Mar­gi­naa­lin perus­ta­mi­sesta tulee maa­lis­kuussa kulu­neeksi viisi vuotta. Kun nyt joka tapauk­ses­sa­kin koluan noita arkis­toja sii­vo­tak­seni, niin ajat­te­lin, että voi­sin näin ajal­li­sen merk­ki­paa­lun lähes­tyessä tuoda sieltä tul­les­sani hiu­kan muis­toja tänne nyky­päi­vään. En niin­kään uusin­toina kuin tar­kas­tel­lak­seni, miten asiat ovat sit­tem­min kehit­ty­neet. #

On esi­mer­kiksi huvit­ta­vaa huo­mata, kuinka aloi­tel­les­sani tätä blo­gia mie­li­pi­teeni päi­vä­kir­ja­tyyp­pi­sistä blo­geista oli, ihan niin kuin se var­maan meillä kai­killa täällä nykyi­sin vai­kut­ta­villa on jos­sain var­hai­sessa vai­heessa ollut, melko tyly: #

Tänne tulee niitä vähem­män mie­len­kiin­toi­sia jut­tuja eli mitä nyt mil­loin­kin aivossa sat­tuu liik­ku­maan; omasta mie­les­täni nii­den luke­mi­nen tois­ten blo­geista on aika tur­haa tou­hua joten pää­tin sääs­tää mui­den her­moja (jos nyt joku sat­tuu Nuu­de­li­sop­paa­kaan luke­maan) ja erot­taa nämä jutut omalle osas­tol­leen. #

29. maa­lis­kuuta 2004: “Viral­li­set ava­jai­set” #

Ensim­mäi­nen oikea teema tästä meta­tee­masta pääs­tyäni oli fyy­si­sen kun­non koho­tus. Vaik­kei tämän­het­ki­nen tilanne sen suh­teen taas ole­kaan kovin hyvä (vie­tän vuo­sit­taista tal­vi­la­maani), on ilo huo­mata, että olen kui­ten­kin vielä kau­kana vii­den vuo­den takai­sesta rapa­kun­nos­tani. #

Sel­viy­dyin kui­ten­kin kotiin saakka joten kuten, ja tote­sin että [käve­ly­ret­keni] oli kulut­ta­nut koko­naista 25 minuut­tia aikaa! Tuo on kui­ten­kin ihan hyvä, koska ajat­te­lin tehdä tämän saman len­kin uudes­taan illalla, [enkä] usko että jak­sai­sin läh­teä mihin­kään jos sitä pii­naa olisi kes­tä­nyt yhtään pidem­pään. Luul­ta­vasti oli­sin jou­tu­nut kont­taa­maan lop­pu­mat­kan, ja sit­ten­kin pysäh­ty­mään vii­den minuu­tin välein tasaa­maan hen­gi­tys­täni. #

“Aamu­kä­ve­lyllä” #

Hen­ki­sen kun­non suh­teen sen sijaan vai­kut­taa siltä, että näin tal­vi­sin vajoan yhä pelot­ta­van lähelle sitä jamaa, jossa olin tuol­loin. #

Usko­ma­tonta min­kä­lai­siin saa­vu­tuk­siin olen nyt itseni piis­kan­nut: kävin paitsi eili­sil­tana, vielä tänä­kin aamuna käve­le­mässä tuon samai­sen len­kin. Siis koko­naista kolme ker­taa olen ihan oikeasti teh­nyt jota­kin, mitä ei olisi ollut ihan pakko tehdä, ja mistä minulle koi­tuva huvi tai hyöty ei ole väli­töntä. #

30. maa­lis­kuuta 2004: “Kävely III” #

Oikeas­taan tuo on jopa parempi tilanne kuin nyt, sillä tällä het­kellä en pysty taas teke­mään syö­mi­sen ja kau­pas­sa­käy­mi­sen lisäksi mitään, mikä saisi minut nos­ta­maan per­seeni tästä tie­to­ko­neen ääreltä. Mutta voi olla, että maa­lis­kuussa pys­tyn sii­hen taas kuin ihmeen kau­palla, ihan kuten tuol­loin­kin. Tämän­het­ki­nen tilani on lisäksi tuol­loista parempi siinä mie­lessä, että pys­tyn pitä­mään syö­mi­seni kurissa. #

[Linja-auton] odot­ta­mi­nen on tyl­sää ja yleensä sitä tah­too lip­sah­taa siinä odot­te­luai­kana Foru­min K-kauppaan osta­maan jotain herk­kua mikä ei aina­kaan auta tätä kun­non­ko­ho­tus­pro­jek­tia yhtään. #

Aina­kin haluai­sin aja­tella tämän joh­tu­van osit­tain sii­tä­kin, että olen nyt hen­ki­sesti vah­vempi kuin tuol­loin. Kui­ten­kin var­masti pal­jon isompi syy sii­hen, että pys­tyn nyt vas­tus­te­le­maan kiusausta ahmia herk­kuja, on juuri tuo vuo­sien takai­nen ajan­jakso, jol­loin en kur­sail­lut siinä yhtään. Sil­loin söin kerta kaik­ki­aan aina kun mieli teki, ja juuri sitä mitä mie­leni teki. Lop­pu­jen lopuksi her­kut­telu menetti tällä lailla lähes kai­ken hoh­dok­kuu­tensa, sillä kau­passa hel­posti tar­jolla ole­vien herk­ku­jen hou­kut­ta­vuus perus­tuu vain muu­ta­maan yksin­ker­tai­seen teki­jään: ras­vaan, suo­laan ja soke­riin. Mitään kuli­naa­ri­sia nau­tin­toja näistä yksin­ker­tai­sista ele­men­teistä ei juu­ri­kaan pysty kokoa­maan, joten lopulta niillä ei ole enää mitään uutta tar­jot­ta­vaa. #

Ahmi­mi­sesta jää käteen vain sekä fyy­si­sesti että hen­ki­sesti paha olo, ja tar­peeksi monta ker­taa ja monien eri herk­ku­jen kanssa sen koet­tuani tulin ikään kuin immuu­niksi nii­den hou­ku­tuk­sille. Muisto siitä tyh­jyy­den tun­teesta, jota äskei­nen mäs­säily ei ollut yhtään hel­pot­ta­nut, kor­kein­taan vain pahen­ta­nut, on yhä tar­peeksi vah­vana mie­les­säni. Minun tar­vit­see her­kut­te­lu­hi­mon iskiessä vain muis­tella tuota koke­musta ja tajuan, etten himol­leni periksi anta­malla saisi edel­leen­kään tyy­dy­tystä sille hen­ki­selle nälälle, joka sen himon taus­talla todel­li­suu­dessa on. Itse himoa se muis­to­kaan ei tie­ten­kään tyy­dytä, mutta on kui­ten­kin parempi, jos se jää tyy­dyt­ty­mättä ilman, että ahmin, kuin jos se jäisi tyy­dyt­ty­mättä ahmi­mi­sesta huo­li­matta. #

Mar­gi­naa­lin perus­ta­mi­sesta tulee maa­lis­kuussa kulu­neeksi viisi vuotta. Kun nyt joka tapauk­ses­sa­kin koluan noita arkis­toja sii­vo­tak­seni, niin ajat­te­lin, että voi­sin näin ajal­li­sen merk­ki­paa­lun lähes­tyessä tuoda sieltä tul­les­sani hiu­kan muis­toja tänne nyky­päi­vään....