Ylen uuti­set (jon­ka sivus­tol­la on vih­doin vie­ty läpi kau­an kai­va­tut uudis­tuk­set, hur­raa!) ker­too, että kau­ha­jo­ke­lais­ta polii­sia, joka kuu­lus­te­li Mat­ti Saar­ta päi­vää ennen veri­löy­lyä, epäil­lään tuot­ta­muk­sel­li­ses­ta vir­ka­vel­vol­li­suu­den rik­ko­mi­ses­ta. Asian esi­tut­kin­ta on val­mis­tu­nut, ja se siir­tyy val­ta­kun­nan­syyt­tä­jän­vi­ras­toon syy­te­har­kin­taa var­ten. #

Niin­kin surul­li­nen kuin tapaus asian­osai­sen polii­sin kan­nal­ta jo muu­toin onkin, mie­les­tä­ni on kui­ten­kin oikein, että asia käsi­tel­lään täl­lä taval­la perus­teel­li­ses­ti — riip­pu­mat­ta sii­tä onko kyse sit­ten lopul­ta rikok­ses­ta vai ei. Mitä aiem­mas­sa vai­hees­sa asian pen­ko­mi­nen oli­si päät­ty­nyt, sitä enem­män vas­tuu­ky­sy­myk­siä se oli­si jät­tä­nyt avoi­mik­si ihmis­ten mie­lis­sä. Suo­ma­lai­sen oikeus­lai­tok­sen tun­tien ei tosin tie­ten­kään ole mitään takei­ta, että kun­nol­li­sia vas­tauk­sia lopul­ta saa­daan­kaan, mut­ta mie­les­tä­ni on kui­ten­kin ehdot­to­mas­ti syy­tä yrit­tää, ja yrit­tää niin kovas­ti kuin vain mah­dol­lis­ta. Mie­les­tä­ni se on tämän polii­si­mie­hen itsen­sä­kin etu pitem­mäl­lä täh­täi­mel­lä. Se ei oli­si sitä vain sii­nä tapauk­ses­sa, ettei hän ole­kaan syy­tön. #