Vuoden pimein päivä (versio 2008)
#4052. Sunnuntai, 21. joulukuuta 2008 klo 14.06.01, kirjoittanut Jani. 4
Se hyvä puoli television äärelle pääsemisessä (olen taas täällä Napapiirin pohjoispuolella) on, että voi katsella talviurheilua. Aah, kuusi tuntia urheilua! Teeman ohella suorat urheilulähetykset olisivat hyvä syy maksaa lupamaksu, jos sitä harrastaisin. En kuitenkaan aio vieläkään ryhtyä tukemaan Yleä, koska ehdottamiani uudistuksia tai mitään sen suuntaistakaan järkeistämistä ei siellä suunnitella. Uudistuksenhaluisuudesta Jungnerilla ei tunnu olevan puutetta, mutta valitettavasti se ilmenee pikemminkin päinvastaisella tavalla kuin mitä minä toivoisin, suuruudenhulluina laajenemispyrkimyksinä virtaviivaistamisen sijaan. #
Tulin tänne pohjoiseen eilen, ja pitkästä aikaa linja-autolla. Vieläkin pitemmästä aikaa käytin linja-auton vessaa, osin pakostakin, koska myöhässä ollut linja ei ennättänyt pitämään aikatauluun merkattua vartin taukoa. Sellainen bussin perällä oleva huussi onkin näköjään ihan hitusen isompi kuin ne auton puolivälissä sijaitsevat, ja sen pönttökin vaikutti isommalta, muttei se silti junan vessalle vedä vertoja. #
Tänne tulevat junat ovat Ylen mukaan näköjään täynnä, mutta sitä ei mainita, että ne alkavat olla sitä myös toiseen suuntaan. Sain makuupaikan Rovaniemeltä lauantaiksi, perjantailta ne olivat jo loppu. Kemijärveltä lähtevät vaunut olivat istumapaikkojenkin osalta täynnä sunnuntaihin saakka. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]14:38[/klo] Korjasin tietoa junamatkojen saatavuudesta: olin alkujaan koettanut ostaa matkaa Kemijärveltä, mutta olihan niitä paikkoja jäljellä vielä Rovaniemeltä lähtien.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
Hih, tykkään tosta sun bussin vessa -merkinnästä. No ylläri, kun itse oon aina vessoista puhumassa, jos vaan tilaisuuden saan. Tuo on tavallaan lohdullinen merkintä koska aina sitä luulisi, että miehiltä pissaaminen käy niin helposti missä vaan.
En ole koskaan tajunnut, että fanitat talviurheilua.
Monenkinlainen penkkiurheilijahan minä olen, oikeastaan vain autourheilu on semmoinen joka etoo minua tavattomasti lähes täysin lajista riippumatta. Mikään hillitön jääkiekkofanikaan en ole (jalkapallomiehiä enemmänkin) mutta kyllä sekin paremman puutteessa menettelee.
Sikäli tosin ehkä olen epätyypillinen penkkiurheilija, etten juurikaan fanita urheilijoita sillä tavalla, että muistaisin niiden nimiä lähetysten ulkopuolella. No joitain ihan ylihyviä, ja helposti muistettavia kyllä kuten Haile Gebreselassie.
No oho, en kyllä ole oikeasti ole missään vaiheessa tajunnut. Toisaalta, ehkä urheiluasiat on mulle niin evvk, että silmäni suodattaa kaiken semmoiseen liittyvän tekstin.
Haile Gebreselassie, ikinä kuullutkaan :D Mä oon ehkä paskin ikinä Trivial Pursuitin urheilukysymyksissä. Ainut kautta aikojen, minkä oon tiennyt, liittyi jotenkin suomalaisiin NHL-tyyppeihin 90-luvulla ja tiesin vain ja ainoastaan siksi, että luin niinä vuosina Suosikkia, missä niitä oli joskus kansikuvissa, heh :D
Se ei ehkä olekaan täällä käynyt kovin ilmi, sillä en ole alun jälkeen juurikaan paljon urheilujutuista kirjoittanut, enkä paljoa ylipäänsäkään. Silläkään lailla en ole ihan fanaattinen että jaksaisin niistä paljoa jauhaa, eikä niissä oikeastaan minun mielestäni edes ole paljoa mistä jauhaa (joku voitti ja joku tuli toiseksi, big deal). Tykkään vain katsella kisalähetyksiä ja varsinkin suoria sellaisia, niin kuin suoria lähetyksiä ylipäänsä. Ja kun viime vuosina en enää juuri ole televisiota harrastanut paljon muutenkaan niin eipä noita tule enää kommentoitua edes ohimennen.
Minusta vain tosi harvan, jos yhdenkään urheilijan nimen tunteminen kuuluu yleissivistykseen. No ehkä jonkun Carl Lewisin nimi olisi hyvä tietää, ja meille suomalaisille tietysti Paavo Nurmen olisi syytä olla tuttu. Ei siksi, että nämä ovat urheilijoita, vaan siksi, että kyse on ihmisinä poikkeusyksilöistä (joiden poikkeuksellisuuden alue nyt vaan sattuu olemaan urheilu). Tämän poikkeuksellisuuden hahmottaminenkin sitten vaatii minusta jo melkoista historiallista perspektiiviä, eli tuskin kenestäkään vielä nykyisin tai vielä vasta äskettäin aktiivisesta voidaan minusta sellaisena vielä puhua. Vasta aika näyttää kenen saavutukset ovat todella olleet sitä luokkaa, että ne jäävät elämään.