Blo­gi­ni alku­tai­pa­leel­la heti kun­toi­luai­heen jäl­keen tuli­vat käsit­te­lyyn ensim­mäi­set kir­jat. Minään var­si­nai­se­na luku­touk­ka­na minua tus­kin on kos­kaan voi­nut pitää, mut­ta olen kyl­lä viih­ty­nyt­kin kir­jo­jen paris­sa. Enim­mäk­seen olen tavan­nut lukea fak­taa. Fik­tion puo­lel­la minua ovat tie­teis­ta­ri­noi­den lisäk­si kiin­nos­ta­neet lähin­nä vain klas­si­koi­na pide­tyt kir­jat. Fak­tan ja fik­tion suh­det­ta luke­mis­tos­sa­ni sekä kiin­nos­tuk­se­ni koh­tei­ta fak­tan puo­lel­la kuvas­taa hyvin ensim­mäi­ses­sä kir­jas­to­reis­sus­ta ker­to­vas­sa mer­kin­näs­sä ole­va lai­naa­mie­ni teos­ten luet­te­lo. #

• Rit­va Laak­so­nen, Lii­sa Heik­ki­lä: Mat­ka masen­nuk­ses­ta minuuteen
• Vla­di­mir Nabo­kov: Loli­ta
• Noam Choms­ky: New York 11.9.
• Alan W. Watts: Zen
• Mic­hael Ker­ri­gan: The Instru­ments of Torture

Klas­sik­ko ja nel­jä asia­teos­ta. Mie­len­kiin­tois­ta täs­sä lis­tas­sa minus­ta itses­tä­ni näin jäl­ki­kä­teen on se, että se ei tun­nu ole­van mis­sään jär­jes­tyk­ses­sä. Olen käsit­tääk­se­ni aina tukeu­tu­nut tiu­kas­ti muo­dol­li­suuk­siin, eikä blo­gaa­mi­se­ni ole täs­sä suh­tees­sa ollut poik­keus. #

Hmm. Vie­lä­kään en tie­dä mitä suo­si­tuk­set sanoo lin­ki­tyk­ses­tä ja väli­mer­keis­tä; pitääkö/saako pis­teet ja pil­kut ottaa osak­si link­kiä. #

30. maa­lis­kuu­ta 2004: “Kir­jas­toon” #

Vaik­ka teks­tin tek­ni­set muo­dol­li­suu­det huo­les­tut­ti­vat minua tuol­loin taval­li­seen tapaa­ni, käyt­tä­mä­ni kie­li oli kui­ten­kin sii­tä poi­ke­ten enem­män puhe­kie­li­mäis­tä kuin nykyi­sin (ja sii­hen upot­ta­mie­ni puo­li­pis­tei­den mää­rä aivan nau­ret­ta­va). Sil­ti se, ettei yllä ole­val­la lis­tal­la ole mitään jär­jes­tys­tä, on minus­ta kum­mal­lis­ta. Jol­lei muo­toa mää­rää jokin ulkoi­nen taho eikä mikään käy­tän­nöl­li­nen teki­jä, olen kek­si­nyt sel­lai­sen ja pyr­ki­nyt sit­ten nou­dat­ta­maan sitä. Vähin­tään­kin oli­sin kuvi­tel­lut parem­man puut­tees­sa aak­kos­ta­nee­ni kir­jat nii­tä lis­ta­tes­sa­ni. #

Jo ennen kir­jal­li­suusai­het­ta oli kun­toi­lu­mer­kin­nän yhtey­des­sä viu­hah­ta­nut psy­ko­te­ra­pia-aihe, ja se tois­ti tämän temp­pun­sa myös seu­raa­van sel­lai­sen yhtey­des­sä. En enää muis­ta tar­kal­leen, kos­ka psy­ko­te­ra­pia­ryh­mäs­sä käyn­nit aloi­tin, mut­ta se oli tuol­loin kui­ten­kin vie­lä ihan aluil­laan. #

Ja käve­lin perä­ti eili­sil­ta­na­kin tera­pias­ta kotiin. Välil­lä olin kyl­lä taas var­ma että olen jou­tu­nut ties min­ne mut­ta ihan oikea reit­ti se sit­ten lop­pu­jen lopuk­si oli. #

31. maa­lis­kuu­ta 2004: “Kes­ki-Suo­men kevät” #

Kuin­ka pal­jon tuli­sin­kaan vie­lä noi­ta katu­ja sit­tem­min tal­laa­maan! Nyt osai­sin kul­kea tuon rei­tin vaik­ka sil­mät ummes­sa, ja itse asias­sa niin toi­si­naan teen­kin: kun en jak­sa läh­teä fyy­si­ses­ti käve­lyl­le, käve­len usein­kin illal­la ennen unen tuloa mie­les­sä­ni Kel­tin­mäes­tä kau­pun­kiin. Tera­pi­aa sekin. #