There’s a raging fire in my heart tonight
#6070. Torstai, 5. helmikuuta 2009 klo 13.44.12, kirjoittanut Jani. 0
Olen tässä viikon sisällä nostellut painoja jo kolmesti, hurraa! Motivaatio on kyllä aina ennen alkuun pääsyä vieläkin kiven alla, mutta sentään ei ole tähän mennessä iskenyt kesken kaiken se väsymysmasennus, jonka takia tuo homma on aina syksyisin lopulta pakko panna hyllylle. #
Mistään ei huomaa kunnon rapistumista yhtä selvästi kuin sykemittarin lukemista. Viimeksi syksyllä oli aina työn ja tuskan takana saada syke ensin kunnolla ylös (140-150 lpm:n haarukkaan), ja sen jälkeen ei kovin pitkäksi aikaa saanut pysähtyä hengähtämään ettei se olisi heti taas romahtanut sieltä alle rasvanpolttoalueen alarajan (115 lpm). Nyt se huitelee jo alkulämmittelyn jäljiltä 170 lpm:n kieppeillä, kovimmillaan 180:issä, eikä juurikaan laske edes rasvanpolttoalueen ylärajaksi asettamani 143 lpm:n alle. #
Toisaalta se tuo rapistunut kunto merkitsee sitten kyllä myös sitä, että saan taas nauttia siitä endorfiinitulvasta, joka kunnon rääkkiä näin alkuvaiheessa aina seuraa. Myöhemmässä vaiheessa, kun olen kutakuinkin jatkuvasti vaatimattoman kasvupotentiaalini maksimissa, tämä kehon oma palkitsemiskemikaalineritys jää siitä auttamattomasti jälkeen. Silloin ei enää juuri mikään turvallinen määrä rehkimistä enää tuota kipua eikä näin ollen tätä hyvää oloakaan. #