia.)
En mäkään voisi videota tehdä. Huh! Itse asiassa saan välillä livenäkin jutellessani, ihan keskellä ihan hyvääkin kommunikaatiota äkisti tilanteestairtoamiskokemuksen, jossa kuulen ikään kuin ulkopuolelta puhumiseni ja elehtimiseni, ja saatan saada lievät paniikit, ja vaieta äkisti, koska se kaikki tuntuu niin--- epäsopivalta, typerältä jne.
Huooh.
Kuinka kummallista, ja vahingollista. Yleensä kyllä osaan sivuuttaa tunteen olankohautuksella jos jutskaan livenä ja toivon idioottimaisuusviboistani parissa minuutissa, mutta en kyllä varmaan kykenisi tekemään videota. TOisen tekemään videoon voin mennä, mutta sillä on enemmän sen kanssa tekemistä, että koen sen jotenkin velvollisuudekseni. Valmista tuotosta en kuitenkaan tahdo nähdä, koska en tahdo pureksia kynsiä itkuisena.
Oho, aika yllättävää, sinäkin kun olet kuitenkin osaat puhua niin hyvin ja selkeästi. Vaikkakaan, eihän se oman esiintymisen vierastaminen mitä ilmeisimmin monillakaan näytä liittyvän siihen, millaista se todellisuudessa, tai muiden silmin on.
yksinkertaisesta syystä en koskaan tule (ainakaan todennäköisesti) tekemään videota jossa puhun itse: katsellessani muitten videoita se puhe pakostakin tökkii yhteyden takia niin pahasti ettei siitä saa mitn selvää. joten pitäydyn pelkässä kuvamateriaalissa.. (seuraa mainos) tulevaisuudessa voi videoitani katsella kuvablogissani http://schattenundlicht.blogspot.com. niiden laatu tulee olemaan melko huono koska kännykän kamera ei ole kaksinen, mutta yritän saada niihin tiettyä autenttisuutta ja omanlaisuutta.. (videoita olen tehnyt jo vaikka kuinka kauan mutta nyt on viimein ohjelma jolla muuttaa ne aviksi/mpgksi..)
Oletko kokeillut niin, että lataat videosta kopion ensin kokonaisuudessaan, ja katselet sitä sitten paikallisesti? Kaikkien videopalveluiden kanssahan se ei tietenkään onnistu, mutta esimerkiksi YouTube-videoiden lataamiseenhan on useampiakin ratkaisuja. Olen itse harkinnut juuri tästä syystä videoideni (niiden mahdollisten, jonain päivänä) levittämistä Blip.tv:n kautta, koska sieltä videot voi ladata ihan palvelun omalla toiminnolla, jopa eri formaateissa jos julkaisija niin tahtoo.
Videoblogimainokset ovat erittäin tervetulleita.
[…] aiemmin mainitsemieni epävarmuuden ja teennäisyyden lisäksi olen nyt huomannut, että minun tuntuu olevan vaikea pysähtyä. Tulen kuin […]